Mikä voi olla syynä, että ihminen pitää tärkeimpänä ystäviään kuin vanhempiaan

Itse tapaan kyllä syntymäperhettäni mutta en koe läheisiksi. Sisaruksillani synkkaa paremmin keskenään kuin ilman minua. Tietysti se on kurjaa, mutta toisaalta nyt aikuisena voin valita missä seurassa olen, ja silloin valitsen usein viihtyisämmän eli ystävät. Perhettä tapaan lähinnä kohteliaisuussyistä. Joillain se menee näin.

Mun vanhempani on jo kuolleet, mutta he ei mitään hyviä olleet. Joten oletetaan, että mulla ois vanhemmat, ja että mulla ois ystävä, niin se ystävä varmaan olis rakas ja tärkeä.

Jos sisarukset kutsuisivat mut johonkin, se olis velvollisuudentunnosta, ei siksi että he haluaisivat mut oikeasti sinne.

vaan niitä pitää hoitaa samalla tavalla kuin muitakin ihmissuhteita. Joissakin perheissä kasvetaan enemmän siihen, että sukulaissuhteet ovat arvo sinällään ja sukulaisten kanssa pidetään yhtä. Eikä mitkään sukutraditiot synny automaattisesti eikä pysy yllä, jos niitä ei pidetä yllä.

Sukulaiset tulee verenperintönä ja kaikilla ne eivät ole rakastettavia.

vaan niitä pitää hoitaa samalla tavalla kuin muitakin ihmissuhteita. Joissakin perheissä kasvetaan enemmän siihen, että sukulaissuhteet ovat arvo sinällään ja sukulaisten kanssa pidetään yhtä. Eikä mitkään sukutraditiot synny automaattisesti eikä pysy yllä, jos niitä ei pidetä yllä.

Esim. isäni oli aina humalassa ja mikään sovittu aika ei pitänyt (homma loppui siihen kun hirtti itsensä).

Äitini sitten hermostuu jos hänen aikataulunsa ei toimi ja joutuu syömään eri aikaan kun normaalisti, lisäksi tykkää haukkua ihmisiä ja rakastaa puhua sairauksista.

Siskoni on katkaissut välinsä äitiimme, eivätkä tule mihinkään samaan paikkaan samaan aikaan. Lisäksi siskoni ei voi tavata sukulaisiaan miehensä sairauksien vuoksi, koska miehellä paha eläinallergia ja ollut sydänongelmia ja vatsahaavaa, eikä hän kestä vierailuja.

Minua ei edes kiinnosta/innosta pitää yllä sukulaissuhteita sen enempää kuin mitä lasten vuoksi on hyväksi kyseisten ihmisten kanssa. Oman itseni vuoksi olisi järkevä pysyä lapsuudenperheestäni niin kaukana kuin mahdollista. Kunnioitan itseäni sen verran etten koe sukulaisuussuhteiden ylläpitoa tärkeämmäksi kuin nykyisen oman perheeni hyvinvointia.

En näe että sukulaisuussuhteet ovat arvo sinällänsä ja sukulaisten kanssa pidetään yhtä. Jos kyseessä on alkoholisoituneita tai mielenterveysongelmaisia, niin parempi on pysyä erossa ihan oman hyvinvointinsa kannalta.

Terveisiä täältä toisenlaisesta todellisuudesta...