Te joilla on 2 lasta joiden ikäero on 5 vuotta tai enemmän!

Esikoinen on jo 'iso' ja järkevä, joten ei tule sellaista nahistelua niin paljon. Leikkivät kuitenkin yhdessä. Muutos oli elämän muuttuminen hauskemmaksi.

Meillä tulossa lapsille reilu viisi vuotta ikäeroa. Mietin, että mahtaako yhteisiä leikkejä löytyä. Toisaalta tyttömme on tosi kiinnostunut vauvoista:)

Kolmosen ja kuopuksen väliin tuli nyt 8v.

Kuopus on meillä kaikkien palvoma iltatähti.

Mun lapsilla on 7 vuotta ikäeroa. Ihan loistava ikäero. Eivät koskaan tappele ja ovat hyvät ystävykset. Oli ihanaa, että sain olla kotona, kun esikoinen aloitti koulun.

Nyt lapset 7 ja 2. Aivan mieletön pari. Toki vanhemmalla omiakin kavereita ja koulu, mutta kyllä jaksaa tämän pienemmänkin kanssa painaa. Paljon hyviä puolia:

- voi antaa leikkiä kahdestaan esimerkiksi toisessa päässä taloa ja ei tarvi koko ajan käydä katsomassa, miten menee. Vanhempi lapsista on tyttö ja vastuuntuntoinen sellainen. Osaa kyllä katsoa pahimmat vaaranpaikat ja huutaa vaikka apua tarpeen tullen.

- voi antaa pihassa leikkiä kaksin, jos on itse keittiössä takaovi auki (uusi juttu, testattu nyt ekat kerrat) tai keskittyy kukkapenkin kuoputukseen. Ei tarvi koko ajan tuijottaa, riittää, että on näköpiirissä.

- pystyy nukuttamaan vierekkäin. Nukkuvat tosi hyvin kahdestaan ja vanhempi lapsista haluaakin nukkua yhdessä. Silti tietää, että nukkuminen on nukkumista ja komentaa pienemmänkin laittamaan silmät kiinni eikä lähde säheltämään.

- vanhempi lapsista sai olla tosi pitkään vauva ja nyt taas on aikaa tällä nuoremmalle hyvin ja energiaa. Ei ole sellainen ylistressattu hirmuäiti.

- tää on itsekäs juttu, mutta 5,5-vuotiaan oli helppo antaa olla päikyssä pienemmän synnyttyä ja sitten tulikin eskarivuosi jo samantein. Oli helppoa, kun esikoinen oli eskarissa ja sai touhailla vauvan kanssa hyvällä omallatunnolla ja nukkua tirsoja. Sama nyt. Pienempi on edelleen kotona ja esikoinen koulussa. Helppoa laittaa pieni koululainen kouluun ja kuopus menee nukkumaan noin 11:30 eli saan mukavat pari tuntia omaa aikaa, kun kuopus herää noin 13:30 ja esikoinen samoihin aikoihin kotona koulusta. Samalla ei tarvi huolehtia aamuista ja iltapäivistä esikoisen kohdalla.



Huonoja puolia en ole keksinyt vielä.



Ai niin, kyllähän se elämä mullistui esikoiselle. Muistan aina, kun pienemmän ollessa 1kk sanoi mulle: "äiti, Matti on kyllä ihan mukava, mutta mun elämä muuttui kummalliseksi Matin synnyttyä". Koki kai kriisiä vauva-asemansa menettämisistä. Sittemmin on sanonut, että oli väärässä ja Matti on maailman tärkein ja paras pikkuveli.:)

tyttäreni niin kovasti odotti uutta siskoa. Kerroin lopulta että hän on sitten pieni ja ei vielä kovinkaan hauska

Sitten kun vauva tuli niin se oli hänelle iso shokki

Anoppi ja miehen sisko päättivät tulla meille 6 viikoksi asumaan samaan aikaan. Ei auttanut kun he olivat vain vauvasta kiinnostuneita ja isompaa eivät oikein huomioineen.

Ja mies yritti parhaansa olla vieraanvarainen jne



ja anoppi ja miehen sisko valittivat että isompi on huonostikäyttäytyvä



onneksi se aika on ohi.

Huomasin että minun on vietettävä enemmän aikaa vanhemman kanssa kahdestaan. Kaikki tuntui olevan minun harteillani.

Lopulta erosin kun kerran se oli liikaa ja miestä ei kiinnosta talouden hoitaminen ja se jää minulle.

Nyt kuitenkin ollaan taas yhdessä

Esikoinen oli 6-vuotias. Pikkuveli varmaan pelasti meidät silloin.. Vaikka olimme ihan toimiva pikkuperhe toisaalta, esikoisesta alkoi tulla pikkuvanha ja huoltapitävä kumppani. Vauvan myötä meidän pienet ympyrät laajenivat ja hän sai olla huoleton eskarilainen, vaikka olikin tunnollinen ja huolehtivainen isoveli samalla. 6-vuotias (poika) jaksoi leikittää ja paapoa vauvaa ja myöhemminkin opettaa omia kiinnostuksenaiheita pikkuveljelle. Vasta nyt parin vuoden sisään (nyt pojat 5 ja 11) on enemmän kolahdellut yhteen, kun isoveli ei enää ole puhdas idoli, ja pikkuveli osaa ärsyttää uskomattoman monin eri tavoin joka päivä :) Onneksi perheeseen on tullut muitakin sisaruksia seuraksi ja kavereita on muutenkin.

Vauvajutut mullakin unohtunut ja sit ne on muuttuneet. Ihanaa aikaa kun sisko osas "hoitaa" vauvaa. Oli tosi innoissaan kun kuuli saavansa siskon. Aika helppoa noin isolla ikäerolla. Toki nyt kun toinen on 3 ja toinen 11 niin rankkaa on esimurkkuikä ja uhmaikä =D

eipä juuri ihmeellisemmin. kaikki vauvajutut oli kyllä unohtunut mutta nekin palas mieleen jossainvaiheessa. Vähän totuttelemista siinä kun ennen pääs yksin liikkumaan kaupoissa ynm. niin nytten on vauva aina mukana.