Kaverini haluaa ostaa samoja tavaroita ym kuin mulla ja

Matkii noin: lasten lelut, pyörät, kodin tavarat, harrastukset ja mitä nyt ap selostikaan. Noloa, tai vähintäänkin erikoista. Mutta joo voihan tollastakin ymmärtää tyyliin: se vaan pitää samoista jutuista kuin mä. Mun mielestä tyyppi kenties kokee itsensä huonommaksi, jos ei saa/ tee samoja juttuja kuin kaveri.

siihenhän laumaeläimen osaanhan meidät opetetaan.

Noita matkijoita on ihan jokainen, alitajuisesti tai halustaan.

Kyllä sinäkin ap. jotakin matkit, usko pois.

Naisilla lyhyet tukat ja jos jollakin on pidempi ja erilainen, heti arvostellaan vaikka millä nimellä.

Kukaan ei saisi poiketa muotista ja sitten kun tehdään niinkuin muutkin, ollaankin matkijoita. Mites tää nyt menee?

Nuorena (16-17v.) mulla oli pari vuotta vanhempi kaveri, joka matki mun pukeutumista ja "tyyliä". Aina se osti just tasan samat farkut ja paidat ihan tasan saman värisinä, kun mulla oli. Muutenkin kaikki sen ikäiset on samasta henkkamaukka-muotista mutta se meni jo vähän yli joissain asioissa. Kaverini hankki samanlaisen kännykänkin vaikka mä sain sellasen kalliiman mallin lahjaksi, eli ei ollut mikään perus teinikännykkä. Kaikkein oudoin oli, kun laitoin hammaskorun, niin sekin laittoi ja se oikein soitti edellisenä iltana mulle, että missä hampaassa mulla se koru on!!! :D ja arvaatte varmaan, että siitä samaisesta hampaasta se siltäkin löytyi sitten saman värisellä timangilla :D Vähitellen se sitten loppui, kun tuli opiskelut ja muut eri paikkakunnilla. Onneksi se oli sentään mua vanhempi, niin sen piti ensin valita uraputkensa :D olis varmaan lähtenyt utsjoelle porotutkijaksi, jos olisin vähän vinkannut :) Outoahan se oli jo silloin ja tuntuu vieläkin hassulta :)

osti vielä asunnonkin meidän vierestä vaikka oli pitkään selittänyt miten se paikkakunta ei ole heitä varten. Samanikäiset lapset ja ko henkilö apinoi kaiken mitä meillä on. Lapsen nimetkin on melkein samat kuin meillä, tyyliin Maisa ja Raisa.



Hän on epävarma tyyppi ja oon ajatellut että ehkä oma itse ei ole hänellä niin vahva että uskaltaisi löytää oman tyylinsä ja tehdä omia valintoja. Ihailkoon sitten minua. Mutta kyllä usein ärsyttää!

Minä olen ollut tuo matkija nuorempana. Matkin tiedostamattani ystäviäni..minua "kiinnosti" samat harrastukset, samanlainen tyyli jne. Halusin samanlaiseksi aikuisena kuin naapurin täti, perhetuttumme. Olin aivan hukassa oman tahtoni ja mieltymysteni kanssa. En vain oikeasti tiennyt kuka olen, mistä minä tykkään ja mistä en. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni keksittynyt mielyttämään muita ihmisiä, vanhempiani. Olin jäänyt vaille huomiota lapsena ja olin valmis matkimaan muita, jotta saisin edes jostakin hyväksyntää. Tämä tapani oli varmasti todella ärsyttävää ja matkiminen muille ilmeistä, mutta minä tajusin sen vasta kolmekymppisenä käytyäni terapiassa useamman vuoden. Nyt tiedän mitä MINÄ haluan, mistä MINÄ pidän ja millainen MINÄ olen..minun ei enää tarvitse matkia muita. Halusin tämän kertoa, koska ihan oikeasti, nämä matkijat eivät välttämättä itse tiedosta asiaa vaan ovat ihan hukassa itsensä kanssa.

Minulla myös samankaltainen ystävä. Tosin kilpavarustelu liittyy vain lapseen. Asiaan voi vaikuttaa se että äiti ollut lähempänä 40v kun sai ainokaisen ja lapsi on kehityshäiriöinen. Tämä lapsi saa aivan kaiken minkä haluaa ja toki heti haluaa kun jollain näkee. Leluja ja pelejä saa useamman kerran kuukaudessa. Äiti ei myöskään pysty kasvattamaan lasta johdonmukaisesti koska ei kestä lapsen itkua eikä hallitse tilannetta.

