Lue keskustelun säännöt.
Apua mitä teen?! Äitini pyysi perhepäivälliselle, mutta en voi mennä...
29.05.2012 |
Elikkäs vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla, ja minä ja siskoni taas samalla paikkakunnalla parin sadan km päässä vanhemmistamme.
Muutama kuukausi sitten minulle ja siskolleni tuli iso riita, eikä olla enään ollenkaan väleissä. Hän teki minulle jotain anteeksiantamatonta. Nyt ei siis pariin kuukauteen olla oltu missään tekemisissä.
Vanhempani eivät tiedä tästä riidasta tai välien rikkoutumisesta mitään, luulevat että ollaan kuin paita ja peppu, niinkuin ennenkin.
Tulevana viikonloppuna vanhempani ovat tulossa kylään, ja äitini ehdotti, että menemme koko perhe (siis myös siskoni) yhdessä illalliselle ravintolaan kesäloman alkamisen kunniaksi.
En osannut vastata tuohon vielä mitään, haluaisin mennä, koska näen vanhempiani aika harvoin, ja he ovat kuitenkin minulle tärkeitä. Toisaalta en kestä olla hetkeäkään samassa huoneessa siskoni kanssa, ilman että haluaisin repiä häneltä hiukset päästä. Hän ajattelee minusta samoin, mutta siis vanhempamme eivät tiedä, että me emme ole enään ollenkaan tekemisissä.
Päätimme siskon kanssa, että emme kerro tästä vanhemmille, heillä on jo muutenkin tarpeeksi stressiä...
Mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä?? :-/
Kommentit (18)
sanot vanhemmillesi, että et millään pääse tuolloin, mutta tapaisit heidät mielelläsi seuraavana/edellisenä iltana kotonasi/jossain omavalitnaisessa mukavassa ravintolassa. Ja sit toivot, että siskosi ymmärtää osallistua alkuperäisenä päivänä.
Muuten suosittelen kyllä kakkosen linjaa: niele draamanhalusi ja käyttäydy kuin asiallinen aikuinen. Ei sun tarvi sitä siskoa silti rakastaa, kunhan käyttäydyt asiallsiesti ja ilman draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan, kyllä nyt yhden syömisen ajan pystyt siskosi kanssa käyttäytymään. Se on ennemmin tai myöhemmin kuitenkin edessä, että joudutte saman katon alle. Mä varmaan laittaisin siskolle viestiä, että vedetäänkö näytelmä läpi vanhempien vuoksi tms.
Pelkään kyllä pahoin, että ei onnistu siskoni kanssa edes tuo yksi ilta. Mulla ei ole mitään halua nähdä koko ämmää, jos tietäisitte mitä se on tehnyt, niin teistä kukaan täysjärkinen ei menisi!
niin anteeksiantamotonta. Mieti, jos hän vaikka menhetyisi yllättäen ja olette riidoissa. Miten sinusta tuntuisikaan pahalta :(
Kuulostaa pahalta, ja itse en kyllä kokisi mitään tarvetta esittää yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytä ei ole pakko kertoa. Tuskin ymmärtävät, mutta eipä tarvitse teeskennellä.
niin tuskin pystyvät edes yhtä iltaa olemaan kuin "paita ja peppu". Veikkaan ettö vanhemmat kyllö arvaisivat ettei kaikki ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on välit poikki isääni, joka yritti hakata minut raskaana ollessani (ja sitä ennen toki pahoinpiteli noin 18 vuotta vauvasta täysi-ikäiseksi, sen ajan minkä asuin kotona).
Ikävä kyllä samassa rytäkässä meni välit äitiini, koska isäni pakotti äitini valitsemaan minun ja hänen välillä. Äiti valitsi isäni. Sitten seuraavaksi vanhempani yksissä tuumin käänsivät ainoan sisarukseni minua vastaan (esittivät asian niin että he olivat suuria vääryyden kärsijöitä ja minä aiheuttanut kaiken pahan). Sisarukseni ei koskaan kuunnellut minun versiotani vaan uskoin vanhempiani, eli liittoutui heidän kanssaan minua vastaan.
