Avioehdon solmiminen on kammottavan epäromanttista!

koko avioliitto on juridinen sopimus, ei mitään ylimaallista.

juridinen sopimus, joka on irtisanottavissa yksipuolisesti.

Me tehtiin avioehto, ihan minun vaatimuksestani. Mies perii tulevaisuudessa maata, minä en. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän olevani loukattuna hyvin pikkusieluinen ja kostonhaluinen. Jos mies vaihtaisi minut toiseen, aivan varmasti vaatisin osuuden perinnöstä. Toki voisin tässä vaiheessa hurskaasti luvata, että mitään en vaadi, mutta kun se noin sitten mene.



Eikö mekään avioeroa suunnitella, tarkoitus on olla yhdessä koko loppuelämä. Yhdessä olemme olleet jo 30 vuotta, joten eiköhän se toinen mokoma vielä mene.



On meillä kasa kaikenlaisia vakuutuksiakin, vaikka en aio koskaan kolaria ajaa tai asuntoa sytyttää palamaan. Olen aina kotona, kun tiski- tai pyykkikone on päällä ja suljen vesihanat heti käytön jälkeen.

jotka eivät vaivaudu edes ottamaan asioista selvää ennen kuin tehtailevat typeriä aloituksiaan.



Sitä paitsi, ap, avioehdon tekemisestä ei käytetä ilmaisua "solmia avioehto". Avioliiton solmimisesta kylläkin voidaan puhua.

Voi toki ajatella, että avioehdon tekeminen on epäromanttista. Esim. sitä haluava voisi ennakoida tilannetta, jossa hän omistaa enemmän kuin toinen ja sitten tuleekin ero -> "menettää" puolet omaisuudestaan toiselle ilman avioehtoa -> avioehtoa haluava ei luota rakkauteen ja kumppaniin ja lisäksi ajattelee rahaa.



Toisaalta, aivan samoin voi ajatella avioehdon tekemättä jättämisen olevan epäromanttista. Esim. avioehtoa vastustava voi ennakoida tilannetta, jossa toisella puolisolla on paljon enemmän omaisuutta ja isommat tulot kuin hänellä ja sitten tulee ero -> pienituloisen elintaso romahtaa -> avioehdon vastustaja ei luota rakkauteen ja kumppaniinsa ja ajattelee rahaa.



Toki nykyään avioehdon tekeminen vaatii ylimääräisen "ponnistuksen" kun taas tekemättä jättäminen ei, joten avioehto voidaan kokea jotenkin negatiivisempana kuin ei ehtoa, koska ehto on ikään kuin enemmän oma valinta kuin sen tekemättä jättäminen, koska sen tekemättä jättäminen on normi. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään avioehdon merkityksestä romantiikalle mitään. Voisihan avioehto sisältyä avioliittosopimukseen, ja sen poistaminen omasta liitosta vaatisi ylimääräisen toimenpiteen. Pidettäisiinkö avioehdon vastustajia silloin epäromanttisempina?



Toisaalta, jos puolisoiden omaisuus, tulot ja velat ovat suunnilleen samat, niin sillä onko ehtoa vai ei, ei ole mitään merkitystä, tuli eroa tai ei. Koko ehto tulee merkitykselliseksi vain jos on suuria tulo- tai omaisuuseroja.

"Palkinnoksi" tein ehdon, jonka mukaan hän kuitenkin saa puolet omistamastani kodistamme, jos ero tulee, ja kaiken, jos kuolen.

Ja tuokin pätee vain jos lapsia ei siunaannu. Eli seuraavaksi vaihdat palkinnon karvareuhkaan.

... jonka mukaan hän kuitenkin saa puolet omistamastani kodistamme, jos ero tulee, ja kaiken, jos kuolen.

**

Avioehtolla ei määrätä, kuka saa mitäkin kun joku kuolee. Testamentilla määrätään, kuka saa mitäkin, kun joku kuolee.

Avioehto vaikuttaa vain kuolemantapauksessa avio-oikeuteen / lesken perintöveron määrään.

Muuten voit olla ihan niin romanttinen höpsö kuin huvittaa, mutta juridiset ja talousasiat kannattaa laittaa kuntoon.



Olin just kuuntelemassa pankin juristin silmät avaavaa esitystä, mitä kaikkea ei-niin-toivottua voi käydä, jos asiat ovat hoitamatta.



Jokainen avioliitto päättyy joskus - joko eroon tai viimeistään kuolemaan. Se mitä omaisuudelle sen jälkeen tapahtuu, ei ole yhdentekevää.

a) jos itselläni olisi velaton omakotitalo, ja miehellä ei mitään, haluaisin avioehdon, koska mahdollisen hypoteettisen eron sattuessa en haluaisi lahjoittaa hänelle puolikasta itse maksamastani talosta



b) jos tapaisin miehen, joka on saanut vaikka vanhempiensa kuoltua perintönä sukukartanon, haluaisin ehdottomasti tehdä avioehdon, jotta mahdollisen eron sattuessa on ihan selkeää, että hän pitää edelleenkin oman sukukartanonsa, ja eipähän ainakaan koskaan luulisi minun menneen hänen kanssaan rahasta naimisiin



Ei varmaankaan ole romanttista, mutta otammehan me omakotitaloonkin varkaus-, palo- ym vakuutuksen, vaikka emme suunnittele tai ennakoi koskaan, että murtovarkaat tyhjentävät kotimme tai salama polttaa sen poroksi. Mutta on hyvä varautua kuitenkin yllättäviin tilanteisiin elämässä järkevällä tavalla.

Monissa kohdin on erittäin järkevää tehdä avioehto, jos omaisuutta on hyvin eri määrät puolisoilla. Meillä kun menimme miehen kanssa yhteen, ei ollut kummallakaan omaisuutta ja sitä alettiin kerryttää yhdessä. Siksi avioehtoa ei tarvita. Vanhempani ovat kylläkin huolehtineet, että heidän jättämä perintö ei voi mennä lasten puolisoille.

Jos molemmilla yhteiset rahat, eikä erikoista omaisuutta, kädestä suuhun eletään, ei sillä avioehdolla mitään teekkään.