Lue keskustelun säännöt.
Olen omia lapsia saatuani lopullisesti tajunnut, kuinka hanurista omat vanhempani ovat
Kommentit (8)
hyvä äiti kuin aikoinaan kuvittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta olen tajunnut vasta silloin myös sen, miksi isäni tapasi usein sanoa, että äitiys ei ole helppoa. Hän toivoi, etten olisi saanut lapsia ollenkaan, koska lapsista huolehtiminen on niin kovaa työtä.
Itse ainakin alkoholistiperheen lapsena ja täysin tunneköyhässä ympäristössä kasvaneena mietin jo etukäteen, miten monta asiaa haluaisinkaan tehdä lapseni kanssa toisin.
Niinpä olenkin yrittänyt antaa lapsilleni hirveästi huomiota ja hyväksyntää ihan omina itsenään, ilman että heidän pitää koko ajan menestyä ja suorittaa. Kännisiä vanhempia ei myöskään tarvitse pelätä.
Toisaalta kun katsoo riittävän kauas taakse päin, ymmärtää ettei omillakaan vanhemmilla ollut hirveästi edellytyksiä osata näyttää lapsilleen rakkautta ja hyväksyntää. Molemmat ovat sota-ajan jäleen syntyneitä ja silloin keskityttiin työntekoon ja jälleenrakentamiseen ja lapset menivät siinä sivussa.
Toisaalta olen tajunnut vasta silloin myös sen, miksi isäni tapasi usein sanoa, että äitiys ei ole helppoa. Hän toivoi, etten olisi saanut lapsia ollenkaan, koska lapsista huolehtiminen on niin kovaa työtä.
Esim. vertaistukea vaikkapa sosiaalisen median kautta on saatavilla ihan eri tavalla nykyään kuin 70- tai 80-luvulla.
Katkeroitumisen sijaan voi olla vaikkapa kiitollinen, että nyt ainakin tietää mitä vanhempiensa tekemiä virheitä ei halua toistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tiedostat" kaikki, niin menet päin vittua ja lujaa. Sinun lapsesi "tiedostavat" sinun pahuutesoi noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua, joten revit nyt kun voit!
on varsinkin kovin vaikea ymmärtää miten äitini ja isäni on voinut antaa minulle remmillä selkään. Paljaalle pyllylle. Ikinä en itse pytyisi tekemään niin lapsilleni. En pystyisi, enkä haluaisi, vaikka minulla on erittäin hankala yksi lapsi jonka kanssa on keinot todella vähissä.
Myös jotkut säännöt ja kiellot ovat ihmetyttäneet nyt kun itsellä on lapsia. Kauhean tiukkaa kaikki, ruoka piti syödä kokonaan lautaselta vaikka se olisi ollut todella vastenmielistä minulle lapsena ja ihan oksetti sen syöminen. Yöllä ei saanut käydä vessassa, vaikka oli kuinka kova pissahätä. Itse en voisi kieltää lasta käymästä vessassa, saavat minun puolesta käydä vaikka useita kertoja illalla, en minä voi tietää milloin heillä todella on hätä ja milloin ei. Ja paljon muita omituisuuksia mitä en vaan pysty ymmärtämään nyt, enkä ikinä toimisi omien lasteni kanssa samanlailla.
Huvittavinta on, että äitini ja isäni mielestä olen nyt tosi huono ja lepsu äiti lapsilleni. Varmaan juu kun en hakkaa niitä!
Se oli kova isku, enkä ole toipunut siitä täysin vieläkään. Esikoinen on nyt 5 v.