Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä paikalla?

ensin sanoi toinen lääkäri että masennus ja sitten terapiassa selvisi että ennemminkin ahdistuneisuushäiriö. Parin vuoden aikana oireet pikku hiljaa voimistui ja niitä oireita tuli lisää. Alkoi vaan normi kiukkuna ja vitutuksena. Sitten alkoi tulla lisaa oireita, unihäiriöitä, lähinnä heräilyä klo 02-04 välillä, muisti ja kuulohäiriöitä, ahdistusta ihan kun rinnan päällä olis tiiliskiviä ja ihan ku kaulassa ois kaulahuivi jota ei saa pois ja se on liian tiukalla. Huimausta, kipuja siellä ja täällä päivittäin vaihtoi vaan paikkaa. Armoton uni loppu vaiheessa oisin voinu nukkua kellon ympäri. Tässä nyt ne mitä tähän hätään muistan. Mulla se johtui työstä ja sain lääkkeet ja pitkän saikun mutta lopullinen paraneminen alkoi vasta kun irtisanouduin työpaikastani.

Fyysisiä oireita on ainakin mulla todella paljon. Ei siis koko aikaa mutta kun yksi oire tulee, siitä ahdistuminen luo uusia. Eli siis niitä kaikki sympaattisen hermoston aktivoitumisen aiheuttamia.

Mun kohdalla on päädytty siihen, että aina kun oireisto käy sietämättömäksi aloitan lääkkeet, joita popsin sitten reilu puoli vuotta. Kun lääkkeet alkaa tehoomaan, häviää oireet ja huomaa, että vika on jälleen ollut "korvien välissä".

Mä käyn ihan normisti töissä. Toki lekuri toivoo, että välttää turhaa stressiä, joka helposti aktivoi tuota sympaattista hermostoa. Aina ei vaan stressiä voi välttää mutta pyrin ainakin minimoimaan sen keston.

Fyysisiä oireita mulla on ollut lukuisia; liittyen sydämeen, vatsaan ja aineenvaihduntaan yleisesti...

Mutta hengissä ollaan, helppoa elämää takana lääkkeillä ja nyt mennään taas ilman niin kauan kun selvitään :)

Tsemppiä ja ole todella tyytyväinen, että lääkärisi on tuota ehdottanut, siis että olet diagnoosin lähes saanut. Vaikka tuntuisikin pahalta niin voin vannoa kokemuksen perusteella, että se on parempi kuin ei saada apua lainkaan.

Taustatietona ehkä sen verran, että ikää 32 ja diagnoosi vuodesta 2005, osaan jo nauraa itselleni (paitsi silloin kun fyysiset oireet iskee päälle ja pää menee mukana, enkä ole vielä tajunnut, että tää on taas tätä.)