Mies hukkaa JOKA PÄIVÄ jotakin.
On aina ollut kova kadottamaan tavaroita. Mulle on ihan sama, mitä omalla omaisuudellaan tekee, mutta tällä viikolla se on jo useampaan kertaan kadottanut/unohtanut lasten ulkovaatteita puistoon tms. Äsken huomattiin, että tytön ainoat ulkohousut ovat jääneet jonnekin tänään päivällä. Eipäs siinä mitään, mutta hän jättää minulle sitten näiden vahinkojen selvittelyn. Huomenna minä vien lapsen hoitoon ja siihen mennessä pitäisi keksiä jostakin ulkohousut.
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä. Räjähdän kohta. Miehen mielestä minulla on asenneongelma, kun en suhtaudu iloisemmin tähän asiaan.
Hän ei myöskään pahoittele mokiaan. Minä olen käyttänyt varmasti kymmeniä tunteja auttamalla häntä etsimään hukkaamaansa omaisuutta, mutta jos itse tarvitsen joskus apua etsimisessä (yleensä silloin, kun HÄN on hukannut jotakin), niin perse ei nouse penkistä.
Miten sitä voi kouluttaa?
Kommentit (12)
Oli aamulla ajanut yhdelle huoltoasemalle ja kaveri otti sieltä kyytiin. Iltapäivällä palatessa unohti, että jätti auton huoltsikalle, istui kaverin kyydissä tyyriisti kotiin asti.
Illalla oli lähdössä kauppaan, meni parkkipaikalle ihmettelemään missä autonsa on.
Tuli kotiin häpeissään :)
Auto haettiin seuraavana päivänä kaverin kanssa.
Meillä tapahtuis tasan tarkkaan tämmöinen shokkiterapia ja jos ei tehoa, seuraavaksi " hukkaisin vahingossa sen auton ". Voi hitsi kun en millään muista, minne sen parkkeerasin - mut heeei- ukko- sähän voit lähtee etsimään sitä. Se on kuule punanen. Muistaakseni...;) Lycka till !
vaan nakitti minulle huomiseksi tehtäväksi lähteä kyselemään housuja parista paikasta - ennen koulun alkua. Ei pahoitellut tai kiittänyt avusta.
Vittu räjähdän kohta.
ap
Citymarketin parkkipaikka oli lauantaina aivan turvoksissa, ja hänpä välkkynä blondina otti maamerkiksi parkkeerata autonsa ison korkean asuntoauton viereen, niin löytyy hyvin ! No kun hän palasi ostoksilta, isoa valkoista asuntoautoa ei näkynyt mailla halmeilla ja HÄN EI LÖYTÄNYT AUTOAAN...;)) Hän meinasi jo luovuttaa etsiskelyn, lyödä hanskat tiskiin ja tulla bussilla kotiin, kunnes vihdoin viimein se sitten oli löytynyt......;)
sen tavaroita. Mitähän siihen sanoo..
Itse olen myös hajamielinen hötöpää jolla on joka ainoa päivä avaimet hukassa, puhelin hukassa, paperit töissä hukassa... Eipä tuolle niin kauheasti mitään voi eikä ainakaan toisen "käskystä". Itse olen omaan hötkyilyyni suhtautunut vaan huumorilla ja anteeksiantavasti, ja toivon miehenikin niin suhtautuvan (ja sen hän tekeekin, naureskelee mua vaan "hajamieliseksi professoriksi").
Ei minusta miehen tuota pahoitella tarvi koska ihan varmasti ei ole tahallaan noita tehnyt. Mutat saisi hän kyllä itse kantaa hukkaamistensa seuraukset. Mitä jos vain et kertakaikkiaan auttaisi etsimisessä ja jos vaikka lapsen ulkohousut on kadonneet niin vaan sanot että hommat jostain sille nyt ulkohousut huomiseksi, joko etsit ne entiset tai ostat uudet.
Mut pointti on tosiaankin siinä, että kantaa itse ne seuraukset.
Toisekseen uskon, että tavasta voi jossain määrin opetella poiskin.
ja kiljutaan äitiä apuun etsitmään. Sitten minä menen ja annan tavaran siitä missä sen kuuluukin, olla tai sitten on keskellä lattiaa ihan näkysällä tms. Ihme puusilmiä.
Itse olen myös hajamielinen hötöpää jolla on joka ainoa päivä avaimet hukassa, puhelin hukassa, paperit töissä hukassa... Eipä tuolle niin kauheasti mitään voi eikä ainakaan toisen "käskystä". Itse olen omaan hötkyilyyni suhtautunut vaan huumorilla ja anteeksiantavasti, ja toivon miehenikin niin suhtautuvan (ja sen hän tekeekin, naureskelee mua vaan "hajamieliseksi professoriksi").
missä työssä ei haittaa vaikka paperit hukassa?
löydä mitään. Ulos lähtemistä tehdään aina vähintään puoli tuntia, kun viime hetkellä ravataan kengät jalassa ympäri kämppää. Ei löydä avaimia, ei kännykkää, ei lompakkoa, ei pankkikorttia (joka tietty pitää pitää erillään siitä lompakosta...). Ja me tosiaan asutaan 50-neliöisessä kaksiossa ja miehen tavarat ovat AINA joko hänen työpöydällään tai olohuoneen hyllyssä. Silti ei löydy. Ihme keskittymishäiriöinen.
Nyt piilotat KAIKKI sen housut, farkut, jonnekin. Aamulla sillä on pikku ylläri, kun sen pitäis lähtee töihin. Se alkaa huutaa, että ala etsiä sen housuja - käännät kylkee vaan unisena sängyssä ja huudat " Etsi itse, varmaan olet taas itse hukannutkin!!!"
Meillä tapahtuis tasan tarkkaan tämmöinen shokkiterapia ja jos ei tehoa, seuraavaksi " hukkaisin vahingossa sen auton ". Voi hitsi kun en millään muista, minne sen parkkeerasin - mut heeei- ukko- sähän voit lähtee etsimään sitä. Se on kuule punanen. Muistaakseni...;) Lycka till !
EIKÖHÄN UKKOKULLAN MUISTI ALKAIS PIKKUHILJAA PARANEMAAN SHOKKITERAPIAHOIDOSSA...;)