Avioehdon solmiminen on kammottavan epäromanttista!

mielestäni ei kannata olla tyhmä.

On ihmisiä, joilla todellakin on elämässään muitakin arvoja kuin romanttinen rakkaus. Jotkut ovat ehkä jo eronneet, joillakin on yrityksiä, lapsia muiden ihmisten kanssa, omaisuutta, perintöjä... Ja jotkut ovat jo nuorena harkitsevampia kuin toiset. Sellaiset ihmiset tekevät avioehtoja.

koko avioliitto on juridinen sopimus, ei mitään ylimaallista.

Sehän myöntää sen, ettei luota suhteeseen tai kumppaniinsa 100%:sti ..tai ainakin kokee, ettei toinen ole riskin arvoinen.

Ap sekoittelee nyt keskenään asioita, joilla ei ole todellisuudessa mitään yhteyttä.

Miten sen jakaminen vaikuttaa ap:n lasten tulevaisuuteen?

Mikäs se riski on, joka otetaan jos avioehdon jättää tekemättä?



Niin kauan kuin ollaan yhdessä kaikki on yhteistä, mutta jos sinä jätät minut, niin mitään et mukanasi vie. Eli aitoko jättää, jos vastustat avioehtoa? Kiinnostaako sinua sittenkin vain tuleva perintöni ja sijoitusasuntoni?

Avioehdon voi rajata monella eri tavalla. Esim. koskemaan vain perittävää omaisuutta.

Esimerkki: Sinä kuolet, ja miehesi perii sinut mukaanlukien vanhemmiltasi perimäsi rakkaan kesämökin. Mies menee uusiin naimisiin, ja eroaa/kuolee: pahimmassa tapauksessa ilkeä äitipuoli perii mökin tai osan siitä. Noin karkeasti selitettynä.

Siitä vasta romantiikka onkin kaukana.

välttämättä tehdä sitä silmällä pitäen, että joskus erottaisiin.



Usein on taloudellisesti hyvin järkevää tehdä avioehtosopimus, jos toinen harjoittaa liiketoimintaa, jossa on suuret taloudelliset riskit.



Ja mikäli avioparilla on edellisestä suhteesta lapsia, voi olla hyvinkin järkevää avioehdon tekeminen, jotta lasten oikeudet tulevat turvatuksi, kun kuolo korjaa perittävän.



Toisaalta myös, jos jommankumman suvussa on omaisuuutta, jonka halutaan kulkevan suvun sisällä, avioehdolla voidaan varmistaa myös tämä. Ja tällaisessa tapauksessahan ei ole välttämättä se leski, joka haluaisi itselleen väkisin tällaisen omaisuuden, vaan se voi olla lesken perikunta sitten lesken kuoleman jälkeen.



Eli ei taustalla aina välttämättä ole ajatus, että "kuitenkin erotaan,niin tehdään avioehtosopimus"

lähinnä mietin tilannetta omalta kantiltani, kun olen lapseton ja menossa naimisiin lapsettoman miehen kanssa. Mieheni tienaa n.2000e/kk enemmän kuin minä, mutta itselleni on tulossa joskus (toivottavasti siihen menee vielä kauan) iso perintö. Onneksi mieheni on täysin samaa mieltä siitä, ettei ehtoa tehdä.



Itse olen sen verran ylpeä ihminen, etten todellakaan kajoaisi mieheni palkasta kertyneisiin säästöihin, vaikka ero joskus tulisikin.

lähinnä mietin tilannetta omalta kantiltani, kun olen lapseton ja menossa naimisiin lapsettoman miehen kanssa. Mieheni tienaa n.2000e/kk enemmän kuin minä, mutta itselleni on tulossa joskus (toivottavasti siihen menee vielä kauan) iso perintö. Onneksi mieheni on täysin samaa mieltä siitä, ettei ehtoa tehdä.

Itse olen sen verran ylpeä ihminen, etten todellakaan kajoaisi mieheni palkasta kertyneisiin säästöihin, vaikka ero joskus tulisikin.

Avioehdon solmiminen on kammottavan epäromanttista!

Avioehtohan on nimenomaan osoitus siitä, että haluat puolisoa hänen itsensä takia! Etkä ole kiinnostunut tippaakaan hänen omaisuudestaan!

miehen sukukin on mielestäsi ihan jees, koska jos teillä ei ole avioehtosopimusta, kummankin teistä kuoltua miehesi suku on saamassa osansa tuosta isosta perinnöstä, mikäli sitä vielä on jäljellä tuolloin.

