Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

adoptiolapsi päiväkotiin?

Vierailija
26.05.2012 |

Mulla on yks tuttu, joka adoptoi tänä keväänä lapsen ulkomailta. Prosessi oli tosi pitkä ja hankala, ja vaati tietysti pitkää oleskelua maassa, josta lapsi adoptoitiin. Tällä perheellä on jo omia päiväkoti- ja kouluikäisiä lapsia jotka siis muutti sinne kans siksi ajaksi. Outoa tässä oli se, että kun ne sai sen puolitoistavuotiaan lapsen tuotua Suomeen ni ei mennyt kuin kuukausi kun se aloitti jo

kunnallisessa päiväkodissa isossa lapsiryhmässä.



Mietin vaan, että mitähän ideaa on adoptoida lapsi muiden hoidettavaksi, jos on kuitenkin valmis käymään läpi ne raskaat prosessit, perheen muuton ulkomaille jne. Jos itse adoptoisin jo kertaalleen hylätyn ja ei niin kovin hyvistä lähtökohdista olevan lapsen, en ehkä hennoisi viedä sitä taas uusien aikuisten hoidettavaksi, kun kunnon kiintymyssuhdetta ei varmaankaan oo vielä ehtinyt rakentua kehenkään. Varsinkaan kun

kyseessä on puolitoistavuotias lapsi.



Joo, työtä pitää tehdä ja laskut maksaa, mutta miksi ryhtyä tollaseen hommaan, jos ei pysty sitä viemään kunnialla loppuun. Mitä mieltä ootte?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
26.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mentiin adoptioprosessia varsin pitkälle läpi, kunnes tulinkin yllättäen raskaaksi ja prosessi keskeytyi. Meille ainakin korostettiin sitä, että lapsi (Kiina) tulisi varsin pian saada päivähoidon pariin, jotta hän tuntisi olonsa "kotoisaksi", kun siellä Kiinassakin oli lapsiryhmässä ollut lastankodissa.

Vierailija
2/2 |
26.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mihin loppuun? Hoitaa kotona aikuiseksi asti?? Ei adoptiolapsen suurin tarve välttämättä ole saada olla vain ja ainoastaan uuden perheensä parissa... Toki kotiutumisaika on paras pyhittää ihan vain omalle perheelle ihan jo siitä syystä, että lapsi oppii ketä perheeseen kuuluu ja tutustuu heihin. Oma roolinsa on myös sillä minkä ikäinen lapsi on tullesssaan ja millaisista olosuhteista tulee.



Meidän ensimmäinen adoptiolapsi tuli kotiin ollessaan 1v2kk ikäinen - hoidin häntä kotona kunnes hän täytti 3v, jolloin hän aloitti päivähoidossa. Toinen lapsemme oli tullessaan jo 2,5v - oli kasvanut hyvässä sijaisperheessä ja oli luonteeltaa todella sosiaalinen. Hän suorastaan kyllästyi kotona olemiseen vain minun kanssani, kun isosisko oli koulussa ja kavereillaan... Hän myöskin ymmärsi adoptioasian ihan eri tavalla kuin siskonsa: hänelle on heti ensimmäisestä tapaamisesta asti ollut selvää, että olemme hänen uusi perhe - ihan ikioma äiti, isi ja sisko. Hän on luottanut meihin alusta asti eri tavalla ja kiintyi meihin nopeasti. Joten lapsen oltua Suomessa pari kuukautta, hän aloitti kerhossa kahtena päivänä viikossa ja puolen vuoden kuluttua lapsen saapumisesta Suomeen palasin työelämään. Olin valmis olemaan kotona pidempäänkin, mikäli se lapsen kannalta olisi ollut tarpeellista. Adoptiolapsia ei tarvitse pitää "purkissa" vaan elää heidän kanssaan ihan tavallista elämää ja kasvattaa heitä aivan kuten ketä tahansa lasta. Monet olettavat meidän kohtelevan adoptoituja lapsiamme jotenkin erityisesti - ovathan he sentään ulkomailta asti adoptoituja. Näin ei kuitenkaan ole - varsinkaan lapset eivät koe olevansa muita erikoisempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä kuusi