Tapailen miestä, jonka äiti on epäillyt että tällä on asperger.
En tiedä mitään aspergerista enkä osaa suhtautua. Mies on kyllä erikoinen, mutta ei itse usko äitinsä keittiödiagnoosiin. Mitähän tästä ajattelisi?
Toivottavasti ette pidä tätä kysymystä ihan tyhmänä.
Kommentit (28)
as on vaan nimitys joukolle piirteitä, se ei ole tauti eikä tartu. Periytyy tosin jossain määrin. Tuo nimitys kertoo että henkilö voi jossain asioissa olla vähän omalaatuinen, ja nimitys selittää miksi niin on. Eipä siitä arielämässä tarvitse muuten murehtia.. Joku sulle vastasikin jo aiheesta kattavasti :)
Meillä on kaksi as- lasta.. toinen tosin jo 18v.
Mies on tosi ystävällinen ja jopa kiltti, mutta välillä tuntuu, että hän elää ihan omassa maailmassaan. Hän itsekin kokee niin. Hänessä on myös jotain lapsenomaista ja hän on sanonut olevansa vielä lapsi ja pysyvänsä aina sellaisena. Työssä hän kuitenkin kantaa suurta vastuuta. Hän on välillä pitkään omissa oloissaan, mutta siitäkään en tiedä, mistä se syvimmiltään johtuu.
ap
Tahtoisin sellaisen naisystävälle sanoa, että koita ymmärtää maailmaa hänen erikoisen tapansa kautta. Kaikki hänenkertomansa ei ole niin pahaa, niin taivaallista, niin julmaa. Jos hän kokee kotiperheensä olleen aina ihan hirviöitä, niin se on hänen totuutensa (hänelle totta), mutta tavallisen ihmisen mittapuulla kaikki ei mennyt ihan niin.
Pidä sydämesi auki sille miehelle, mutta huomioi, että hänen aistinsa ovat erilaisia.
Kiitos, kun rakastat veljeäni, hän ansaitsee sen. Ja hän tulee tarvitsemaan aina toisen aikuisen, joka pitää hiukan enemmän huolta. Älykkyydestään huolimatta hän ei osaa arkiasioita aina.
Minusta tuntuu, että se mies on välillä liiankin itseriittoinen. Kaikkea löytyy omasta takaa. Onkohan muuten keräilykin asperger-piirre? Hän on hirveän kiinnostunut asioista ja viettää pitkiä aikoja yksin niiden parissa. Toisaalta hän kyllä kertoo sitten kaikesta mielellään minullekin. Minun asioitani hän ei aina muista ja joudun kertomaan niitä uudelleen. Silloin tuntuu ettei hän olekaan kiinnostunut minusta.
Alussa hän taas ei uskonut minun kiinnostukseeni. Hän oli esimerkiksi hirveän otettu, kun olin nättinä treffeillä, koska hän ei ajatellut, että kukaan nainen vaivautuisi hänen takiaan laittautumaan.
ap
Minusta tuntuu, että se mies on välillä liiankin itseriittoinen. Kaikkea löytyy omasta takaa. Onkohan muuten keräilykin asperger-piirre? Hän on hirveän kiinnostunut asioista ja viettää pitkiä aikoja yksin niiden parissa. Toisaalta hän kyllä kertoo sitten kaikesta mielellään minullekin. Minun asioitani hän ei aina muista ja joudun kertomaan niitä uudelleen. Silloin tuntuu ettei hän olekaan kiinnostunut minusta.
Alussa hän taas ei uskonut minun kiinnostukseeni. Hän oli esimerkiksi hirveän otettu, kun olin nättinä treffeillä, koska hän ei ajatellut, että kukaan nainen vaivautuisi hänen takiaan laittautumaan.
ap
Olen elänyt assin kanssa joka käyttäytyi siten että oikein terävöityi kun analysoin häntä tai puhuin hänestä kiittävään / kannustavaan sävyyn. Hän antoi kehuja takaisin, vuolaasti, nostaen esiin ne hyvät ominaisuuteni jotka olivat hänelle "eduksi" suhteessamme (etenkin ulkonäköön liittyvät sekä varakkuuteni).
