Miten voikaan toisen äidin päätös ottaa päähän

En ole koskaan ymmärrtänyt tuota. Kannattais lukea kehitykseen liittyvää kirjallisuutta, niin johan alkaa aueta.



Itse saadessani esikoisen( oli kotona kun toinen syntyi) ajattelin ymmärtäväni kasvua ja kehitystä sen verran kuin on tarvis. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että kaikille olisi hyväksi saada pikkupaketti tietoa asioista, niin siltä syyllisyydeltäkin voisi välttyä. Mikä taas on myös merkkinä siitä että kykyyn tarjota virikkeitä ja hoivaa ei luoteta enää.



Kyllä alle kaksivuotias on oikeutettu olemaan kotona ja äidin hoivassa. Ja lapsen kuuluukin joskus tylsistyä, jos niikseen tulee.

Itsellä parin vuoden takaa ystäväpiiristä samanlainen tilanne, eli esikoinen aloitti 1,5 vuoden iässä tarhan, vaikka toinen lapsi oli muutaman kuukauden kuluttua syntymässä. Tässä tapauksessa esikoinen tosin jatkoi vauvan synnyttyä edelleenkin kokopäiväisenä! Esikoinen oli erittäin helppo ja rauhallinen tapaus, ainakin näin vierestä seuranneen (ja samanikäisen lapsen äidin) silmin. Ystävän perustelu oli, ettei hän mitenkään voi pärjätä kotona kahden lapsen kanssa... Aikuinen fiksu ihminen.



No, hän todella hyödynsi tukiverkostoaan - ei tainnut ensimmäiseen puoleen vuoteen olla hetkeäkään yksin kahden lapsen kanssa, aina oli joko puoliso tai joku isovanhemmista apuna!



Tavallaan itseäni sapetti siksi, että olin samanlaisessa elämäntilanteessa, mutta meillä ei ollut samanlaista mahdollisuutta tukiverkoston käyttöön, enkä omasta valinnastani olisi taas ikinä laittanut 1,5 vuotiasta päiväkotiin vauvan syntyessä. Omat valinnat siis, mutta tavallaan olin myös kateellinen ystävän elämän "helppoudesta".

Tosiaan, asiahan on vain sen sinun kaverisi, eikä sinun asiasi. =)



Itse sain huudot "äitipuoleltani" kun kerroin isälleni että esikoinen menee osa-aika hoitoon, sitten kun vauva syntyy. Lapsi on siis korkeintaan kolme päivää viikosta hoidossa, eikä silloinkaan täyttä hoitopäivää. Tämä siksi että hän kaipaa selkeästi oman ikäistä leikkiseuraa ja koska naapureissa ei ole samanikäisiä lapsia. Esikoinen on yli kolmevuotias kunhan toinen lapsi syntyy ja seurankaipuu on selkeää. On tuossa vielä sekin lisänä, että en tiedä millainen temperamentti tulevalla vauvalla on, nukkuuko hän hyvin jne. joten nuo hoitopäivät antavat minulle sitten mahdollisuuksia levätä välillä.



No, "äitipuoleni" on sitä mieltä että olen julma äiti, enkä rakast esikoistani. Sinällään hauskaa nuo hänen syyttelynsä, koska hän itse oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt abortoida esikoiseni. Olin kuulemma liian nuori saamaan lapsia.



Minusta on aika koomista että vähän kaikesta kuitenkin syyllistetään. Yksi tuttuni oli aikanaan sitä mieltä että olen typerä kun en vie esikoista heti hoitoon kun äitiysloma loppuu.. Toisen mielestä kaksivuotiaasta eteenpäin on hyvä lapsen olla hoidossa.

Mutta se on kyllä huomattu että teet niin tai näin, olet muiden äitien silmissä huono ja julma äiti.

Oma sappi kiehuu, kun kaveri laittoi 1,5 vuotiaan poikansa tarhaan, kun perheeseen syntyi uusi vauva. Tarha taisi alkaa pari kuukautta ennen vauvan syntymää eli ehti olla kokoaikaisena sen pari kuukautta ja nyt on ilmeisesti muutamana päivänä viikossa, loput ajasta kotona äidin ja vauvan kanssa. Miten ihmiset voi olla niin julmia?! Ärsyttää, kun itseä asia häiritsee paljon, vaikkei sen pitäisi minua liikuttaa. Kun saisikin aivonsa pois päältä ja antaisi muiden elää omaa elämäänsä.

oma lapsi jää saamatta hoitopaikkaa siitä syystä, että mm. tuollaisesta syystä tai puhtaasti virikesyistä hoidossa olevat lapset täyttävät lähipäiväkodit.

