Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies piti eilen minulle kunnon puhuttelun!

Vierailija
08.02.2006 |

Illalla sänkyyn mennessä kysäisin häneltä josko minun kannattaisi hakea johonkin kouluun kun nykyinen ammatti ei miellytä. Mies hermostui asiasta ja piti minulle saarnan. Olin sen varmasti ansainnut. Hän sanoi, etten ole tyytyväinen koskaan mihinkään ja että tyytymättömyyteni eläämääni näkyy joka päivä vaikka yritänkin sitä peitellä. Hän sanoi, että ennenpitkään pienet lapsemmekin tajuavat, ettei äiti ole onnellinen ja se tulee vaikuttamaan heihin ja kuulema vaikuttaa jo nyt. Mies ei antanut mulle lainkaan suunvuoroa vaan puhui suunsa puhtaaksi. Rakastaa kuulema kovasti, mutta tyytymättömyyteni rasittaa koko perhettä. En ole missään nimessä hänelle vihainen vaan hyvä että kertoi miltä tuntuu, nyt on itsellä vain hämmentynyt ja paha olo. Pelottaa että olen tehnyt jotain peruuttamatonta lapsilleni. Miten löytyy tyytyväisyys ja onni elämään? Onko se vain vastuunottamista omasta elämästä? Nämä ovat vähän retorisia kysymyksiä sillä tiedän, että itse minun on se onni ja tyytyväisyys löydettävä ja ennenkaikkea tajuttava, että minulla on ihana perhe, jossa kaikki on hyvin. Tarvitsin vain purkaa tänne hieman.

Kommentit (68)

Vierailija
1/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tovottavasti auttoi. Ihan hyvä kai, että sait ajattelemisen aihetta. Kaipa se auttaa sinua pääsemään oikeaan ratkaisuun.

Vierailija
2/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


tovottavasti auttoi. Ihan hyvä kai, että sait ajattelemisen aihetta. Kaipa se auttaa sinua pääsemään oikeaan ratkaisuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tajusit että miehesi puhuu asiaa; etkä vain käynyt riitaa haastamaan mikä monella olisi ollut se todennäköisempi vaihtoehto...



On jalotaito ymmärtää asioita toistenkin näkökulmasta eikä vain pyöriskellä oman navan ympärillä! Hienoa!



Vierailija
4/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omaa elämää saa ja pitääkin muuttaa, jos ei ole tyytyväinen. Sinulla saa olla unelmia ja on upeaa, että olet niin vahva että pystyt toteuttamaan niitä.



Missä muissa asioissa tyytymättömyys miehesi mielestä näkyy, kuin halussasi opiskella? Miksi et saisi ilmaista ajatuksiasi hänelle?

Vierailija
5/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muttamutta... Mitä ihmettä ajattelette te naiset (?), jotka kommentoitte tyyliin " miehesi varmaan jättää sinut" tai " miehesi on varmaan alkanut katsella toisia naisia" . Oikeasti. Saatteko jotain tyydytystä tällaisesta manaamisesta? Vai onko teillä itsellänne asiat todella huonosti, miehenne pettää, teillä ei ole työpaikkaa, ja haluatte pahaa muillekin? Ei voi ymmärtää ei...

Vierailija
6/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lakkasin kuvittelemasta että elämä on minulle mitään velkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän ei vain enää jaksa sitä, että keksin aina uutta jota haluta. Hän on yrittänyt vuosia saada minut onnelliseksi toteuttamalla mitä milloinkin mieleeni on juolahtanut (mikä muka tekisi minut onnelliseksi) mutta keksin aina jonkin uuden kohteen jota tartten jotta olen täysin onnellinen. Ei siis mieheni vika. Hän vain yritti herättää minua.

Kyllä hän antaisi minun opiskella, jos olisi edes hippasen varma että se tekisi minut oikeasti iloiseksi ja tyydyttyneeksi mutta kun hän tietää vuosien jälkeen että saatan muuttaa mieltäni hetkessä...työpaikatkaan eivät nääs mulla pysy kun kypsyn hetkessä...minusta " vika" on minun päässäni.

Olen tyytymätön kotona lasten kanssa, olen tyytymätön koulutukseeni, haluaisin tehdä jotain missä olisin onnellinen, mutta mikään ei tuo sitä. Rakastan lapsiani mutta tuntuu etten ole tässäkään oikein hyvä enkä osaa olla kuten lasten kanssa pitäisi olla. En osaa omistautua millekään asialle vaan aina haikailen jotain muuta. Typerää, tiedän. Mutta miten muuttaa tätä päätä? Siinäpä vasta kymysys!!

