Milloin viimeksi olit pakahtua ylpeydestä

En minä koskaan ole ollut "pakahtua" ylpeydestä, mutta ylpeä olen ollut lapsestani. Viimeksi tänään, kun lukihäiriöinen viidesluokkalaiseni, jolta tippuu kirjaimia pois tai vähintään kääntyy väärinpäin - on saanut kirjoitetusta puheestaan ja runostaan 9.



Olen ylpeä hänen puolestaan siitä, että lapseni saa onnistumisenkokemuksia aineessa, joka on vaikea.

kun sai käytöksestä ysin, ja hyvän kaverin stipendin. Pitkä tie on kuljettu.

kun arka ja kömpelö 6-vuotiaani oppi ajamaan polkupyörää ilman apupyöriä ihan itse, ei suostunut ottamaan apua vastaan yhtään.

ylpeä lapsestani, joka ei ole vielä kahdeksaakaan kuukautta. Joka päivä ajattelen, että voooi, mahtais muut äidit olla kateellisia, jos tietäisivät, miten magee vauva meillä on.

katselin juuri uimaan oppineen esikoiseni uimista altaassa :) Niin vain pysyi pinnalla pitkän matkaa, vaikkei muutamaa kuukautta aiemmin uskaltanut edes kastella naamaansa :)

naulakoilla ja omani (4 v.) käveli reippaasti sisään ja tervehti hoitajia ojentamalla käden ja toivottamalla hyvää huomenta :)