Vaaditko elämältäsi liikaa?
Mulla on jotenkin sellainen tuntuma, että moni uupuu omien vaatimustensa paineessa. Se, jota tässä tarkoitan on sisäänrakennettua vaatimusta itseään kohtaan, ei ulkoista, toisten paineesta.
Muistan lukeneeni tältäkin palstalta esimerkiksi stressiä siitä, jos lapsen synttäreillä ei olekaan riittävän tasokkaat tarjoilut tai muhkea ohjelmatarjonta, miten vieraiden tulo on painetta ja pätemisen tarvetta, miten kammottaa kesällä rannalle meno kun omassa vartalossaan näkee vain hyllyvät selluliitit ym. Kukaan muu ei välttämättä näitä asioita vaadi, mutta oma sisäinen poliisi tai arvostelija ei salli poikkeamia eikä virheitä. On kuin koko elämä tapahtuisi jonkin "idols-tuomaroinnin" virheitä etsivän katseen alla.
Jos olet kärsinyt liiallisesta vaatimuksesta itseäsi kohtaan, mutta vapautunut siitä, olisi hienoa kuulla, miten sait suunnan muuttumaan.
Miten olet oppinut tyytymään vähempään, sallimaan virheet ja irrottautumaan liiallisen itsekritiikin ikeestä?
Kommentit (5)
Ihan kaikkea ei jaksa ja jäin sairaslomalle pariksi kuukaudeksi. Että jaksan huolehtia kodista ja perheestäni edes. 3
kenenkään ei pitäisi joutua jaksamaan yli voimiensa.
Hienoa, että sait kuitenkin sairaslomaa ja toivon, että saat muutakin tukea ja keskusteluapua ja mahdollisesti lääkärin apua
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Saan keskusteluapua ja kyllä kaikki järjestyy. Jatkossa aion olla itsekkäämpi ja jämäkämpi toisten vaatimuksia kohtaan. 3
kuulostaa kovalta :( Taidat elää aika rankkaa vaihetta?
Ihan kaikkea ei jaksa ja jäin sairaslomalle pariksi kuukaudeksi. Että jaksan huolehtia kodista ja perheestäni edes. 3
elämä on epätäydellistä...ja että juuri se tekeekin elämästä mielenkiintoista. samoin muissa pienemmissäkin asioissa, just niiden epätäydellisyys ja jopa pienet virheet tekevät niistä kiinnostavan. Perfektionismi kaikissa muodoissaan on sairasta ja ahdistavaa.