Ja pari tyyppiä tuossa epäili, että mieheni olisi menossa vieraisiin. Mutta enpäs usko, sillä hän rakastaa minua :) Mutta jos menee niin sitten se asia selvitetään...

t.ap

Vierailija:


Omaa elämää saa ja pitääkin muuttaa, jos ei ole tyytyväinen. Sinulla saa olla unelmia ja on upeaa, että olet niin vahva että pystyt toteuttamaan niitä.

Missä muissa asioissa tyytymättömyys miehesi mielestä näkyy, kuin halussasi opiskella? Miksi et saisi ilmaista ajatuksiasi hänelle?

Vierailija
8/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


lakkasin kuvittelemasta että elämä on minulle mitään velkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi piti sinulle puhuttelun?



Ei siis, että sait ajatuksia keskustelusta miehesi kanssa, vaan sinulle pidetään puhutteluja niin kuin lapselle?



Vierailija
10/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sinäkin olet samaa mieltä niin mieti oikein kunnolla mitä muuttamalla saisit elämänilon takaisin ja millainen elämäsi pitäisi olla jotta olisit tyytyväinen. Onko jotain mitä pitäisi muuttua työpaikassasi, kaveripiirissäsi, kotona, asunnossa, vapaa-ajassa tms? Käy läpi kaikki alueet ja etsi syyt tyytymättömyyteesi ja lähde niitä pikku hiljaa korjailemaan. Kaikkea kuitenkin kohtuudella, en tarkoita sitä että lähdet puoleksi vuodeksi reissuun ulkomaille ja jätät lapset isänsä kanssa. Mutta esim. hakemalla opiskelemaan alaa josta tiedät tykkääväsi ja aloittamalla uusi harrastus parhaan kaverin kanssa ehkä olisit onnellisempi? Onnea elämänmuutokseen :-)



PS en usko että mies sinua on jättämässä, päinvastoin hän rakastaa sinua tarpeeksi kertoakseen totuuden!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

suhteissa. Ei hän minua alista millään tavalla vaikka sellaisen kuvan saitkin.

t.ap

Vierailija:


Miehesi piti sinulle puhuttelun?

Ei siis, että sait ajatuksia keskustelusta miehesi kanssa, vaan sinulle pidetään puhutteluja niin kuin lapselle?

Vierailija
12/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei yksi perheessä/ parisuhteessa voi olla kuin tuuliviiri.... aina mieli muuttuu ja menossa milloin mihinkin suuntaan...

Se on todella raskasta muille pitkän päälle....



En tietenkään tarkoita että täytyy aivan pysähtyä siihen missä on, mutta kohtuus kaikessa....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


ja sinäkin olet samaa mieltä niin mieti oikein kunnolla mitä muuttamalla saisit elämänilon takaisin ja millainen elämäsi pitäisi olla jotta olisit tyytyväinen. Onko jotain mitä pitäisi muuttua työpaikassasi, kaveripiirissäsi, kotona, asunnossa, vapaa-ajassa tms? Käy läpi kaikki alueet ja etsi syyt tyytymättömyyteesi ja lähde niitä pikku hiljaa korjailemaan. Kaikkea kuitenkin kohtuudella, en tarkoita sitä että lähdet puoleksi vuodeksi reissuun ulkomaille ja jätät lapset isänsä kanssa. Mutta esim. hakemalla opiskelemaan alaa josta tiedät tykkääväsi ja aloittamalla uusi harrastus parhaan kaverin kanssa ehkä olisit onnellisempi? Onnea elämänmuutokseen :-)

PS en usko että mies sinua on jättämässä, päinvastoin hän rakastaa sinua tarpeeksi kertoakseen totuuden!

Vierailija
14/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta mistä ihmeestä tietää mitä haluaa. Miten ihmeessä voi löytää ne asiat jotka tuovat tyydytystä kun jo kaupassa on vaikea valita maksamakkaran ja maksapasteijan väliltä? Vihaan vaatekaupassa käyntiä sen vuoksi etten osaa päättää mitä vaatteita ostan :) Mulle on turkasen vaikeaa tehdä päätöksiä.

ap

Vierailija:


Ei yksi perheessä/ parisuhteessa voi olla kuin tuuliviiri.... aina mieli muuttuu ja menossa milloin mihinkin suuntaan...

Se on todella raskasta muille pitkän päälle....

En tietenkään tarkoita että täytyy aivan pysähtyä siihen missä on, mutta kohtuus kaikessa....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinänsä ihan positiivinen piirre, mutta ehkä voisit opetella elämän suurissa päätöksissä tiettyä pitkäjänteisyyttä. Analysoi tekojasi ja päätöksiäsi sekä mieti, miten ne pitkällä aikavälillä vaikuttavat elämääsi. Sen sijaan, että pyrkisit ajattelemaan " minä haluan tätä nyt" , ajattele " minä haluan tätä todella" .