Eli välien poikki meneminen isäni kanssa maksoi samalla välit sisarukseen ja äitiini. Näin se menee, että se aina vaikuttaa muuhunkin. Sinuna ap olisin tarkkana siitä, kumpi teistä siskoksista ensin ehtii kertomaan asiasta vanhemmillenne. Nimittäin se ensin kertova varmaan esittää asian juuri siten että itse on viaton ja mielensä pahoittanut kun se toinen oli ilkeä ja paha. Tällä ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa kuka oikeasti oli syypää ja teki mitäkin.
Vanhempasi pahimmassa tapauksessa ottavat siskosi suojelukseensa ja kääntyvät yksissä tuumin sinua vastaan.
Juuri näiden seikkojen takia pitää miettiä ihan oikeasti että kannattaako välejä laittaa poikki. Omassa tapauksessani tekisin vieläkin samoin, koska isäni väkivaltaisuus on suuri riski minulle ja lapsillenikin, eli tavallaan siis hyväksyn sen että minulla ei ole nyt enää sukua eikä äitiä. Mutta sinun tapauksessa vielä on mahdollisuus miettiä asiaa uudestaan. Mieti sitä oletko valmis menettämään äitisi ja isäsikin riitanne takia.
Itselläni on ollut todella rankkaa ilman äitiä, olen saanut siis kolme lasta tänä aikana joista äitini ei ole nähnyt yhtäkään. Eli siis kun esikoisen odotusaikana välit isääni katkesivat, äitini ei ole halunnut nähdä ainoita lapsenlapsiaan kertaakaan koskaan. Eikä siis mitään tukea, hoitoapua, ilojen ja surujen jakamista ole ollut koskaan mahdollista tehdä tämän jälkeen. Äitini on sanonut että seisoo isäni rinnalla kuolemaansa saakka, joten olen siis äiditön ja teknisesti ottaen "orpo".
Jos ap olet sitä mieltä että siskosi teko oli niin kamala ettet anna anteeksi tai että olet valmis menettämään jopa vanhempasikin, niin sitten pidä pääsi, seiso selkä suorana, ja ilmoita vain vanhemmillesi että ette ole enää sisaren kanssa tekemisissä, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Tärkeintä on että sinä ITSE tiedät päätöksesi ja seisot sen takana.
ps. joku joka sanoi että on pakko kohdata riitapukareiden kanssa: ei todellakaan ole. En ole itse nähnyt vanhempiani kahdeksaan vuoteen enkä näillä näkymin tule näkemään ennen kuin heidän hautajaisissaan. He eivät ole halunneet nähdä.
Välirikkoa ei välttämättä korjata viikossa tai kahdessa, mutta loppuelämän kannalta on ihan fiksua olla välilöissä sisaruksiinsa: kukaan muu tässä maailmassa ei tunne sun perhetaustaa kunnolla sitten kun vanhemmista aika jättää.
Jos siskosi on tehnyt murhan, raiskauksen tai jotain muuta yhtä vakavaa, niin saatan jotenkin ymmärtää. Jos taas vei miehesi tms., niin silloinhan teki vain palveluksen sinulle: miehesi oli vietävissä, eli ei vaivan arvoinen laisinkaan.
Ja makuasioistahan ei edes kannata alkaa kiistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen useammankin ihmisen jotka ovat olleet kuolemaansa asti riidoissa - ei ole mikään yleinen tilanne että välirikko jotenkin automaattisesti korjaantuisi.
Tosi kurja juttu, kymppi! :( Olen samoilla linjoilla, tuo on totta, että kohta tässä menee varmaan välit vanhempiinkin.
Sama kait tuo riidan syy on kertoakin, kun monet on sitä kyselleet.
Olen 19.v ja raskaana. Siskoni on muutamaa vuotta vanhempi.
