Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, ihastuin varattuun mieheen! :/
28.05.2012 |
Elikkä olen mennyt ihastumaan varattuun mieheen, joka on kaikenlisäksi autokoulun opettaja. Olen 24-vuotias, eli en mikään teini enää. Mies on jo päälle 40v. En alussa tiennyt, että hän on varattu. Silti sekään ei minua haitannut vaan jatkoin haaveilua tästä miehestä. Sain kuitenkin tietää hänen menneen naimisiin ja nyt tuntuu niin pahalta. Käydessäni autokoulua sain osakseni flirttiä ja kyselimme toisiltamme kuulumisia yms. Nyt tunnen oloni niin tyhmäksi, mutten silti voi unohtaa miestä vaan jatkan vain epätoivoista haaveilua hänestä. Tiedän, että minun kannattaisi vain unohtaa hänet, koska kun ajattelee, niin normaalilta arkipäivän seurustelustahan tuossa on vain kyse(?). Silti välillä kuvittelen, että eivät kaikki avioliitot kestä.. Mitä teen/miten pystyn unohtamaan miehen/jatkamaan eteenpäin? Tiedän, että tämä on tyhmää, mutta silti toivoisin rakentavia kommentteja ja apua enkä mitään vittuilua.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jatkan haaveiluani kaikessa rauhassa, enkä märehdi sitä että ne ovat vain haaveita jotka eivät ikinä tulee toteutumaan.
Vähän niin kuin katselis jotain tv sarjaa: Ei niitä pidä ottaa tosissaan.
En siis yritäkään päästä yli, vaan nautin haaveistani
jos jatkan haaveilua, niin en sitten huomaakkaan muita miehiä.. kokemusta on. Haluaisin tietää keinoja, jolla päästä yli hänestä. Ajattelen häntä joka päivä, varmaan joka tuntikin, vaikka yritän olla ajattelematta... :/
Ihana kuulla, että muillakin on samanlaisia tilanteita ja en ole yksin tällaisen tilanteen kanssa. :) Vaikka onhan tämä todella inhottava tilanne, tavallaan... Vieläkin tästä miehestä haaveilen, vaikka näen häntä ehkä kerran viikossa hyvällä tuurilla, ja sekin vain vilaukselta.. :/ Mutta kuten aiemmin jo yksi kommentoi, niin vielä joku päivä haaveista voi tulla totta! Toivottavasti näin myös käy :D
Täällä kans yks tuskastunu tunteidensa kanssa... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse teininä armottoman ihastunut varattuun mieheen ja voi sitä haaveiden määrää! Sitten vastaan kuitenkin käveli nykyinen mieheni ja tänä päivänä tunnen lähinnä huvittunutta myötähäpeää ihastunutta minääni kohtaan. Miten paljon sitä jaksoikaan toivoa toisen liiton kariutumista, naurettavan itsekkäästi ajatellen muka itse olevan se parempi vaihtoehto...
Toisaalta, kun on itse uinut siinä syvässä ihastumisen suossa, ymmärrän näitä naisia joiden huomaan selvästi olevan ihastuneita mieheeni (niin ja pohtinut myös toivovatko hekin yhtä kiihkeästi meidän eroa, kuten itse tein). Sekin melkein naurattaa, että kuinka sokeita miehet voivat olla! Huomasikohan oma ihastuksenikaan aikanaan tunteitani lainkaan?!
Varatut miehet flirttaa ihan ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia ja niin tekevät naisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn edelliseen, valitettava totuus.. :/
Huomasikohan oma ihastuksenikaan aikanaan tunteitani lainkaan?!
[/quote]
Itse ainakin toivon, että jos hän ei tunne minua kohtaan mitään, niin että ei huomaa minun tunteitani.. Argh, elämä on julmaa.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoppa muuta, en tiennyt hänen aikeistaan mitään ja uutinen tuli täytenä pommina.. :/
Itselläni hieman samankaltainen ongelma, en vaan pysty unohtamaan varattua miestä! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Miten olette pystyneet unohtamaan miehen vai eikö se ole onnistunut?
nimim. epätoivoinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle myös. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, olisi kiva tietää onko joillakin edennyt juttu pidemmälle, kuin autonpenkillä flirttailuun, punasteluun ja jutteluun..? :D
tuo flirttailuhan voi olla sille miehelle ihan normaalia ja tahatonta, jos se tulee siltä luonnostaan :)pieni päivän piriste ns. ;)
Olen 22-vuotias ja ihastunut 33-vuotiaaseen mieheen, joka on avoliitossa ja heillä on kolme lasta... Minä tosin ihastuin tähän mieheen jo ollessani 14-vuotias, ja nykyään kun asun kaukana kotiseudulta niin näen häntä vain pari kertaa vuodessa...
Mutta odotan sitä päivää kun hän vihdoin eroaa! On hän tässä välissä jo kerran ehtinyt naista vaihtaakin, mutta olin silloinkin vasta 17-vuotias ja ajattelin että hän pitää minua vain naurettavana kakarana jos kerron omista tunteistani... Mutta vielä joskus!
jo 10v sitten, en alkuun myöskään tiennyt, että on varattuna. Mutta, vieläkään en ole häntä unohtanut, enkä enää edes kaipaa sitä unohtamista, elän elämääni ihan tyytyväisenä näinkin.
Mutta ihanaa häntä on nähdä, edelleen, tulen aina hyvälle tuulelle. Mutta en enää haaveile yhteistä tulevaisuutta tms, kunhan edelleen tykkään hänestä ja hän minusta, ei se ole keneltäkään pois.
Alue: Aihe vapaa
eiköhän nämä ole semmoisia pikkuihastuksia kaikki, ehkä vähän isompiakin, mutta varmasti ovat unohtuneet, kun autokoulusta on jo aikaa... :)