Vierailija
16/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

...että makkaran valinta tuottaa vaikeuksia.... niiin huh huh..

Kokeiltavaa maapallolla riittää..... :-)

Mitäs sitä normaalissa marketissakin on vaihtoehtoja... ?? taitaa olla useita kymmeniä tuhansia vaihtoehtoja...



Turha on etsiä jos ei tiedä mitä etsii......

Vierailija
17/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


***Mulle on turkasen vaikeaa tehdä päätöksiä. ***



ap



Itse olen jo 3 ammattitutkintoa suorittanut, vaihtanut vaativampaan tehtävään mutta en osaa päättää syödäänkö tänään hampurilaisia vai pitsaa. Ihan supertuuliviirinä ollaan täälläkin. Minunkin mieheni kannustaa aina uusiin juttuihin mutta nyt olen vihdoin 36 vuotiaana päässyt sinuiksi itseni kanssa ja lopettanut jahkailun ja etsinyt arkisistakin asioista tyydytystä jatkuvaan elämän nälkääni. Se sitten kolahtaa kun se kolahtaa.

Vierailija
18/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


...että makkaran valinta tuottaa vaikeuksia.... niiin huh huh..

Kokeiltavaa maapallolla riittää..... :-)

Mitäs sitä normaalissa marketissakin on vaihtoehtoja... ?? taitaa olla useita kymmeniä tuhansia vaihtoehtoja...

Turha on etsiä jos ei tiedä mitä etsii......

Vierailija
19/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

***Mulle on turkasen vaikeaa tehdä päätöksiä. ***

ap

Itse olen jo 3 ammattitutkintoa suorittanut, vaihtanut vaativampaan tehtävään mutta en osaa päättää syödäänkö tänään hampurilaisia vai pitsaa. Ihan supertuuliviirinä ollaan täälläkin. Minunkin mieheni kannustaa aina uusiin juttuihin mutta nyt olen vihdoin 36 vuotiaana päässyt sinuiksi itseni kanssa ja lopettanut jahkailun ja etsinyt arkisistakin asioista tyydytystä jatkuvaan elämän nälkääni. Se sitten kolahtaa kun se kolahtaa.

Vierailija
20/68 |
08.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Hän ei vain enää jaksa sitä, että keksin aina uutta jota haluta. Hän on yrittänyt vuosia saada minut onnelliseksi toteuttamalla mitä milloinkin mieleeni on juolahtanut (mikä muka tekisi minut onnelliseksi) mutta keksin aina jonkin uuden kohteen jota tartten jotta olen täysin onnellinen. Ei siis mieheni vika. Hän vain yritti herättää minua.

Kyllä hän antaisi minun opiskella, jos olisi edes hippasen varma että se tekisi minut oikeasti iloiseksi ja tyydyttyneeksi mutta kun hän tietää vuosien jälkeen että saatan muuttaa mieltäni hetkessä...työpaikatkaan eivät nääs mulla pysy kun kypsyn hetkessä...minusta " vika" on minun päässäni.

t.ap

Toisin sanoen olet ollut jo pitkään tyytymätön, eikä se juuri muutoksesta (esim. uuden ammatin opiskelusta) sinun mielestäsi kohenisi?

Vai voiko tuo olla jotakin perustylsistymistä, haasteiden vähyyttä? Jos olet muutoksessa (esim. opiskelet uutta alaa), olet sen ajan tyytyväinen?

Tuollainen " tristesse" taitaa olla aika moderni ilmiö. Ihminen kokee, ettei ELÄ täyttä elämää ilman muutosta ja vaihtelua. Pelkkä arki ei tyydytä, vaikka järjellä ajatellen olisikin tyytyväinen elämänsä yksityiskohtiin (avioliittoon, lapsiin, työhön).

On vaikeaa oppia ymmärtämään, että tyytyväisyys/tyytymättömyys ovat OMAN päämme sisällä. Sitä ei kukaan ulkopuolelta meille tuota. Ok, toki ihminen voi objektiivisesti ottaen elää kamalissa olosuhteissa ja olla siksi ahdistunut, mutta puhun nyt ap:n kaltaisista keskivertoihmisistä, joilla on asiat suht ok.

Tulipa sellainenkin mahdollisuus mieleen - ja älä nyt ap toki loukkaannu - että voitko kenties potea lievää masennusta? Miltä itsestäsi tuntuu, onko tuo tyytymättömyytesi viime aikoina lisääntynyt ja miten se ilmenee?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi seitsemän