Ei taida sellaisia kesämuistoja nykylapset saada, kuin itselläni on...

Minulla oli onnea että käsämökkimme naapurissa oli maatila ja kaksi suunnillen samanikäistä lasta. Voi niitä onnen kesiä kun pyöräilimme uimaan (kerrankin uimme 10 tuntia yhtäsoittoa), autoimme heinätöissä (ja keikuttiin siellä paalikasojen päällä peräkärryssä, palkkana tuoretta pullaa ja mehua) ja nukuimme öitä heinäladossa tai teltassa. Enimmikseen taidettiin leikkiä Viisikkoa :)

Vähän vanhempana (n. 14 -kesäisinä) sitten kukaan ei lähtenyt viemään meitä huvipuistoon ja saatiin kuin saatiinkin lupa lähteä pyörillä. Matkaahan oli sen 150 km / suunta! Yövyttiin leirintäalueiden mökeissä ja opiskelija-asuntolassa. Tämäkin oli aikana ennen kännykkää, soitimme puhelinkortilla aina välillä vanhemmille.

Tarvitseeko sanoakaan, että olimme _oikeasti_ kilttejä lapsia?

Kaikkea olisi voinut sattua, vaan mitään ei sattunut. Harmittaa omien lasten puolesta kun eivät tuollaista VAPAUTTA pääse kokemaan. Itse olisin täysin eri ihminen ilman näitä kesiä. Kotona kaverit eivät aina uskoneet näitä meidän seikkailuja :D

senkun sanot lapsille, että pyöräilevät 150 km johonkin huvipuistoon ilman kännyköitä.

Ehkä joissakin perheissä sitten on saanut mennä ja tulla miten on huvittanut, mutta ei meillä vain. Kyllä meillä vanhemmat tiesivät aina missä olimme. Ei puhettakaan että olisimme lähteneet koko päiväksi johonkin yksin huitelemaan. Ulkona olimme kyllä paljon: mökillä, uimarannalla, veneilemässä, metsäretkillä... mutta AIKUISTEN kanssa tai vähintään valvonnassa.

Asuttiin meren lähellä, uimarantoja oli ainakin neljä ihan vieressä, pyörillä väännettiin paikasta toiseen, mehupullot ja voileivät mukana.



Pitkällä tähtäyksellä en usko, että tällainen ylisuojelevuus tekee hyvää lapsen itsetunnon kehitykselle.

mullakaan oikein enää tuollaista. Olen 20v. Tunnen aina lievää katkeruutta kun luen jostain "vanhan ajan" maaseudun kesistä jne, kuulostaa ihanalta. Aika vapaasti sain minäkin mennä mutta ei se silti tuollaista ollut.

mutta ainakin minä olin 8-11v kun elämäni oli tuollaista eli en ihan pikkuinen enää.

naapurin sokerijuurikasmaalle. Lähtö oli kotoa klo 6.00 ja klo 11.00 palattiin kotiin syömään. Ei ollut aikuista vieressä vahtimassa, mutta isommat sisarukset katsoivat sen verran perään, että muistin pitää lippalakin päässä.



Repussa oli mukana mehua ja leipää, syötiin, jos ehdittiin. Kiirettä piti, että saatiin työt tehtyä sovitussa ajassa.



Heinäkuussa asuttiin mökillä järven rannassa, isä ja äiti kotona 2 km päässä. Ainoa ohje oli, että hukkua ei saa eikä mökkiä polttaa.

Minusta nykypäivä on ihmeellinen juurikin siksi, että lapsilla ei ole enää minkäänlaisia vapauksia. Naapurin lapsikin, 8 vee, ei uskalla liikkua ilman aikuista mihinkään. Opetettu siihen, että aina pitää olla aikuinen paikalla valvomassa.



