Kokemuksia perheneuvolasta? Saako sieltä apua ja syyllistetäänkö siellä vanhempia?

Olen käynyt perheneuvolassa sekä yksin (vaikea elämäntilanne:vauva, miehen sairastuminen,ADHD-esikoinen, oma sairaus) puhumassa pahaa oloani ulos että nyt jo eronneena yhdessä ex-miehen kanssa hakemassa apua lasten ja ex:n ongelmallisiin tapaamisiin.



Sain apua ja mielenrauhan itselleni tuossa kohdassa 1, eli yksin käydessäni mutta tämä nykyinen ei oikein tunnu johtavan mihinkään. En koe että vanhempia mitenkään syyllistettäisiin mutta keinoja auttaakaan ei kauheasti tunnu löytyvän.

käyneet perheneuvolassa, koska lapsella on puheen viivästymistä ja kuullun ymmärtämistä sekä siitä aiheutuneita itsetunto-ongelmia (lapsella siis ikää 6v.)



Mitään syyllistämistä ei ole tullut vaan päinvastoin. Käynneistä on ollut kovasti apua myös meille vanhemmille; miten pystymme tukemaan itsetunnon kehittymistä jne.

Kävin 6v. tytön kanssa kaksi kertaa ja saimme apua ja tukea...ei syyllistetty.

Ja jännä juttu oli, että tyttö uskoi mitä "tädit" sanoi vaikka olin itse samoja juttuja kelannut hänen kanssaan.

Hän vain uskoi, että mitään hätää ei ole ja kaikki järjestyy ja lisää apua saa jos tarvitsee.

Itse sain tukea ja apua ja varmuuden, että ole toiminut oikein.

Itse sain apua uupumukseen ja vaikeaan perhetilanteeseen, joka johti eroon. Sain keskusteluapua (ex ei halunnut tulla). Sain myös perhetyöntekijän käymään meillä kerran viikossa, että sain hieman hengähtää. Ei siellä syyllistetty, päinvastoin. Perhetyöntekijä oli silloin ainoa henkilö joka kehui topakkaa yksi vuotiasta joka söi itse, lämmitti äidin muuten niin matalaa mieltä. Hae apua, neuvoja, tukea! Se on parasta mitä voit lapsellesikin tehdä. Ja kun itse menee positiivisella asenteella saa varmasti paljon enemmän. Voimia!

Kumpi siellä on muuten parempi lähestymistapa, se että "matelee" nöyränä työntekijöiden edessä vai se, että esittää omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan lapsen tilanteesta?



Jos siellä matelee, niin ajattelevatko työntekijät, että tuo on ihan kelvoton ja mitään osaamaton äiti? Tai jos esittää omia näkemyksiään, niin otetaanko se varpaille hyppimisenä ja virkavallan vastustamisena?



Juu, karrikoin tässä, mutta oikeasti kaikenlaiset jutut pyörivät mielessä tällä hetkellä. :(



ap

kertoa avoimesti, mitä mieltä olet ja kuunnella avoimesti, mitä sanottavaa heillä on?

ei ulkoa annetut mallit ja työntekijöiden tuki auta, jollet ole itse aktiivisesti osallisena asianne työstämisessä. Anna tilaa myös muille perheenjäsenille ja heidän ajatuksilleen.



t. perheneuvolassa lapsensa asioissa perheensä kanssa asioinut tuleva 'sossu'

saatte vinkkejä ja neuvoja, kuuntelevan korvan ja jonkun joka auttaa ja ihan haluaakin vielä auttaa.

vaan ole oma itsesi...miksi menisit sinne "matelemaan" tai pätemään jos oikeasti tarvitsette apua, neuvoja ja tukea???

Lapseni alakoulussa pienellä paikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla. vaihtui miltei kaksi kertaa vuodessa ope. Lapsi oppi hitaammin. Ja oli arka. Erityisopetunteja oli harvakseltaan n. Klo 7 jälkeen. Erityisope harvoin saapui paikalle. Ja lapset värjötteli ulkona tunnin.

Koulussa suosittiin lahjakkaita oppilaita.

Yläkouluun mentäessä kartoitettiin oppimiskyky. Ja paikallinen terapeutti letkautti lapseni kuullen että ei tästä akateemikkoa tule mutta hyvä tunnollinen tehdastyöntekijä kyllä.

Lapsi purskahti itkuun kun haaveita oli toisenlaisia. Heti alkumetreillä torpattiin haaveet. Siitä alkoi minun perheen raskas ja pitkä keskustelu, tsemppaaminen uskon valaminen lapseen. Kunnes ysi luokalla hän tajusi kun moni normaaliluokan ope ihmetteli miks tämä ei ole normaaliluokassa. Arkuus aiheutti oppimisvaikeuksia. Monet monet itkut on itketty koko perheeni voimin. Toinen vuosi merkonomia pian ohi ja niin vain on opiskellut huippumallikkaasti. (Pääsipä toiseenkin kouluun johon on vaikea päästä eka yrittämällä mutta valitsi merkonomin). Hän palauttaa tehtävät aina etuajassa ja on innokas opiskelija eikä enää ole arka kun opet ei suosi ketään oppilaita erikseen. Nämä jotka tekee oppimisvaikeustestejä, ei heidän saa lannistaa oppilasta. Neljä tai viisi ihmistä yhtä-aikaa toinen toistansa erilaisia silmänpyöräytyksiä ym. erikoisia sanakäänteitä laukoivat miten on tulossa vaikeat ajat opiskella kun on niin keskitasoa heikompi. Ja tuli sieltä huokausta oh ja voi voi. Lapseni itki eivätkä piitanneet.

Mutta nyt on kaikki hyvin ja intoa piisaa opiskella kun ei ollutkaan huono oppilas. Vaan keskitasoa parempi.