Eikö kaksikielisyysideologiakin ole tietynlaista (paheksuttavaa) nationalismia?

Persuja paheksuttiin siitä, kun he yrittivät määrittää, minkälaista (suomalaista) taidetta pitäisi tehdä, tai käytännössä rahoittaa.



Mutta vastaavalla tavalla pitäisi paheksua sitä, että ylhäältäpäin määritellään, että ruotsin kieli kuuluu JOKAISEN suomalaisen kulttuuriin ja identiteettiin.



En siis kritisoi varsinaista perustuslain tarkoittamaa ruotsin asemaa, joka takaa tietyt viranomaispalvelut ruotsiksi (mikä on ihan OK), vaan sitä useiden poliitikkojen tulkintaa, että ruotsi kuuluisi jokaisen suomalaisen identiteettiin ja siksi sitä on pakolla jokaiselle opetettava jokaisella opintojen tasolla peruskoulusta aina yliopistoihin saakka.



Miksi "oikean" taiteen määrittely on mitenkään sen pahempi asia, kuin "oikean" kieli-identiteetin määrääminen poliitikkojen taholta? Eikö molemmat ole paheksuttavaa nationalismia? Toisessa vain suomalainen taide nähdään hyvänä, toisessa taas ollaan luotu joku kuvitteellinen kaksikielisen maan ihanne, jota sitten tuputetaan väkisin jokaiselle yksilölle.