Siskoni ei periaatteessa voi saada lasta, ja hän on suunnattoman kateellinen että tulin raskaaksi (kerroin tästä raskaudesta siis pari kk sitten ja riita alkoi).
Siskoni tuli äärettömän kateelliseksi, haukkui pikkuhuoraksi, sanoi monta kertaa että en tule pärjäämään lapsen kanssa, olen huono äiti, en ansaitse lasta, en ikinä voi olla rakastava äiti lapselleni jne.
Kun sain tietää raskaudesta, olin parisuhteessa elämäni miehen kanssa, lapsi oli suunniteltu, ja olimme molemmat tosi innossaimme.
Yhtäkkiä siskoni alkoi kertomaan miehelleni kaikkea täysin perätöntä, kuten että minä olen pettänyt miestä ja olen miehen kanssa vain kun en saa muutakaan, ja aion jättää miehen heti kun löydän paremman. Siis ihan täysin paskaa, rakastin miestä yli kaiken, ja olin niin onnellinen miehestä ja tulevasta lapsesta.
Mies kuitenkin uskoi siskoni siskoni sepostukset, ja jätti minut. Nyt olen siis sinkku ja raskaana. Kiva!
No itse kuitenkin tiedän, että minusta tulee mahtava äiti ja rakastan lastani yli kaiken.
Siinä oli siis riidan syy. En pysty antamaan siskolleni ikinä anteeksi, että mieheni lähti, ja muutenkin kaikki ne sanat satutti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö äitisi tiennyt noista pahoinpitelyistä? Miksi isäsi yritti hakata sinut vielä ollessasi aikuinen? Miten siaruksesi voi kääntyä vastaasi? Eikö hänkään tiennyt hakkaamisista? Vai jätätkö jotain kertomatta?
itselläni on välit poikki isääni, joka yritti hakata minut raskaana ollessani (ja sitä ennen toki pahoinpiteli noin 18 vuotta vauvasta täysi-ikäiseksi, sen ajan minkä asuin kotona).
Ikävä kyllä samassa rytäkässä meni välit äitiini, koska isäni pakotti äitini valitsemaan minun ja hänen välillä. Äiti valitsi isäni. Sitten seuraavaksi vanhempani yksissä tuumin käänsivät ainoan sisarukseni minua vastaan (esittivät asian niin että he olivat suuria vääryyden kärsijöitä ja minä aiheuttanut kaiken pahan). Sisarukseni ei koskaan kuunnellut minun versiotani vaan uskoin vanhempiani, eli liittoutui heidän kanssaan minua vastaan.
Eli välien poikki meneminen isäni kanssa maksoi samalla välit sisarukseen ja äitiini. Näin se menee, että se aina vaikuttaa muuhunkin. Sinuna ap olisin tarkkana siitä, kumpi teistä siskoksista ensin ehtii kertomaan asiasta vanhemmillenne. Nimittäin se ensin kertova varmaan esittää asian juuri siten että itse on viaton ja mielensä pahoittanut kun se toinen oli ilkeä ja paha. Tällä ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa kuka oikeasti oli syypää ja teki mitäkin.
Vanhempasi pahimmassa tapauksessa ottavat siskosi suojelukseensa ja kääntyvät yksissä tuumin sinua vastaan.
Juuri näiden seikkojen takia pitää miettiä ihan oikeasti että kannattaako välejä laittaa poikki. Omassa tapauksessani tekisin vieläkin samoin, koska isäni väkivaltaisuus on suuri riski minulle ja lapsillenikin, eli tavallaan siis hyväksyn sen että minulla ei ole nyt enää sukua eikä äitiä. Mutta sinun tapauksessa vielä on mahdollisuus miettiä asiaa uudestaan. Mieti sitä oletko valmis menettämään äitisi ja isäsikin riitanne takia.
