Miten pikkulapsiperheet jaksavat?

moikka,



Oli juuri sellainen keskustelu, jota kaipaan.



Meillä lapset on 2v 2kk ja 4 kk (lisäksi miehen lapsi viikonloppuisin, 9v).

Sama tilanne meillä, eli yhteistä aikaa kyllä on ja silloin käymme pitkillä kävelyillä, uimassa, teemme yhdessä pihatöitä, vierailemme muissa lapsiperheissä tms. Tämä yhteinen aika on yleensä viikonloppuisin. Iltaisin ei kauheasti ole yhteistä perheaikaa, kun isä on jonkun verran työmatkoilla, usein 1-2 yötä poissa per viikko.



minä käyn jumpassa kerran viikossa - siitä olen iloinen, että se on järjestynyt mun omaksi ajakseni. Mies käy 1-2 kertaa viikossa omassa harrastuksessaan. Kuitenkin miehellä on vähän sellanen asenne, että hänellä "pitää" olla oma aikaa (työn vastapainoksi), kun taas minulle sellaista ei voi nyt edes "kuulua" kun on kerran näin pienet lapset. Minusta tämä on vähän hassu asenne!? onhan ne hänenkin lapsiaan - vai mitä mieltä olette, kuuluuko lastenhoito vain perinteiesti viime kädessä äidille??



Vähän asian vierestä menee: eli kotitöiden jako? Miten teillä menee? meilä menee niin,että mä teen lastenhoidon lisäksi KAIKEN (tai lähes kaiken) kotona, siivoon, pyykkään, siilitän kaiken pyykin, järkkään lasten pieneks jääneet vaatteet pois tms. Iskä toki tekee pihatöitä ja remppahommia. Välillä tekee kans ruokaa (voisi sanoa kerran viikossa).



Mua on nyt harmittanut kun mä esimerkiksi nukutan nämä pienet lapset molemmat ja hänellä on "oikeus" lojua sohvalla... oleko liian kiltti? pitäisikö vaatia enemmän - onko mulla teidän mielestä siihen oikeus ? Ollaan tästä juteltu, mut hän vaan tokaisee et tämähän on nyt sun hommasi kun kotona olet - hän käy töissä nimittäin! mut se on useimmiten 8-16 ja mulla jatkuu täällä kotona järjestelyt ja hoitotyöt läpi yön! siis imetänkin vielä.



Mut aiheeseen takas: Parisuhdeaikaa meillä on tosi vähän. Sitäkin on puhuttu, eli sitä kaivattaisiin enemmän. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ollaan käyty jossain juhlissa tai syömässä. Minusta se on todella surkeen vähän!? Mut tässä onkin se "ongelman ydin". minä ku oon koko ajan lasten kanssa niin kaipaan "omaa ja parisuhdeaikaa". kun taas mies näkee lapsia niin vähän niin hän ei halua heitä sit laittaa hoitoon viikonloppuisin, vaan haluu, että ollaan perheenä! ( näin varsinkin silloin kun on ollu ite öitä ppois eikä ole lapsii nähnyt) Hän ei oikein ymmärrä, että mulla ei ole sitten arkeen oikein mitään vaihtelua!



Summa summarum; ei tässä oikein jaksa.... jottain tarttis tehrä! Lisää tarvis järkätä parisuhdeaikaa, ja miksei ihan omaa aikaakin!

Meillä on se ero, että mies oli esikoisen kanssa vajaan vuoden verran hoitovapaalla, joten tietää myös sen koti-isän olon nurjat puolet. Sen, että kaikki pyöriin neljän seinän sisällä ja se on 24/7 sitä samaa. Tästä syystä hän varmaan paremmin ymmärtää nyt minuakin. Tosin tuntuu hänelläkin olevan hieman "miehinen" asenne omaan aikaan: hän kuulemma kaipaa omaa aikaa enemmän, koska on MIES. Just. Mutta nyt on sovittu noi juoksulenkit mulle, ettei pää hajoa ja tuntuu hänkin olevan tyytyväinen miten mä nautin siitä ja piristyn:)



Hänellä myös kaverit ovat vielä menovaiheessa/vasta sitoutumassa ja mulla taas kaikilla alkaa olla lapsia --> vaikea järjestää kavereiden kanssa menoa sillain, että jokainen sais lapsenvahdit just samalle päivälle. Pariskuntakavereita meillä ei ole juurikaan ole, ja sitä yhdessä puuhailua minä sosiaalisena ihmisenä kaipaisin. Mies on taas on mielummin töiden jälkeen kotona tai ulkoilemassa perheen kesken.



Kotitöiden osalta mies tekee kiitettävästi. Hän on siisteysneurootikko (minun näkökulmasta;)), joten hoitaa sen puolen töidensä lisäksi. Mulle jää ruuanlaitto, pyykit ja "yleinen järjestely". Tämä sopii meille.



Toi teidän nukutuspuuha kuulostaa minun korviini kylläepäoikeudenmukaiselta!! Milloin sinä sitten levähdät?? Mä olen sanonut miehelle, että niin kauan kuin kuopus roikkuu illat tissillä, niin pari tuntia ennen nukkumaan menoa olis kiva olla kummankin kotona, että homma jotenkin hoituu. Tähän asti muutamaan iltaa lukuunottamatta on niin mennytkin. Esikoinen ramppaa välillä huoneestaan pois, mies passittaa takaisin ja mä imetän vielä vauvaa.



ap