Minun lapseni saa jättää leikkien ulkopuolelle, kaveria ei...
Pihapiirissä oli kolme samanikäistä (6v) tyttöä. Yleensä leikkivät kolmestaan, mutta välillä kaksi muuta jättivät minun lapseni ulkopuolelle. Eivät halunneet ottaa leikkiin mukaan. Tyttö tietysti pahoitti asiasta mielensä. Juttelin tästä toisen tytön äidin kanssa ja hän sanoi että välillä täytyy saada leikkiä kahdestaan. En sen enempää asiasta puhunut, vaan keksin lapseni kanssa muuta tekemistä silloin kun ne kaksi muuta halusivat olla kaksistaan.
Nyt pihapiiriin on muuttanut uusi tyttö ja yksi "vanhoista" on muuttanut pois. No, taas kolme tyttöä leikkivät yleensä yhdessä, mutta nyt minun lapseni ja tämä uusi tyttö haluavat olla välillä kaksistaan. Nyt sitten tämä em. äiti valittaa minulle kun hänen lapsensa jätetään joskus leikkien ulkopuolelle, eihän niin saa tehdä! Sanoin hänelle että kyllä joskus täytyy saada leikkiä kahdestaan. Ei ole kuulemma mitenkään oikein tuollainen.
Pikkasen rupes korpeemaan...
Kommentit (4)
Minäkin olen tuon asian kanssa paininut, mieltäni pahoittanut ja lähes unettomia öitä viettänyt. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, etten lastani pakota ottamaan kaikkia mukaan leikkiin kun hänetkin on niin monta kertaa jätetty ulkopuolelle. Ja kuinka kävikään... Jo alkoi puhelin soimaan, kun lapsen kavereiden äidit alkoi soittelemaan ja sanomaan, ettei heidän lastaan voi jättää ulkopuoliseksi. Ja just ne samat äidit, jotka mulle sanoivat, etteivät voi omaa lastaan pakottaa leikkimään mun lapseni kanssa.
Joten tiedän tunteen, ap.
Niin kauan kun omalla lapsella on kavereita, ei välitetä jos joku jää yksin. Mutta sitten vasta kun se oma jääkin ilman kaveria, huomataan ettei se niin kivalta tunnukaan. Mutta mutta, paha korjata enää tuossa vaiheessa.
Minä en todellakaan pakota lastani ottamaan ketään leikkiin mukaan, en varsinkaan sellaista, joka on minun lastani hyljeksinyt.
Joten ap, tiedän tunteen minäkin.
Itsekkyyttä ja epäempaattisuutta vanhemmalta ja käytöksellään opettaa sitä myös lapselleen.
Kun tietää ettei se tunnu kivalta.