Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei taida sellaisia kesämuistoja nykylapset saada, kuin itselläni on...
07.05.2012 |
Aah niitä kesäpäiviä, kun aamulla lähdettiin kotoa ulos ja illalla takaisin. Usein vierähti päivä, ettei oikeastaan syömässäkään käyty, joskus mehu ja leipä mukana repussa. Metsiin rakensimme majoja, kiipeilimme kallioilla, kirmasimme niityillä, pyöräilimme uimarannalle, menimme kalaan onget olalla ja vaikka mitä.
Eipä noita asioita paljon lapsille enää ole tarjolla. Aina pitää olla aikuinen vieressä vahtimassa, lasta ei saa päästää suurin piirtein mihinkään yksin. Jos päästät, heti on joku mainomassa siitä, miten "ei lapsista huolehdita". Mitähän lapset mahtaa muistaa isona omasta vapaa-ajastaan?
Kommentit (45)
Väestöstä niin moni asuu kaupunkialueella. Mutta luulen, että lapsille riittäisi pelkästään aika, kaveri/t ja monipuolinen ympäristö. Oli se sitten leikkipuisto, metsikkö, kalliot, ranta, niitty jne.
Ne lapsuuden ihanat muistot liittyvät varmasti kiireettömyyteen, oman mielikuvituksen käyttöön, siihen, että on itse saanut suunnitella, kokeille, toteuttaa, onnistua ja epäonnistuakin. Mikään ylempi taho ei määrää olemista (tarha, koulu, taloyhtiön 'valvova silmä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista myöskään omasta lapsuudestani mitään materialistisia vertailuja. Ei niin kytätty niitä merkkivaatteita tai tuotteita kuin nykyään. Nykylapset on niin "brändättyjä", ainakin suurissa kaupungeissa. Eikä leikit pyörineet minkään tietokonepelien teemoissa, tv-stä saatettiin kuitenkin napata leikkeihin ideoita: Syksyn Sävel, Napakymppi, Dallas jne.Lapsuudessa tuntui, että kaikki perheet elivät sitä samaa arkea kuin muutkin. Oltiin kaikki niin siitä samasta muotista, kaikilla oli samoja kulutustuotteitakin kotonaan: samoja kattiloita ja verhoja jne
on kyllä just tollasta kesäsin ja nytkin viikonloppuisin. lähtevät 10 maissa pyörillä rannalle, liikuntapuistoon, kavereilleen, leikkipuistoon tai kirjastoon. Käyvät joko kotona välillä syömässä, tai käyvät puistoruokailussa (ilmainen) tai hakevat Picnicistä patongit, tai rannan kahvilasta jätskit. Soittelevat missä menevät aina silloin tällöin. Ihan vapaasti saavat olla ja ihanaa on että osaavat vapaasti liikkua, ja kaverinsakin saavat yhtä vapaasti olla. Asutaan Helsingissä, aika lähellä keskustaa, paratiisisaarella :)
Minulla oli onnea että käsämökkimme naapurissa oli maatila ja kaksi suunnillen samanikäistä lasta. Voi niitä onnen kesiä kun pyöräilimme uimaan (kerrankin uimme 10 tuntia yhtäsoittoa), autoimme heinätöissä (ja keikuttiin siellä paalikasojen päällä peräkärryssä, palkkana tuoretta pullaa ja mehua) ja nukuimme öitä heinäladossa tai teltassa. Enimmikseen taidettiin leikkiä Viisikkoa :)
Vähän vanhempana (n. 14 -kesäisinä) sitten kukaan ei lähtenyt viemään meitä huvipuistoon ja saatiin kuin saatiinkin lupa lähteä pyörillä. Matkaahan oli sen 150 km / suunta! Yövyttiin leirintäalueiden mökeissä ja opiskelija-asuntolassa. Tämäkin oli aikana ennen kännykkää, soitimme puhelinkortilla aina välillä vanhemmille.
Tarvitseeko sanoakaan, että olimme _oikeasti_ kilttejä lapsia?
Kaikkea olisi voinut sattua, vaan mitään ei sattunut. Harmittaa omien lasten puolesta kun eivät tuollaista VAPAUTTA pääse kokemaan. Itse olisin täysin eri ihminen ilman näitä kesiä. Kotona kaverit eivät aina uskoneet näitä meidän seikkailuja :D
Alue: Aihe vapaa
Paremmuuteen en ota kantaa.