Eihän lapset saa nykyään rakentaa enää omia kaverisuhteitakaan vapaasti, kun mammat valitsee kenen kanssa se janicajessica nyt voi leikkiä mahdollisesti ja mihin se voi mennä. No ei tietysti ulos leikkimään, kun pitää pelata tässä sisällä, että mamma näkee...

kuoli myös mm. hukkumalla enemmän lapsia kuin nykyään. Kirmata saa ikävaiheensa rajoissa.

mutta ainakin minä olin 8-11v kun elämäni oli tuollaista eli en ihan pikkuinen enää.

maalla oltiin töissä vuorokauden ympäri ja edelleenkin noin 10v lapset tekevät täysillä töitä kun kaupunkilaisilla on kesäloma.

ennenmaailmassa lapset oppi äkkiä uimaan, kun sai vedessä plutrata.

Ei nyt sentää alle kouluikäiset, mutta tuosta 7-8-vuotiaasta ylöspäin kyllä.

Kyllä lapsilla saa ja pitääkin olla myös omia touhuja joissa ei aikuiset ole koko ajan määräämässä.

mekin pyöräilimme kauas kotoa, välillä eksyttiinkin, mutta osattiin lähiympäristö kymmenen kilometrin säteellä tarkalleen! Tehtiin omat eväät itse ja saatettiin telttailla esimurrosikäisinä itsekseen kavereiden kanssa. Vanhemmat luottivat meihin.



En muista myöskään omasta lapsuudestani mitään materialistisia vertailuja. Ei niin kytätty niitä merkkivaatteita tai tuotteita kuin nykyään. Nykylapset on niin "brändättyjä", ainakin suurissa kaupungeissa. Eikä leikit pyörineet minkään tietokonepelien teemoissa, tv-stä saatettiin kuitenkin napata leikkeihin ideoita: Syksyn Sävel, Napakymppi, Dallas jne.



Lapsuudessa tuntui, että kaikki perheet elivät sitä samaa arkea kuin muutkin. Oltiin kaikki niin siitä samasta muotista, kaikilla oli samoja kulutustuotteitakin kotonaan: samoja kattiloita ja verhoja jne

mutta ainakin minä olin 8-11v kun elämäni oli tuollaista eli en ihan pikkuinen enää.

maalla oltiin töissä vuorokauden ympäri ja edelleenkin noin 10v lapset tekevät täysillä töitä kun kaupunkilaisilla on kesäloma.

mutta ainakin minä olin 8-11v kun elämäni oli tuollaista eli en ihan pikkuinen enää.

maalla oltiin töissä vuorokauden ympäri ja edelleenkin noin 10v lapset tekevät täysillä töitä kun kaupunkilaisilla on kesäloma.

Sinulla ei taida olla mitään muutakaan tietoa, koska jopa noin yksinkertaisessa asiassa olet väärässä.

mekin pyöräilimme kauas kotoa, välillä eksyttiinkin, mutta osattiin lähiympäristö kymmenen kilometrin säteellä tarkalleen! Tehtiin omat eväät itse ja saatettiin telttailla esimurrosikäisinä itsekseen kavereiden kanssa. Vanhemmat luottivat meihin. En muista myöskään omasta lapsuudestani mitään materialistisia vertailuja. Ei niin kytätty niitä merkkivaatteita tai tuotteita kuin nykyään. Nykylapset on niin "brändättyjä", ainakin suurissa kaupungeissa. Eikä leikit pyörineet minkään tietokonepelien teemoissa, tv-stä saatettiin kuitenkin napata leikkeihin ideoita: Syksyn Sävel, Napakymppi, Dallas jne. Lapsuudessa tuntui, että kaikki perheet elivät sitä samaa arkea kuin muutkin. Oltiin kaikki niin siitä samasta muotista, kaikilla oli samoja kulutustuotteitakin kotonaan: samoja kattiloita ja verhoja jne

Hämmennyin, kun kaveri kehui perheensä uudella kodilla ja pääsin siellä käymään. Talo oli uusi, mutta huoneet pieniä koppeja.