Tai sitten kannattaa ainakin muistaa tehdä testamentti, jos tuon haluaa välttää.

lähinnä mietin tilannetta omalta kantiltani, kun olen lapseton ja menossa naimisiin lapsettoman miehen kanssa. Mieheni tienaa n.2000e/kk enemmän kuin minä, mutta itselleni on tulossa joskus (toivottavasti siihen menee vielä kauan) iso perintö. Onneksi mieheni on täysin samaa mieltä siitä, ettei ehtoa tehdä.

Itse olen sen verran ylpeä ihminen, etten todellakaan kajoaisi mieheni palkasta kertyneisiin säästöihin, vaikka ero joskus tulisikin.

. Jos ei ole valmis jakamaan omaansa toisen kanssa, ja kokee rahan olevan rakkautta tärkeämpää.

Melkoisen usein ajatuksena on turvata perinnön säilyminen lapsille, turvata yrityksen säilyminen (ettei sitä tarvitse myydä eron vuoksi), ja niin edelleen. On lapsille aika karua, jos he ovat jo teinejä ja ajatelleet jatkaa sukuyritystä ja sitten yritys hajoaa vanhempien eron vuoksi. Tällaisia tilanteita halutaan estää. Ja kuten joku hyvin sanoi, niin siinä ei ole mitään romanttista, että lasten tulevaisuus tuhotaan, kun avioehdon tekeminen on muka niin epäromanttista.

onko miehesi yhtä suoraselkäinen? Ja jos miehesi pettää sinua ja teille tulee ero, oletko valmis antamaan puolet perinnöstäni hänelle? Ai niin sun mieshän ei ikinä pettäisi sua, eikä todellaakaan vaatisi omaisuuden puolitamista.

lähinnä mietin tilannetta omalta kantiltani, kun olen lapseton ja menossa naimisiin lapsettoman miehen kanssa. Mieheni tienaa n.2000e/kk enemmän kuin minä, mutta itselleni on tulossa joskus (toivottavasti siihen menee vielä kauan) iso perintö. Onneksi mieheni on täysin samaa mieltä siitä, ettei ehtoa tehdä. Itse olen sen verran ylpeä ihminen, etten todellakaan kajoaisi mieheni palkasta kertyneisiin säästöihin, vaikka ero joskus tulisikin.

Miehen vanhemmat rajasivat testamentilla omaisuutensa aviooikeuden ulkopuolelle, joten pari rajasi avioehdolla vaimon vanhempien omaisuuden samalla tavalla. Ei sillä että epäilisivät eroavansa, mutta ihan vain tasapuolisuuden vuoksi.

!

Avioehtohan on nimenomaan osoitus siitä, että haluat puolisoa hänen itsensä takia! Etkä ole kiinnostunut tippaakaan hänen omaisuudestaan!

Sitäpaitsi, jos ei koskaan eroa tai kuole niin eihän sille tule käyttöä, vai mitä? Kun luottaa suhteeseen 100 % niin voihan sitä tehdä vaikka minkälaisen sopimuksen.. ;)

Ja hups, tuleekin ero. Oletko valmis puolittamaan myös näin päin? Jos eron syy esim miehen pettäminen.

Me otettiin avioehto juuri siksi, että rakastamme toisiamme oli omaisuus mitä tahansa. Jos ero tulee, kumpikin pitää omansa, ja yhdessä hankittu omaisuus puolitetaan. Olemme molemmat yrittäjiä, joten ilman avioehtoa, jos sattuisi riitaisa ero, saattaisi toinen jäädä jopa ilman elinkeinoa.



Mutta tämähän on yksi näitä ikuisuuskysymyksiä josta voi tapella loputtomiin jos haluaa.

Jokainen tavallaan..

En koskaan menisi naimisiin ilman avioehtoa, vaikka olisin kuinka rakastunut ja vaikka naisella olisi minua enemmän omaisuutta. Ero on aina mahdollinen ja en sellaisen sattuessa halua kenenkään omaisuutta ottaa tai antaa omaani.



Avioehdon ja nykyisen aviosopimuksen pitäisi vaihtaa paikkaa siten, että avioehto on voimassa automaattisesti ja nykyisen kaltainen avioliiton omaisuudenjako tulee voimaan vain, jos sen käy varta vasten sopimassa niin.

Minulle on tulossa aikanaan iso perintö ja saan parempaa palkkaa kuin mieheni. Olin itsekseni miettinyt, miten ottaa avioehtoasia esille.



Mies ehdotti avioehtoa itse. Mielestäni se oli hurjan romanttinen ele. "Palkinnoksi" tein ehdon, jonka mukaan hän kuitenkin saa puolet omistamastani kodistamme, jos ero tulee, ja kaiken, jos kuolen.