Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette: saako äiti itkeä?
19.05.2012 |
lapsen/lasten nähden omia surujaan.
Minulla menossa erokriisi, saan muutaman kerran keskusteluapua työterveydessä parin viikon välein, joten siitä ei ole kyse, mutta erossa on tietenkin aikoja jolloin itkettää.
Minua ahdistaa se, että lapsen takia pitää olla reipas. Tuntuu teeskentelyltä. Kuitenkin lapsi on tässä se kaikkein tärkein, vaikka kyse ei olekaan hänen isästään vaan seurustelukumppanistani (lapsi toki tunsi hänet hyvin ja piti hänestä).
En missään nimessä halua, että lapsi joutuu tukemaan äitiä ja ehkä siksi jättää omat tunteensa ilmaisematta. Mutta ei ole avointa ja rehellistä syyttää koivuallergiaakaan silmiin kertyvistä pisaroista.
Aina ei voi tunteitaan ajoittaa lapsen nukkuma-aikaankaan, tai vetäytyä esimerkiksi tekosyyn varjolla suihkuun yksin. Esimerkiksi ex-puolison jokin tekstiviesti saattaa vihlaista varottamatta.
Kommentit (9)
Mutta lapselle tulee selittää itku kehitystason mukaisesti. Lapsilla on taipumus syyllistää itseään vanhemman surusta, siksi totuuden mukainen selitys tarvitaan, jotta lapsi saa olla lapsi. Pienelle todennäköisesti riittää, että "äiti on nyt surullinen ja siksi itkee". Isompi alkaa vaatia selityksiä miksi on surullinen. Oman lapsesi tuntien osaat kyllä antaa lapselle hänelle sopivan selityksen. Kannattanee kertoa myös lapselle, että itkeminen helpottaa pahaa mieltä, eikä lapsen tarvitse lohduttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ahdistaa lasta. Ja kun lapsi on ahdistunut ja itkee niin äiti lohduttaa. Lapse kokee tehtäväkseen lohduttaa sinua. "Ei äitikään itke kun minun on paha mieli, nyt minun pitää olla reipas"
T. itse saman kokenut
Se ahdistaa lasta. Ja kun lapsi on ahdistunut ja itkee niin äiti lohduttaa. Lapse kokee tehtäväkseen lohduttaa sinua. "Ei äitikään itke kun minun on paha mieli, nyt minun pitää olla reipas"
T. itse saman kokenut
Siksi lapselle pitää antaa selitys, miksi äiti itket.
näyttää tunteita. Ne pitää kuitenkin siinä tilanteessa "sanoittaa" lapselle, jotta hän ei hämmenny. Voi sanoa, että äitiä itkettää koska minä olen surullinen. Surun syyn voi kertoa lapsen tasoisesti, jos siihen on tarvetta. On mielestäni huijausta ja lapsen tietynlaista väheksymistä, jos hänen aikanaa ei tunteita näytetä. Ei hän muuten opi tunteitaan käsittelemään hämmentymättä, jos hän e saa siitä esimerkkejä läheisiltään. Tärkeintä on aina se, miten asia käsitellään lapsen kanssa.
Se ahdistaa lasta. Ja kun lapsi on ahdistunut ja itkee niin äiti lohduttaa. Lapse kokee tehtäväkseen lohduttaa sinua. "Ei äitikään itke kun minun on paha mieli, nyt minun pitää olla reipas"
T. itse saman kokenut
Tämä vahingoittaa lasta! Se on ihan monesti tutkittu juttu. Kuten muut on sanoneet, lapselle pitää näyttää tunteita ja kertoa niistä lapsen tasoon sopivasti. Lapselle pitää kertoa, ettei lapsen tarvitse lohduttaa, mutta ei myöskään saa kieltää lohduttamasta, koska silloin tappaa empatian aika tehokkaasti. Ei ihme, että suomessa ollaan niin tunnevammasia. Aika muuttaa tilanne uuden sukupolven kohdalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttää tunteita. Ne pitää kuitenkin siinä tilanteessa "sanoittaa" lapselle, jotta hän ei hämmenny. Voi sanoa, että äitiä itkettää koska minä olen surullinen. Surun syyn voi kertoa lapsen tasoisesti, jos siihen on tarvetta. On mielestäni huijausta ja lapsen tietynlaista väheksymistä, jos hänen aikanaa ei tunteita näytetä. Ei hän muuten opi tunteitaan käsittelemään hämmentymättä, jos hän e saa siitä esimerkkejä läheisiltään. Tärkeintä on aina se, miten asia käsitellään lapsen kanssa.
ap on tämänkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta kokee kovasti syyllisyyttä siitä, että omilla aikuiselämän "sotkuillaan" pahoittaa lapsen mieltä. Kuitenkin lapsenkin mieli surustuu jos äiti on surullinen. Lapsi pitäisi periaatteessaa pitää omista rakkausasioista irti, samoin kuin vaikkapa taloushuolista tai työhuolista. Mutta kun toisaalta ihminen on kokonaisvaltainen eikä voi pilkkoa itseään osiin. Kyllä oma lapseni ainakin hätääntyy jotenkin aina kun minussa on "vikaa", esimerkiksi sairas tai juurikin itken. Vaikka miten selitän.
Pahinta on tavallaan sellaiset hetket kun pitäisi panostaa johonkin lapsen omaan kivaan ja olla siinä oikeasti läsnä, vaikka otetaan nyt esimerkiksi uimahalliin meno, ja sitten oma mieli täyttyy vain omista murheista, on ihan poissaoleva ja teennäisesti lapselle hymyilee vain pakottamalla: ai kun teit hienon tempun tms. Kun haluaisi sanoa ja olla sydämestään lapsen ilossa mutta ei vaan voi.
ja tärkeää on myös sanoa että sinulla on surullinen olo, itket ja sitten olo helpottaa.
Oma äitini yritti kätkeä ja tukahduttaa poruaan ja kuitenkin huomasimme että jokin on pahasti. Joskus näin äidin itkemässä ja kysyin miksi hän itkee. Vastaus oli "tämä on näitä naisen elämään liittyviä murheita" Arvaapa antoiko hyvät odotukset pikkutytölle mitä on luvassa... :/
Itse olen korostanut omille lapsille, että tunteet on hyvä kokea, itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Pahakin mieli menee ohi kun sallii itselleen surra sitä, itkeä ja sitten taas helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tärkeää on myös sanoa että sinulla on surullinen olo, itket ja sitten olo helpottaa.
Oma äitini yritti kätkeä ja tukahduttaa poruaan ja kuitenkin huomasimme että jokin on pahasti. Joskus näin äidin itkemässä ja kysyin miksi hän itkee. Vastaus oli "tämä on näitä naisen elämään liittyviä murheita" Arvaapa antoiko hyvät odotukset pikkutytölle mitä on luvassa... :/
Itse olen korostanut omille lapsille, että tunteet on hyvä kokea, itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Pahakin mieli menee ohi kun sallii itselleen surra sitä, itkeä ja sitten taas helpottaa.
ja jos itkettää kyllä lapsi sen huomaat. Jos et itke, lapsi oppii, että itkeminen on väärin, sitä ei saa tehdä ja siitä aiheutuu hänelle tosi paljon ongelmia.
Eli jos haluat lapsellesi patoutumia ja traumoja ja estoja, älä itke, jos haluat hänestä hyvinvoivan, itke.
Mutta sano lapselle, että äiti on nyt surullinen, eikä se johdu millään tavalla sinusta. Jos et sitä sano, lapsi luulee, että hän on syyllinen. Todellista syytä itkuun taas ei tarvitse sanoa.