Mulla samaa tekee anoppi! Heti kun hän näkee minulla tai kotonamme jotakin (korun, vaatteen, huonekalun, verhot, päiväpeiton, kukan jnejne), anoppi juoksee seuraavana päivänä kauppaan ostamaan saman joko itselleen tai vaihtoehtoisesti tyttärelleen.



Olen ollut asiasta erittäin (!) ärsyyntynyt, mutta mieheni tulkitsi asian minulle siten, että anoppi vain ihailee tyyliäni ja kadehtii kotiamme ja haluaa siksi apinoida kaikkea, mielikuvitukseton kun itse on.



Eli hänellä ei vaan itsellään ole minkäänlaista mielikuvitusta, luovuutta tai tyylitajua, ja siksi kopioi kaiken ulkopuolelta. Hän on muutenkin melkoinen silmänpalvoja: ihailee ja kadehtii katkerana aina kaikkea mitä muilla on eikä koskaan ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Oman tulkintani mukaan häneltä puuttuu kokonaan ns. "oma tyyli", hän ei ole koskaan iästään huolimatta löytänyt rohkeasti omaa makuaan tai tyyliään, ja siksi matkii muita (eli minua).

kun mulla on työkaveri, joka matkii mun pukeutumista! Ostaa aina samanlaisia vaatteita kun mulla on, tosi kiva kun istutaan kahdestaan samassa huoneessa ja sit päällä on samanlaiset vaatteet. Todella ärsyttävää! Olen ajatellut, että pitää ottaa vaihtovaatteet mukaan töihin, niin ei tartte istua samassa huoneessa ihan tekstiilikaksosina. Yritän aina ostaa uusia vaatteita sillä ajatuksella, että työkaverilla ei ainakaan ole ikinä ollut esim. mustaa neuletakkia - niin eikös sillä seuraavana päivänä ole töissä päällä musta neuletakki kun on nähnyt mulla sellaisen...

äitini tekee samaa.

Heikkona hetkenään on kertonut toivovansa, että saisi asua minun ja siskoni kanssa yhteisessä taloudessa. Toivoo myös että minä ja siskoni asuttaisiin sitten vanhuksina yhdessä.



Tätä toivettaan kun ei pysty toteuttamaan, sillä minulla ja siskollani on omat elämät ja omat perheet, yrittää hän yhdenmukaistaa meidän kaikkien kodit. Sehän vähän niinkuin asuisisimme kaikki samassa taloudessa.

Kalusteisiin hän ei pysty vaikuttamaan, mutta verhoja, koriste-esineitä ja liinavaatteita ostelee innolla meille kaikille.

Mielestäni äitini käytös ei ole aivan tervettä. Tuntuu kuin hän ei hahmottaisi ihmisten rajoja vaan pitää itseään ja lapsiaan yhtenä olentona.

Sika outoa. Lisäksi kaverisi antaa huonon mallin lapsilleen: jos näkee jotain uutta ja parempaa niin pitää saada se sama Itselleen tai vieläkin parempi. Kiva että muutoin teillä kemiat synkkaa...

Jotenkin harmi että asia noin.. Koska sitten tulee mieleen onko muitakin erilaisia tunteita mua kohtaan, kuin tuo kateus. Mutta olkoon, minkäs mä sille voin. Katotaan taas kun jotain uutta niin kohta sama kaverilla/ lapsillaan.



Ap

Jos ajatellaan vaikka lasten harrastuksia, niin suurin osa harrastaa samoja juttuja. Varsinkin mitä pienempi paikkakunta on, sitä vähemmän on vaihtoehtoja. Melkein jokainen mies on jossain vaiheessa esim. pelannut jalkapalloa jne.



Usein myös moni juttu voi alkaa kiinnostaa jos toisella näkee sen. Samaan tapaan kun matkat: jos kaveri kehuu paikkaa X niin saattaa itsekin sinne siten varata matkan vaikka aiemmin ei olisi tullut mieleenkään. Samoin moni muu asia, jos naapurilla on robottiruohonleikkuri ja itse hikoilee oman leikkurinsa takana, saattaa sellaisen ostaa itsellekin, ei kateudesta vaan siksi että huomaa kuinka kätevä se on.

Kannattaa perustaa blogi, jossa mainostatte tavaroitanne. Saatte pian paljon mainostajia, kun olette niin vaikutusvaltaisia ja charmantteja persoonia, että kaikki haluavat samaa kuin te.