Mä oon niin sairas mieleltäni :( Olen iloinen kun vauvani on superhoikka :(

Et ole mieleltäsi sairas. Rakastat lastasi ja haluat hänelle parhaan mahdollisen tulevaisuuden.

Tiedät kuinka rskasta on olla ylipainoinen.



Pidä homma kurissa äläkä tee ylilyöntejä, nyt olet jo pitkällä kun tiedostat tilanteen! Voit hyvin onnistua... opeta lapselle liikunnallinen elämäntapa ja terveellinen ruokavalio. Ei sen monimutkaisempaa :)



Hyvää jatkoa teille! T. kahden hoikan ja kauniin teinin äiti

Samaa ruokaahan se tulee sun kanssasi syömään ja lihomaankin jos et itse aloita syömään joNYT terveellisemmin. Vai meinaatko että lapsi syö salaatinlehden ja sinä ahmit roskaruokaa vieressä?

Niin on mullakin... olen iloinen kolmen hoikan lapsen äiti.Pienin poikavauva 4kk ja painaa 6kg tasan. Miehen suku on melko leviävää lihaa luonnostaan, ja olen kauhulla seurannut tarttuuko samat geenit lapsiini. Ei ole onneksi. Miehelläni yläkroppa on pieni ja laiha, ja kaikki asuu alaosastossa paitsi siellä. :) Valitettavaa on seurata että jos syö reippaammin, kaikki tippuu peppuun ja reisiin. Mieheni usein esittelee litteää vatsaansa, johon tokaisen että katso peilistä missä se liha asuu. Olen kauhea, mutta tänäpäivänä kun tuolla ulkonäöllä on merkitystä jo itsetunnon kasvun kannalta. Monet itkut olen kuunnellut miehen siskolta, ja katsonut paino kamppailua. Näin pintaliitäjä olen minä....

voin sulle vakuuttaa,että ruokavalio ja liikunta muokkaavat jonkin verran vartaloa,mutta geenit määrävät enimmäkseen muodot.

läski aikuinen.



Suosittelen sulle ap terapiaa, jotta voisit laihtua. Niin, ja tietenkin karppausta :D



Veikkaan että viljalla ja sokerilla säkin olet ittes lihottanut.

tarvitset keskusteluapua.

Ei tuo vauva-aika vielä kerro mitään.



Meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista paino-ongelmaa joten en ole koskaan ollut huolissani vauvani painosta. Meidän esikoinen oli todella punkero silloin kun oli rintaruokinnalla. Paino meni reippaasti yläkäyrillä ja iho oli oikein poimuilla. Sitä sanottiin että rintaruokinnalla oleva lapsi ei voi olla liian lihava. Heti kun tuo pieni punkero lähti liikkeelle niin alkoi vähän vartalokin normalisoitua.



Nyt meillä lapset jo vähän isompia ja eikä kenelläkään ollut mitään paino-ongelmaa. Tykkää liikkua ja ulkoilla ja syö terveellisesti. Ei tuo vauva-aika ole mitenkään näkynyt..



Mutta itse ihmettelen tosissani ylipainoisia lapsia, siis lapsia jotka ovat arviolta 3.v -5.v. Tuo on aika surullista katsottavaa sillä väkisinkin tulee mieleen että lapsi ei liiku tarpeeksi tai syö väärin. Ei noin pientä saa lihottaa! Joten sinänsä ihan vastuullistakin huolehtia siitä ettei lapsi pääse lihomaan (tosin ei vielä vauva-aikana tarvitse :), kunhan pitää huolen ettei rajoita lapsen syömisiä eikä lapsi ole nälissään.