Mutta jos puhuin omista henkilökohtaisista asioistani niin hän vajosi omaan maailmaansa tai muuttui ärtyneeksi. Hän kuunteli minua valppaana ainoastaan silloin kun kritisoin omaa käytöstäni ja oli nopeasti nostamassa omaa toimintaansa (tai ylipäätään miesten toimintaa) vastaavassa tilanteessa paremmaksi esimerkiksi.
Hänellä oli muutama harrastus joiden tekniset osaalueet kiinnostivat häntä suunnattomasti. Niistä kertoessaan hän oli poikamainen, lystikäs, riehakas, suorastaan ihastuttava. Mutta vastaavasti hänellä oli "inhokkeja" kuten esim. lihavuus ja etenkin lihavat naiset. Hän ylitti kaikki hyvän maun rajat haukkuessaan ihmisiä joita piti silmissään vastenmielisenä.
Kyseessä myös keski-ikäinen mies. Äärimmäisen vaikea tapaus ja todella pelottava siinä vaiheessa kun seurustelumme päättyi.
Edelleenkin diagnoosi on täysin epävirallinen, mutta kyllä tuokin kaikki vähän tutulta kuulostaa, joskaan hän ei ole toistaiseksi ollut mistään ärtynyt. Mies on hyvin tyytyväinen itseensä, mutta haluaa silti kehittää itseään kovasti, myös kehoaan.
ap
Et voi kasvattaa häntä normaaliksi. Joudut elämään loppuelämän sen kanssa, että hän ei tee asioita kuin muut. Jos teistä tulee vanhempia, se sama pätee silloinkin. Joudut aina olemaan se, joka viime kädessä vastaa talosta, lainoista, sukkien pesemisestä, lapsista, hajulukkojen tyhjentämisestä. Puolisosi on varmasti älykäs ja kiltti ja tekee kaiken sen mihin pyydät, mutta ei opi sitä kaikkea yksin ja oma-aloitteisesti kaikissa asioissa koskaan.
Jos hän "yskii (selvittäen ääntään)" puhuessaan itselleen epämukavista asioista ja jos hänellä on tapana räpsiä silmiään "pakkoliikkeenomaisesti" kiinni kun katsot häntä silmiin niin on aika selvä asperger-merkki kaiken muun lisäksi.
Aspergerin luonteen negatiiviset ominaisuudet eivät suinkaan tule heti esille vaan vasta sitten kun asiat alkavat mennä siten kun hän ei ole ajatellut (esim. seurustelu ei etene toivottuun tahtiin).
Pettymyksen käsitteleminen / tasa-arvoinen vuorovaikutus parisuhteessa on assille erityisen vaikeaa, koska hänellä on mielessään selkeä kuva siitä miten asioiden tulisi mennä.
kyvyttömyys nähdä itsensä ongelmallisena tyyppinä.
Jos sun kans ei suju niin voi olla että kyseinen mies päätyy syyttämään ensin sinua, hyvin rajustikin, ja sen jälkeen koko naissukupuolta. Tuntemani assi ei ole koskaan itsekriittinen, paitsi säälinhakutarkoituksessa.
Mies tekee kaikki kotityöt ihan tunnollisesti, sillä hän asuu yksin eikä niitä kukaan muukaan tekisi. Hän on myös kätevä käsistään.
ap
En ole huomannut tuollaisia oireita. Usein hän kyllä katsoo lauseen lopuksi jonnekin sivuun ja on mietteliään näköinen. Siihen olen jo tottunut, mutta aluksi ihmettelin, miksi hän aina ikään kuin haki jotain pistettä katseelleen.
ap
On kodinhoidossa kuten muussakin sitä mieltä että osaa sen paremmin kuin muut. Ja on myös perheellinen ja aika julma vaimoaan kohtaan -vähättelee hänen työpanostaan ja lastenkasvatusta, ei piittaa vaimonsa julkisesta nolaamisestakaan kun innostuu pilkkaamaan häntä. Uskoo tekevänsä aivan kaiken moninkertaisesti vaimoaan paremmin.
Diagnosoitu asperger mutta todennäköisesti myös narsisti.