Itselläni on ollut todella rankkaa ilman äitiä, olen saanut siis kolme lasta tänä aikana joista äitini ei ole nähnyt yhtäkään. Eli siis kun esikoisen odotusaikana välit isääni katkesivat, äitini ei ole halunnut nähdä ainoita lapsenlapsiaan kertaakaan koskaan. Eikä siis mitään tukea, hoitoapua, ilojen ja surujen jakamista ole ollut koskaan mahdollista tehdä tämän jälkeen. Äitini on sanonut että seisoo isäni rinnalla kuolemaansa saakka, joten olen siis äiditön ja teknisesti ottaen "orpo".
Jos ap olet sitä mieltä että siskosi teko oli niin kamala ettet anna anteeksi tai että olet valmis menettämään jopa vanhempasikin, niin sitten pidä pääsi, seiso selkä suorana, ja ilmoita vain vanhemmillesi että ette ole enää sisaren kanssa tekemisissä, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Tärkeintä on että sinä ITSE tiedät päätöksesi ja seisot sen takana.
ps. joku joka sanoi että on pakko kohdata riitapukareiden kanssa: ei todellakaan ole. En ole itse nähnyt vanhempiani kahdeksaan vuoteen enkä näillä näkymin tule näkemään ennen kuin heidän hautajaisissaan. He eivät ole halunneet nähdä.
Eli teinimeiningillä mennään. Aivan käsittämättömiä juttuja. Kovin vakaapa oli parisuhteesi tila, kun miehesi jätti sinut juorujen perusteella.
Tosi kurja juttu, kymppi! :( Olen samoilla linjoilla, tuo on totta, että kohta tässä menee varmaan välit vanhempiinkin.
Sama kait tuo riidan syy on kertoakin, kun monet on sitä kyselleet.
Olen 19.v ja raskaana. Siskoni on muutamaa vuotta vanhempi.
Siskoni ei periaatteessa voi saada lasta, ja hän on suunnattoman kateellinen että tulin raskaaksi (kerroin tästä raskaudesta siis pari kk sitten ja riita alkoi).
Siskoni tuli äärettömän kateelliseksi, haukkui pikkuhuoraksi, sanoi monta kertaa että en tule pärjäämään lapsen kanssa, olen huono äiti, en ansaitse lasta, en ikinä voi olla rakastava äiti lapselleni jne.Kun sain tietää raskaudesta, olin parisuhteessa elämäni miehen kanssa, lapsi oli suunniteltu, ja olimme molemmat tosi innossaimme.
Yhtäkkiä siskoni alkoi kertomaan miehelleni kaikkea täysin perätöntä, kuten että minä olen pettänyt miestä ja olen miehen kanssa vain kun en saa muutakaan, ja aion jättää miehen heti kun löydän paremman. Siis ihan täysin paskaa, rakastin miestä yli kaiken, ja olin niin onnellinen miehestä ja tulevasta lapsesta.
Mies kuitenkin uskoi siskoni siskoni sepostukset, ja jätti minut. Nyt olen siis sinkku ja raskaana. Kiva!
No itse kuitenkin tiedän, että minusta tulee mahtava äiti ja rakastan lastani yli kaiken.Siinä oli siis riidan syy. En pysty antamaan siskolleni ikinä anteeksi, että mieheni lähti, ja muutenkin kaikki ne sanat satutti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kai äiti tiesi pahoinpitelyistä, katsoi vierestä ja teeskenteli ettei nähnyt / kuullut mitään. Äitini on todistanut satoja tai varmaan yli tuhat pahoinpitelyä tekemättä mitään, auttamatta lapsiaan, puuttumatta mitenkään. Ei äiti uskaltanut, olisi itsekin saanut selkäänsä.
Sisarus on kokenut ihan saman kohtalon. Tietää kyllä isäni temput ja sen että isäni on jotenkin luonnevikainen, mutta hänellä ei ole rohkeutta tai tarvetta käsitellä asiaa.