Tärkeintä on varmaankin ne herkut sitten myöhemmin. Meillä varsinkin esikoisen kanssa (ja vieläkin) mummo tyrkyttää kaikki maailman herkut lapselle kun haluaa niin kovasti että mummolassa on kivaa. Aikuinen ihminen ei ymmärrä mitä on ruoka ja luulee että ruoka-aikana voi syödä pullaa ja kaakaota. Kyllä minä olen joutunut puuttumaan näihin monet kerrat vaikka en mitenkään erityisen nipo olekaan. Joka kerta kun mennään kylään on suklaat, pullat ja kakut ym. Sieltä kun lapset tulee kotiin niin verensokerit heittelee, kiukutellaan ja itketään eikä ruoka maistu.

vaan salaa niinkuin tähänkin asti ;)



No ei, jos joku tietäis mitä oikeesti syön niin vois yllättyä koska syön ihan terveellisesti, mutta ne määrät on järkyttäviä koska ahmin. Kupu ei tunnu ikinä olevan täynnä!



Mä en todellakaan aio lähteä sille linjalle mitä esim. eräs ystäväni harrastaa (hän on vielä lihavempi kuin minä) 5- vuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi on ollut aina huono syömään, "no, ota vähän karkkia että syöt edes JOTAIN."



Tuota ei tulla meidän torpassa ikinä näkemään, se on 100% varmaa! :)

Mutta itse ihmettelen tosissani ylipainoisia lapsia, siis lapsia jotka ovat arviolta 3.v -5.v. Tuo on aika surullista katsottavaa sillä väkisinkin tulee mieleen että lapsi ei liiku tarpeeksi tai syö väärin. Ei noin pientä saa lihottaa! Joten sinänsä ihan vastuullistakin huolehtia siitä ettei lapsi pääse lihomaan (tosin ei vielä vauva-aikana tarvitse :), kunhan pitää huolen ettei rajoita lapsen syömisiä eikä lapsi ole nälissään.

jotka parjaatte lihavia/pyöreitä lapsia ette tajua että pyöreys voi olla geeneissä.Mun tyttö oli pienenä käyrien yläpuolella sellainen pyöreä/lihava lapsi.Myös minä olin sen ikäisenä kunnes tulin aikuiseksi ja olin alipainon rajoilla vaikka söin normaalisti.Koettakaa siis tajuta ettei kaikki ihmiset ole luonnostaan normaalipainoisia tai laihoja ja he sitten laihduttavat ikuisesti koska lihavuus tai edes pieni pyöreys ei ole hyväksyttävää.

ps.Lapseni on nyt hoikka nuori.

Sekä minulla, että ystävilläni ja tuttavillani on lapsia, jotka ovat olleet vauvana varsinaisia michelin-ukkoja mutta isompana hoikkeliineja.



Erityisesti tulee mieleen esikoiseni, joka oli vauvana tosi pullero mutta sen jälkeen ollut aina tosi hoikka. Nyt on 14 v.

Mitä pullukampi vauva, sen parempi, siis jos rintaruokinnalla. Jos lapsi on laiha, vaikka kertomasi mukaan syö hyvin, tulee väkisin mieleen, että taustalla on joku häikkä. Minä ja mieheni olemme aina olleet ns. läpipaskojia, eli hoikkia huolimatta normaalista syömisestä. Silti syntyessään ruippana miltei 3kk tyttäremme kasvaa nollakäyrällä ja näyttää varsinaiselta läskikasalta :D olen iloinen, että laihasta alustaan huolimatta lapsi on alkanut rintamaidolla kasvaa, enkä hetkeäkään epäile, että tämä ennustaisi myöhemmän lapsuuden lihavuutta.



Jos ap olet tosissasi, tarvitset apua. Tuota menoa siirrät jonkinlaisen syömishäiriön lapsellesi melko suurella todennäköisyydellä, jos oma suhtautumisesi ruokaan on noin epäterve.

lainkaan hellyyden tunnetta eikä tee mieli ottaa edes syliin kun luut vaan tuntuu:/ Nyt siis puhun toisten vauvoista..kai sitä omaa olis hoidettava vaikka olisikin luuranko.

