Lue keskustelun säännöt.
2- vuotiaan vanhempien valtataistelu; paha olo lapsen puolesta:(
28.05.2012 |
Taustaa: nuoret vanhemmat, joilla molemmilla ongelmia mm. arjen hallinnassa. Äidillä diagnosoitu masennus, isä käytöksensä perusteella huomattavasti ikäistään nuoremman tasolla.
Äiti ja isä eronneet elettyään ensin on/off- suhteessa. Lapsi äidillä, isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu, jota isä ei aina käytä.
Nyt viikonloppuna isän piti mennä hakemaan lasta lauantaiaamuna ( näin vielä perjantaina sanoi). Äidillä oli sovittua menoa ja kun isää ei kuulunut paikalle, niin äiti soitti isälle, että missä tämä viipyy. Isä ilmoitti, ettei aio tulla koska hällä ei ole kyytiä ( kortti hyllyllä ja oli sanonut hommaavansa kyydin, mutta sanoi sitten kysyttäessä "ettei jaksanutkaan"). Sanoi, että jos äiti haluaa, voi hän tuoda lapsen. Äidillä ei ole myöskään autoa, joten joutui hankkimaan kyydin. Isä oli vastassa krapulassa, ja mm. uhkasi (jälleen kerran) viedä lapsen äidiltä ja käski lapsen näyttää äidille keskisormea (2- vuotiaan!).
Äiti laittoi viestin lapsen ukille ( isän isälle), että lapsi on nyt siellä isällään ja sen voi hakea sieltä sitten illalla. Näin oli sovittu, kun ei isä halunnutkaan lasta yöksi. Tunti tuosta viestistä oli isä kysynyt omalta isältään, että milloin tämä tulee lapsen hakemaan. Ja kun ukki ei heti hakenut, niin isä hälytti oman äitinsä lapsen vahdiksi. Koko lauantain oli isä soitellut häirintäpuheluita lapsen äidille.
Olen nyt tuota vuodatusta kuunnellut ja aivan maassa, mitä tuossa voi tehdä. Olen tavallaan ulkopuolinen "äidin roskasanko" ja pidän lasta luonani aina kun tarvis ja pystyn. Ajattelin sanoa äidille, että vast'edes kommunikoi isän kanssa vain tekstiviestein ja jos mahdollista, olisi tapaamistilanteissa hyvä olla kolmas osapuoli läsnä. Pelkään vaan, että äiti taas tapansa mukaan menee mukaan isän kiukutteluun. Ja pahimmassa tapauksessa majoittaa isää jos tällä ei esim. ole ravintolaillan päätteeksi kyytiä kotiin. Näinkin on käynyt; eihän hän koskaan pääse kokoamaan itseään, kun aina suostuu toisen hernepussiksi, kynnysmatoksi ja roskasangoksi.
Minäkin alan olla aika väsynyt kuulemaan sitä ainaista kitinää, varsinkin kun tiedän ettei äitikään malta olla provosoimatta ja provosoitumatta. Lisäksi olen tosi huolissani lapsesta. Kaikki neuvot menevät korvasta sisään ja toisesta ulos; isään minulla ei ole mitään vaikutusvaltaa, vaikka äiti niin jostain syystä luuleekin. Minä en voi olla vastuussa siitä, kuinka lapsen isä käyttäytyy.
Kommentit (6)
Valitettavasti ystävänä sinulla on loppujenlopuksi aika vähän tehtävissä. Jatka ystävyyttä ja anna apua mahdollisuuksiesi mukaan. Kuuntele, neuvo kysyttäessä. Olet ollut varmasti jo suuri apu, jatka samaa rataa jaksamisesi mukaan.
Aina ei varmasti jaksaisi, varsinkin kun tuntuu että puhuu seinille. Tsemåpiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta lapsella on oikeus isään mutta kuvailemaasi k-päätä ei voi parhaalla tahdollakaan isäksi sanoa.
Onko vanhemmilla yhteishuoltajuus?
Lapsen äidin kannalta olisi paras katkaista välit kokonaan exään, mutta mikä olisi sitten lapsen paras..?
Ei ole hyväksi lapsellekaan olla heittopussina vanhempien välillä.
Paras olisi varmaan äidin jatkaa elämäänsä lapsen kanssa kahdestaan. Isä ottakoon lapseen yhteyttä sitten kun on valmis kantamaan vastuunsa.
Viimeisin, mitä äiti minulta pyysi, on että "voisinko viedä lapsen isälleen jollei tämä itse tule hakemaan, ettei hänen (siis äidin) tarvitse nähdä lapsen isää?". Siihen sanoin kyllä, että ellei tule niin sit on tulematta. Sanoin äidille, ettei sovi mitään menoa silloin kun isä on määrä tulla lasta hakemaan. Jollei isä tule, niin ei kenelläkään ole velvollisuutta viedä lasta. Isälle on apua tarjottu, mm. lapsen hakuun liittyen, mutta ei silloin kelvannut. Kyse oli siitä, että olisi raha-asiansa kuntoon saattamiseksi luopunut autosta. Nyt kun itse on ryssinyt korttinsa hyllylle ja samalla haistattaa pitkät kaikille, ei ole oikein intoa auttaa.
Vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja välien katkaisu ei tunnu oikealta ratkaisulta, koska silloinhan isä voi syyttää siitä, ettei äiti anna tavata lasta. Ongelma on lähinnä se, että äiti ei kykene tekemään/pitämään päätöksiä isään liittyen. Ja sitten kun on sukset ristissä, kyselee kaikilta, että voitaisiinko hoitaa yhteydenpito isään ja voitaisiinko puhua sille järkeä. Mutta järkeä on yritetty puhua, se ei vaan auta, pelkästään pahentaa. Ainut keino on, että äiti tulee järkiinsä ja pysyy päätöksissään sekä asialinjalla. Tämän aion hänelle myös sanoa.
Lapsi tässä käy sääliksi. Tiedän useamman +-20 pareja joilla vastaava tilanne. Sitten ainainen rahapula ja yleensä nämä isät dokaa minkä kerkiää.
Ja lasta riepotellaan ees taas..
sitä ratkaisua haetaan alkoholista vaikka yleensä asiat menee vaan hullummin solmuun? Ja syyllinenhän löytyy aina muualta kuin peilistä.
Rahaa ei ole koskaan mutta silti viinaan sitä tuntuu riittävän. Kyytiä ei ole, että saisi lasta kuskattua, mutta juoppokuskeja löytyy aina...
Toisaalta lapsella on oikeus isään mutta kuvailemaasi k-päätä ei voi parhaalla tahdollakaan isäksi sanoa.
Onko vanhemmilla yhteishuoltajuus?
Lapsen äidin kannalta olisi paras katkaista välit kokonaan exään, mutta mikä olisi sitten lapsen paras..?
Ei ole hyväksi lapsellekaan olla heittopussina vanhempien välillä.
Paras olisi varmaan äidin jatkaa elämäänsä lapsen kanssa kahdestaan. Isä ottakoon lapseen yhteyttä sitten kun on valmis kantamaan vastuunsa.