Kuten kirjoitin mies on hyväntahtoinen, mutta en tietystikään voi tietää, mitä jatkossa tapahtuu.
ap
sinusta aidosti vai ainoastaan omien haaveidensa täyttäjänä tai hyvännäköisenä esiteltävänä? Esimerkiksi kun kerrot miehelle sellaisia tavallisia asioita joiden tarkoitus ei ole tehdä vaikutusta ihastuneeseen, niin katso jaksaako hän kuunnella, välittääkö hän sinusta aidosti vai odottaa ainoastaan että pääsee täydentämään ajatuksiasi omilla, paremmilla oivalluksillaan.
Välillä minusta on kyllä tuntunut, ettei mies erityisemmin edes halua parisuhdetta. Hän on nyt vain havahtunut olevansa keski-ikäinen perheetön mies, jolla "kuuluisi" olla nainen elämässään.
ap
miksi et tutustu mieheen ja mieti, mitä hänestä pidät? Sehän tässä on se ydinkysymys.
Jos miehellä ei ole virallista diagnoosia, hän pärjännee aika hyvin. Aikuisia ei diagnosoida, ellei jotain pahoja ongelmia ole. Mutta pian alkaa toki tulla aikuiseksi niitä, jotka on lapsena diagnosoitu ja sitten kuntoutuneet ihan pärjääviksi - asperger ei "parane" eikä poistu, mutta se voi olla haittaamatta elämää. Miehesi kohdalla näin lienee.
yhden aika hyvin kuntoutuneen as-teinin äiti
Nuo kaikki piirteet jotka olet maininnut, voivat olla vain ihan luontaisia temperamentin piirteitä, ei mitään sairautta. Paitsi as, myös (terve) introvertti, ujo, varautunut persoonallisuus on sellainen kuin kuvaat, paljon omissa maailmoissaan ja ei välttämättä etsi ihmissuhteita kovin aktiivisesti.
Loppujen lopuksi sillä ei ole suhteen kannalta mitään väliä onko hän as vai vain omanlaisensa peroonallisuuden piirteinen kokoelma. Hän nyt on kuitenkin sellainen kuin on, johtuipa se mistä tahansa, ja tutustu häneen sellaisenaan, ja mieti sitten onko hänen piirteensä sellaisia joiden kanssa voit ja haluat elää.
yksikään niistä ei ole narsistinen eikä epäempaattinen eikä kädetön. Tai no tuo teini on kyllä aika kädetön jos pitäisi siivota, mutta osaa hänkin laittaa ruokaa ja täyttää astianpesukoneen.
Näistä kaksi vanhempaa ovat äärimmäisen sitoutuneita parisuhteisiinsa ja perheisiinsä, ja tekisivät näiden eteen mitä tahansa - mutta ovat myös sillä tavalla hitaita lämpenemään, että sen parisuhteen kehittymisessä kestää. Itseäni ei haitannut, koska olin itsekin yhtä hidas, mutta nopeampi ja kärsimättömämpi nainen olisi ehkä turhautunut.
Olen kokenut meidän perhe-elämän erittäin tasa-arvoiseksi, vaikka meillä onkin sellainen työnjako, että mies tekee oman alansa työt (kaiken kädentaitoja vaativan ja lisäksi rakentaa ja remontoi harrastuksenaan niin että meille on kertynyt ihan kelpo omaisuus) ja mä sit hoidan juoksevat paperiasiat, lasten koulujutut ja talouspuolen. Anoppilassa on samanlainen työnjako, ja luulen, että noin yleensä paperinpyöritys, verotus ja vastaavat asiat ei ole assien yleisiä vahvuuksia.
Meidän perheen assit eivät ole erakkoja, muta sosiaalisesti "outoja" kyllä kaikki.
ja arkemme on sujuvaa, rutiininomaista ja tuttua: mutta sehän passaa varsinkin lapsille. Mies ei juo, ei lyö, on fiksu ja osaava. Loistava isä ja ihana aviomies kaiken kaikkiaan. Asperger tulee ilmi ainoastaan juuri tuossa rutiinissa, huonohkoissa sosiaalisissa taidoissa ja muutamassa yrityislahjakkuudessa/piirteessä, mutta minusta ne eivät ole pahasta.
Rohkeasti vaan, jos todella miehestä pidät, asperger-ihmisiä on moneen lähtöön-niin kuin ihmisissä yleensäkin on!