En tunne ainuttakaan pariskuntaa jota kadehtisin

että et ole tavannut meitä.

Minäkään en kadehdi ketään pariskuntaa. Olen onnellisessa avioliitossa, eikä minulta puutu mitään mitä haluaisin.

joiden elämässä on varmaan jotain ongelmia, mutta ei mitään dramaattisia kääntöpuolia, mutta en nyt ketään silti kadehdi. Meillä on kanssa ihana perhe, eikä meillä ole mitään luurankoja kaapissa. Meitä ei varmaan kukaan av-ihminen kadehdi, koska olemme molemmat pullukoita. Muuten asiat ovat aika hyvin.

Koska meillä ei ole mitään ikävää kääntöpuolta. Ollaan hyvin onnellisia ja rakastetaan toisiamme syvästi.

tai sellaisia, joilla on ollut paljon vaikeuksia esim. pettämistä. Osalla nytkin puoliso pettää, toinen ei vain tiedä sitä ja kaveripiiri vaikenee. Muka sitten ollaan iloisia ja tyytyväisiä ja laitetaan yhdessä unelmakodin kasvimaata. Hohhoijaa. Itse olen tyytyväinen vuokrakämpässä ja 100 % varmasti uskollisen miehen vaimona. Lapsetkin ovat suloiset ja fiksut. En tosiaan kadehdi ketään.

Eihän juuri kenenkään elämä ole vain ihan pelkkää onnea ja iloa, mutten sentään mistään kääntöpuolista puhuisi. Outo koko aloitus, siis tuo kadehtimislähtökohta! Mutta ai miten suomalaista... pikkusieluisesti ja haaskamaisesti kadehditaan ja etsitään virheitä ja vikoja toisista, joista pääsisi sanomaan ja omituisella tavalla tuntisi itsensä hetken aikaa jotenkin paremmaksi. Kun ei tajuta, että kaikki ovat omanlaisiaan ja se mikä tuo onnea joillekin, ei toisi sitä välttämättä todellakaan joillekin toisille. Oli kyllä yksinkertaisuutta huokuva aloitus. Ja ilkeyttä jotenkin.

että pariskunta itse voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä, mutta ulkopuolelta meno voi näyttää ummehtuneelta, tuntua epätasa-arvoiselta, riippuvuusshteelta tms.