Hoitopaikkoihin pitäisi aina olla etusija niillä lapsilla, joiden kumpikin vanhempi on töissä tai opiskelee.

Ottaahan se päähän varsinkin jos oma lapsi jää saamatta hoitopaikkaa siitä syystä, että mm. tuollaisesta syystä tai puhtaasti virikesyistä hoidossa olevat lapset täyttävät lähipäiväkodit.

Hoitopaikkoihin pitäisi aina olla etusija niillä lapsilla, joiden kumpikin vanhempi on töissä tai opiskelee.

Vauvalomalaisilta ja virikehoidattajilta kylmästi pois oikeus hoitopaikkaan. Kun lapsia olisi enemmän kotona, heitä riittäisi myös leikkiseuraksi naapurustossa, leikkipuistoissa ja kerhoissa. Ei tarvis itkeä, että kun ei ole kavereita, kun ei ole seuraa. Nykyinen systeemi ohjaa vain siihen, että yhteiskunta hoitaa, vaikka ihmisillä pitäisi selkeästi olla ensisijainen vastuu perheestään.

Ap mikä siinä raivostuttaa että lapsi on hoidossa?

Koetko että lapselle on haittaa tarhahoidosta?

Lapsillamme on pieni ikäero, alle 1,5 v. (toivotusti). Ennen kuopuksen syntymään neuvolan th SUOSITTELI hakemaan esikoiselle hoitopaikan valmiiksi, kun kuulemma "tulee todella rankkaa" kahden pienen kanssa. Suoraan sanoen loukkaannuin tuosta, sillä olemme normaali, pärjäävä perhe ja lapset perusterveitä. Mitään erityistä syytä huoleen ei th:lla voinut olla.



Jos olisimme noudattunut terveydenhoitajan suositusta, hoitoon olisi kai alle 1,5 v. esikoinen pitänyt työntää pikkusisaruksen alta :-O

Kun saisikin aivonsa pois päältä ja antaisi muiden elää omaa elämäänsä.

kuten itse sen ilmaisitkin!

nyt on ilmeisesti muutamana päivänä viikossa, loput ajasta kotona äidin ja vauvan kanssa. Miten ihmiset voi olla niin julmia?!

Mitä ihmeen julmuutta tuossa on? Jos vähänkään haastavampi vauva/ isä töissä kiinni tms. niin esim. päiväunien nukkumismahdollisuus pari päivää viikossa tekee ihmeitä jaksamiselle. Pienihän tuo esikoine tuttavillasi on, mutta suurimman osan aikaa on kuitenkin kotihoidossa

noita ihmisiä löytyy. Miksi tekee useamman kuin yhden lapsen jos ei kykene tai siis HALUA hoitaa kaikkia itse vaikka siihen olisi mahdollisuus. Perseestä joku oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan, kun sitä käytetään väärin.

Toisaalta onhan se voinut olla vahinkoraskaus, kun noin pian perään teki toisen. Että sitten ymmärtää sen jaksamattomuuden, että on jo ollut siitä etukäteen tietoinen.

lapseni hoitoon tai siis annoin hoidon jatkua päiväkodissa vaikka vauva oli kotona. Oli oman jaksamiseni kannalta hyvä päätös enkä koe että vanhempi lapseni olisi kärsinyt tilanteessa mitenkään. Päinvastoin, levänneenä jaksoin keskittyä häneen paremmin iltaisin ja vapaapäivinä.

.. minua vaivaa ihan sama melkein raivo, kun tuollaisia tapaa.

että esikoinen kaipaili jo kovasti seuraa. 1-VUOTIAS KAIPASI KAVEREITA..?? Mahtoi olla kovasti varhaiskypsä lapsi.



Noo, mutta muutenkin, tämä tuttava vastaa aina eri kysymykseen kuin mitä häneltä on kysytty, että ehkä ei se terävin kynä....

Todennäköisesti muutama lyhyt hoitopäivä on lapsen mielestä ihan kivaa, kunhan tottuu. Ei tuosta kukaan muu kärsi kuin sinä ap.

pienelle lapselle joka ei vielä puhu ja on normaalisti vielä ihan kiinni äidissään. Ja just vielä sillä aikataululla, että lapsi yhdistää vauvan syntymän ja tarhaan joutumisen.



Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuota, että isompi pistetään tarhaan juuri ennen vauvan syntymää. Jos on pakko pistää, niin miksi sitä ei pistetä sinne niin hyvissä ajoin, että immuniteetti ehtii kehittyä eikä ole vauvan tuomaa järkytystä sekoittamassa lapsen mieltä? Tommonen aikataulu on juuri pahin, ei vain lapsen vuoksi vaan myös sen uuden vauvan vuoksi, joka saa helposti esikoiselta kaikki päiväkodin pöpöt, joille esikoisella ei vielä ole immuniteettia.

valeäidin blogia? Helppo järjestellä ravintolapäiviä ja hymistellä imetysjuttuja, kun vielä vaippaiässä oleva ja tuttia syövä esikoinen on sysätty tarhaan. Ja kunnalliseen tarhaan, vaikka perheellä ei näytä rahasta pulaa olevan. Siinä menee joltain työssä käyvältä yksinhuoltajalta tarhapaikka, kiitti vaan.

On tuo minusta kunnalisen päivähoitopaikan väärinkäyttöä. Kerhot ajaisivat samaa asiaa jos leikkiseuraa haluaa. Ja jos ei jaksa kahta lasta hoitaa yhtäaikaa ni ois voinu miettiä pikkasen aiemmin omaa jaksamistaan. Puolitoistavuotias on kumminkin vielä niin riippuvainen kodista ja perheestä. Mutta kukin tyylillään... Asia koskettaa itseä nyt sen verta läheltä, kun olen omani hoitanut kotona jo 6 vuotta. Nyt tulossa neljäs lapsi ja lääkäri vaati että lapsille pitää löytää hoitaja edes joksikin aikaa ettei lapsi synny ennen aikojaan tai ettei itse joutuisi sairaalaan makaamaan loppuajaksi. Laskettiin että jos kuukaudeksi saisi hoitoapua kolmena päivänä viikossa 3-4 tunniksi niin sen luulisi riittävän. Päivähoitotoimistossa sanovat että joka paikka on ihan täysi, helpottaa vasta kesäkuussa (eli ei auta meitä enää siinä vaiheessa), MLL tarjoaa kaupassakäynti apua ja sosiaalipuoli oli kaas ihan tukossa. Et kiitti. Ei saa apua, ja eniten tympäs et tarhat on täynnä just näitä virikelapsia joitten vanhemmilla ei ole kuin laiskuus etusijalla. Ehkä turhan julmasti sanottu ja missään nimessä en yleistä, mutta harmittaa tarhapaikkojen väärinkäyttö :/

ihmisillä on niin eri elämäntilanteet. Kyllä mä ymmärrän avuntarpeen, mutta kun olisi paljon muitakin vaihtoehtoja. Mä palkkasin itse aikanaan opiskelijan meille viemään esikoinen ulos,kun itse olin puolikuollut väsymyksestä. Se oli ihan unelma, me tehtiin niin, että mies puki ja syötti esikoisen, lastenvahti vei ipanan ulos pariksi tunniksi. Mä sain maata vauvan kanssa sängyssä koko aamun.

Kyseessä ei ole vaikea vauva tai vaikea esikoinen. Mies tekee 8-16 päivää ja hoitaa lapsia sen jälkeen. Ärsyttää kun kaverini hokee, että vanhempi lapsi kaipaa leikkikavereita ja oppii siellä nopeammin puhumaan jne jne. Tuntuu olevan myös käsitys, että tarhatädit osaisivat kasvattaa lasta jotenkin paremmin. Ottaisi selvää lapsen kehityksestä eikä puhuisi paskaa! Alle 3-vuotias ei kaipaa ikäisiään kavereita suuressa ryhmässä eikä ohjattua leikkiä vaan luottavia aikuissuhteita, joissa on vahva tunneside. Minkä viestin äiti oikein antaa kun lapsen silmissä hän hylkää esikoisensa kun vauva tulee taloon. Tietämättömät ja laiskat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti ja vielä kun ovat niin tyhmiä, että puhuvat muka tietävänsä, vaikkeivat kehotuksista huolimatta esim. lue lapsen kehityksestä TIETOA, ei mielipiteitä! Anteeksi arvosteleva sävy, mutta kuten sanoin, ärsyttää!