Mutta itse ihmettelen tosissani ylipainoisia lapsia, siis lapsia jotka ovat arviolta 3.v -5.v. Tuo on aika surullista katsottavaa sillä väkisinkin tulee mieleen että lapsi ei liiku tarpeeksi tai syö väärin. Ei noin pientä saa lihottaa! Joten sinänsä ihan vastuullistakin huolehtia siitä ettei lapsi pääse lihomaan (tosin ei vielä vauva-aikana tarvitse :), kunhan pitää huolen ettei rajoita lapsen syömisiä eikä lapsi ole nälissään.

jotka parjaatte lihavia/pyöreitä lapsia ette tajua että pyöreys voi olla geeneissä.Mun tyttö oli pienenä käyrien yläpuolella sellainen pyöreä/lihava lapsi.Myös minä olin sen ikäisenä kunnes tulin aikuiseksi ja olin alipainon rajoilla vaikka söin normaalisti.Koettakaa siis tajuta ettei kaikki ihmiset ole luonnostaan normaalipainoisia tai laihoja ja he sitten laihduttavat ikuisesti koska lihavuus tai edes pieni pyöreys ei ole hyväksyttävää.

ps.Lapseni on nyt hoikka nuori.

Ja pyöreyskään ei haittaa, en ihannoi mitenkään laihoja ihmisiä muutenkaan vaan tämä median tuoma laihuuden ihannointi on myös sairaus. Pyöreys ei ole ongelma vaan sairaalloinen lihavuus. En tiedä tiedätkö sinä yhtäkään sairaalloisen lihavaa? Mutta se että vanhemmat ovat niin suuria ettei lentokoneeseen mahdu, ja lapset ovat niin lihavia että eivät pääse kunnolla liikkumaan. Tuo on sairasta! Olkoonkin kyse vaikka geeneistä, ei se ole mikään puolustus vaan tuossa pilataan jo lapsen elämä! Asialle tulisi tehdä kiireesti jotain vaikka olisi kuinka geeneissä. (eikä lihavat ihmiset ole minulle ongelma enkä näe siinä mitään pahaa että toivoisin kaikessa hyvässä heidän elämänlaadun parannusta ihan jo terveydellisistä syistä.) Ei lihavuus ole mikään tabu, varsinkaan kun se alkaa olla jo tämän kansakunnan suurimpia terveysongelmia.

Olen tavannut niin suuria lapsia että se todellakin on surullista ilman halveksuntaa tai parjausta. Se että lapsi joutuu puuskuttamaan kun kiipeää muutaman portaan tai muutenkin hengitys on vaikeaa en näe muuta syyllistä kuin vanhemmat.

mutta itse luulen, että mitä pullukampi vauvana, sitä helpompi aikuisena pitää paino kurissa. Ainakin mitä olen pannut ympäristöstä merkille, tämä tuntuisi pitävän paikkaansa.



Itse esim. olen ollut oikea laiheliini vauvana ja lapsena, ja nyt aikuisena vaikken olekaan lihava ja pidän itsestäni huolta, niin rasvaprosenttini on selkeästi luonnostaan keskivertoa naista suurempi. Mieheni taas oli tosi pullea vauvana ja nyt on niin laiha ja läskitön kuin vaan voi olla, ihan luonnostaan. Onhan niitä lihavuusgeenejä ja ruokavalio ja liikunta vaikuttavat hurjasti, mutta luulen että meidän tapauksessa myös vauva-ajan kunto ehkä vaikuttanut tähän eroon, että miehelleni ei mitään rasvaa kerry minnekään vaikka mitä söisi ja minulla taas päinvastoin. Samaten kaverini, jotka olivat vauva-aikana ja varhaislapsuudessa kaikkein pulleimpia, ovat nyt niitä luonnostaan hoikimpia.



Niin että minä keskittyisin siihen, että vauvani saisi riittävästi laadukasta ravintoa niin kauan kuin kasvaa eikä varmasti olisi puutetta ravinteista. Sitten myöhemmin voi ruveta katsomaan ruokamääriä ja opettamaan liikkumaan, jos siltä näyttää. Enemmin kiinnittäisin huomiota ruuan laatuun ja pitäisin huolta, ettei lapsi opi herkuttelemaan karkeilla ja sipseillä ym. jos pelkäisin lihavuutta.