Vanhempani kiistävät siis toki kaiken, väittävät yhdessä että ikinä ei ole yhtäkään pahoinpitelyä tapahtunut. Ei tuon ikäiset suurten ikäluokkien ihmiset pysty puhumaan mistään saati sitten tunnustamaan että olisivat tehneet jotain väärää.
Joten välit on poikki, todennäköisesti koko loppuelämän. Itse en isää elämääni halua, mutta sisarukseni ja äitini menetys sattuu kovasti.
mutta ei tuo minusta anteeksiantamatonta ole, päin vastoin, anteeksihan annetaan juuri silloin, kun joku tekee väärin.
Lapsesi isä on toiminut idioottimaisesti, jos tosiaan on pelkkien juorujen takia sinut jättänyt, ja ehkä kannattaisi hänen kanssaan asiaa käsitellä, eikä siskosi.
Ja taidat tarvita jatkossa lähipiiriäsi, joten neuvoisin sopimaan ja menemään yhdessä syömään.
Tosi kurja juttu, kymppi! :( Olen samoilla linjoilla, tuo on totta, että kohta tässä menee varmaan välit vanhempiinkin.
Sama kait tuo riidan syy on kertoakin, kun monet on sitä kyselleet.
Olen 19.v ja raskaana. Siskoni on muutamaa vuotta vanhempi.
Siskoni ei periaatteessa voi saada lasta, ja hän on suunnattoman kateellinen että tulin raskaaksi (kerroin tästä raskaudesta siis pari kk sitten ja riita alkoi).
Siskoni tuli äärettömän kateelliseksi, haukkui pikkuhuoraksi, sanoi monta kertaa että en tule pärjäämään lapsen kanssa, olen huono äiti, en ansaitse lasta, en ikinä voi olla rakastava äiti lapselleni jne.Kun sain tietää raskaudesta, olin parisuhteessa elämäni miehen kanssa, lapsi oli suunniteltu, ja olimme molemmat tosi innossaimme.
Yhtäkkiä siskoni alkoi kertomaan miehelleni kaikkea täysin perätöntä, kuten että minä olen pettänyt miestä ja olen miehen kanssa vain kun en saa muutakaan, ja aion jättää miehen heti kun löydän paremman. Siis ihan täysin paskaa, rakastin miestä yli kaiken, ja olin niin onnellinen miehestä ja tulevasta lapsesta.
Mies kuitenkin uskoi siskoni siskoni sepostukset, ja jätti minut. Nyt olen siis sinkku ja raskaana. Kiva!
No itse kuitenkin tiedän, että minusta tulee mahtava äiti ja rakastan lastani yli kaiken.Siinä oli siis riidan syy. En pysty antamaan siskolleni ikinä anteeksi, että mieheni lähti, ja muutenkin kaikki ne sanat satutti.
Ap
ihmeen takia salaat tämmöistä asiaa vanhemmiltasi? Tarvit kyllä nyt kaiken tuen mitä saat, että kerrohan heille mitä on tapahtunut. Ja jos se mies tommosen takia lähti, et menettänyt kyllä yhtään mitään. Voipi jopa olla, että siskosi teki sulle palveluksen.
Siskoni on kiristänyt, että jos kerron vanhemmilleni niin tapahtuu sitä ja tätä ja tuota. Olen alistettu pikkusisko, tiedän!
Aidosti olen kyllä sitä mieltä, että parempi kun vanhemmat ei tiedä.
Mitä mieheeni tulee, niin joo parempi kai kun lähti. Silti rakastin häntä paljon, joten kyllä se ero satuttaa.
Siskollani oli niin aidon oloiset jutut, että varmaan itsekkin olisin uskonut, eli sillä tavalla en ihmettele että mieheni uskoi tämän paskan.
Vanhempani ovat tukenu minua jo ihan tarpeeksi, kun erosin. He siis luulevat että erosin miehen kanssa vain ihan erimielisyyksistä jne...
Menette syömään ja sillä siisti. Käyttäydytte kuin aikuiset.