Aah niitä kesäpäiviä, kun aamulla lähdettiin kotoa ulos ja illalla takaisin. Usein vierähti päivä, ettei oikeastaan syömässäkään käyty, joskus mehu ja leipä mukana repussa. Metsiin rakensimme majoja, kiipeilimme kallioilla, kirmasimme niityillä, pyöräilimme uimarannalle, menimme kalaan onget olalla ja vaikka mitä.

Eipä noita asioita paljon lapsille enää ole tarjolla. Aina pitää olla aikuinen vieressä vahtimassa, lasta ei saa päästää suurin piirtein mihinkään yksin. Jos päästät, heti on joku mainomassa siitä, miten "ei lapsista huolehdita". Mitähän lapset mahtaa muistaa isona omasta vapaa-ajastaan?

aivan samaa mieltä, meillä piti kyllä syömässä käydä aina päivällinen klo 17, mutta heti sen jälkeen jatku leikit ulkona. Ei ollut tietokoneita ja muita pelejä siihen aikaan. Lämpimät muistot mulla lapsuudesta.

Niittyjä ei taida olla enää muualla kuin siellä, missä saadaan ympäristönhoitoon tukea, ei siis Olarissa tai Kontulassa. Metsiä majojen rakentamiseen on todella harvan lapsen elinpiirissä eikä nykylapsi metsässä viihdy.



Nykylapsi muistaa 20 vuoden kuluttua sen, miten hyppi leikki leikkipuistossa. Saman asian muistaa aika moni Helsingin sydämessä 20 vuotta sitten asunut.

Ennenhän jätettiin vauvat kauppojen pihoille vaunuihin nukkumaan, kun vanhemmat kävi rupkakaupassa, kuinka moni uskaltaisi nykypäivänä?



Ei ole kyse mistään ylisuojelusta, vaan ihan vaan huolenpidosta. Maailma ei ole enää sellainen lintukoto kuin 20v sitten, vauvoja varastetaan jopa ihan omalta terassilta päiväunilta, ihan täällä Suomessakin. Ja häiriintyneet susilaumat on kesyyntyneet niin ettei tee mieli päästää lapsia metsäänkään.

Niittyjä ei taida olla enää muualla kuin siellä, missä saadaan ympäristönhoitoon tukea, ei siis Olarissa tai Kontulassa. Metsiä majojen rakentamiseen on todella harvan lapsen elinpiirissä eikä nykylapsi metsässä viihdy.

Voi herra isä, missä betoniviidakossa sinä lapsiasi kasvatat? Ei ehkä kannata noin yleistää..kyllä terve, normaali lapsi todellakin viihtyy metsässä, jos ei ole pilalle varjeltu tai pelien 'uhri'. Meidän lapset menevät metsään leikkimään aina, kun vain mahdollista. 13 km Hkin keskustasta asutaan ja metsä onneksi on vieressä. Maalaismummolassa ovat meidän lapset oppineet luontoa arvostamaan. Ei kuule leikkipuistot vedä vertoja metsäleikeille, majanrakennukselle, piiloleikille. Niissä saa käyttää mielikuvitusta ja leikki saattaa kestää tunteja. Hitto että harmittaa niin monien nykylasten puolesta, kun eivät saa mahdollisuutta tähän.

Ennenhän jätettiin vauvat kauppojen pihoille vaunuihin nukkumaan, kun vanhemmat kävi rupkakaupassa, kuinka moni uskaltaisi nykypäivänä? Ei ole kyse mistään ylisuojelusta, vaan ihan vaan huolenpidosta. Maailma ei ole enää sellainen lintukoto kuin 20v sitten, vauvoja varastetaan jopa ihan omalta terassilta päiväunilta, ihan täällä Suomessakin. Ja häiriintyneet susilaumat on kesyyntyneet niin ettei tee mieli päästää lapsia metsäänkään.

Ja tosi harva asuu paikassa, missä pitäisi pelätä susia :D