Pieni ikäero? Ja miten on mennyt? teidän mielipiteet :)

1v 1kk 3p



Kumpikaan "ei kävellyt" palattuani synnäriltä.



Ensimmäinen syntyi marraskuussa ja pienempi joulukuussa, joten ulkoilut eivät olleet talvella muuta kuin kerrostalon parvekkeella nukkumiset.



Ilmojen salliessa talvella pienempi nukkui parvekkeen toisessa päässä ja 1-vuotias toisessa päässä. Oli vähän välimatkaa jos vauva sattui itkeskelemään.



1-vuotiaan vaunukopan siirsin vällyjen päälle partsin lattialla ettei pääsisi putoilemaan jos herää etten huomaa. Toki talvella laitoin ison aikuisen peiton aivan patjankin alta ettei niin vain kömmitty pois..



keväällä 1-vuotias oli jo isompi ja siirsin partsille matkasänkyyn päiväunille, sillä kahta kertaa en pihalle lähtenyt. Sadepäivinäkin partsille molemmat koska olivat tottuneet rytmiinsä.



Asuimme kerrostalon kolmannessa, ei hissiä.



Alas oli mentävä, haettava vaunukellarista vaunut, joissa oli sisaristuin. Minulla ei ollut autoa tahi ajokorttia.



Kaupasta tultuani vein ennen kauppakasseja lapset sisään, jos vauva oli hereillä. Sisällä laitoin vauvan häkkisänkyynsä ja sisaruksen odottamaan riisumista.



Hain kassit.



Jos vauva oli nukahtanut kauppa/neuvola/kyläreissun aikana, jätin hänet ulos vaunuihin nukkumaan, koska ikkunasta näin jos jalat alkoivat potkiskella jne. Itkuhälytintä ei myyty siihen aikaan.



Kasseja hakiessani laitoin tyhjät vaunut vaunukellariin, joka oli onneksi oman rappukäytävän yhteydessä seinän takana.



Molemmilla lapsilla oli vaipat, tuttipullot, tutit, kaksi häkkisänkyä makkarissa jne.



Isompi sisarus ei ollut onneksi mustis pienelle sisarukselle. Pystyin jättämään kahdestaan hakiessani toisesta huoneesta jotain, koskaan ei tarvinnut pelätä että tapahtuisi jotain.



Aivan ihanaa oli seurata heidän, tyttö ja poika, leikkejä iän karttuessa. Oli eläintarhaa ja kauppaleikkejä, pienempi kulki isomman perässä...



Ostin tytölle 2-vuotiaana nukenvaunut, pinikokoiset alkuun. Aivan samanlaiset ostin 1-vuotiaalle pojalle, koska olisi vaikea selittää että hän on poika ja pojat ei tarvitse omia vaunuja...kuitenkin pieni lapsi näki että vaunuissa on neljä pyörää jotka liikkuvat, kiva työntää.



Helpommalla pääsin kun ostin suosiolla molemmille ja ihan samat nuketkin sisälle vaunuun.



Kolmipyörän kanssa samoin, ostin samaan aikaan molemmille aivan samat pikkupyörät. Pienempi ylettyi vain toinen kankku satulalla alkuun menemään eteenpäin, mutta kulki kuitenkin ja oli onnessaan kun oli oma pyörä.



Annoin ajaa sisällä kunnes jalat hieman kasvoivat..



Vuosien myötä olen huomannut että oli ihan OK lapset pienellä ikäerolla. Toki äidille valvomisia, työtä ja vaivannäköä, mutta sehän on sitä aikaa.



Sanotaan että pienenä on pienet murheet ja isona isot murheet, näin on, mutta eiköhän ne mukavat asiat kuittaa ne muutamat murheetkin, kun oikein ajattelee.



Oikein hyvää jatkoa ap perheellenne.

Meille myös tulossa pieni ikäero. 1v4kk siis. Ensimmäinen lapsi oli meillä hankala, tiedän, ettei ainakaan rehellisesti voi juuri hankalammaksi mennä, joten otettiin riski ja annettiin toiselle lapselle lupa tulla kun tullakseen on. Tulikin sitten heti kun "luvan" sai. Ensimmäisessä raskautumisessa siis kesti ja oli keskenmenoa ym.. jonka vuoksi tässä iässä ei viitsitty turhaan odotella kun kuitenkin kaksi lasta haluamme.



Vielä ei ole toinen syntynyt, mutta jos ketju on hengissä, voin palata kertomaan miten menee.. Pitäisi syntyä kuukauden sisään.



Esikoinen nukkuu pääasiassa nyt yönsä suht hyvin kun siirtyi omaan huoneeseen. Toki vielä heräilee kerran kaksi yössä ja mun on ehkä käytävä siellä kippaamassa hnet takaisin sänkyyn, mutta uni jatkuu sitten eikä mun tartte sen enempää jäädä sinne nukuttamaan. Osaa nyt myös nukahtaa yksikseen (kovan työn tulos!!), joten tämä varmasti helpottaa sitten kun vauvakin talossa ja sitä aikaa ei aina sillä sekunnilla välttämättä ole.



Meilläkään ei ole hissiä ja asumme kerrostalossa. Olen nytkin tuonut yleensä lapsen ensin sisälle ja sitten hakenut kauppakassit. Ei ole ollut helppoa tämän ison mahankaan kanssa talvella tuo toimenpide :D... Mutta kyllä siitä selviää vaikka henki meinaa loppua ja kunto on jo mitä on. Kaipa se tästä.



Kertokaahan muutkin lisää kokemuksia, mielelläni minäkin lukisin!

Onhan se 1-vuotiaana helppo. Odotas vaan, kun sulla on kaksi uhmaikäistä ja täyspäiväistä autettavaa. Ei käy kateeksi. Itse en tuohon hulluuteen ryhtyisi, siinä säästää itsensä monelta kun odottaa, että lapsilla on edes 3v ikäeroa.

Ja maailma kiittää!

Molemmat lapset ovat olleet "helppoja" emmekä ole joutuneet sen kummemmin sairastella. Lapset ovat olleet ihan perustyytyväisiä ja nukkuneet yötkin ihan hyvin.

Mutta ihan helpoksi en kuitenkaan koe tuota aikaa jonka olemme kokeneet. Esikoinen otti ensiaskeleet sairaalassa käydessään katsomassa uutta pikkuveljeä. Siitä tietysti meni jokunen kuukausi vielä siihen, että ei tarvinnut apua ulkona kävellessä.

Miehen isyysloma oli aivan VÄLTTÄMÄTÖN, kun sain kotiin päästyäni rintatulehduksen ja 40-asteen kuumeen ja vauvan lisäksi oli se vuoden ikäinen hoidettavana.

Esikoisen kanssa sai olla tarkkana vauvan lähellä, kun ei vielä järkeä ollut yhtään. Olis varmaan repinyt veljltä silmät päästä jos olisin heidät keskenään jättäneet.

Mustasukkaisuutta en kyllä havainnut vauvan syntyessä ollenkaan, esikoinen oli niin pieni vielä että tuskin edes tajusi että kappas, uusi vauva meille!;)

Meillä oli hetken vähän kuin kaksi vauvaa, molemmat tarvitsivat rattaita ja syöttötuoleja, pinnasäkyjä, yms... 1,5vuotiaana siirsin isomman jatkosänkyyn.

Nyt olen taas onnellisesti raskaana ja ikäeroksi tulee tällä kertaa 1v8kk, mikä tuntuu huimalta! ;) Pienempikin kun selviää itse autolle ja takaisin, syö itse jne... :)

Rankkaa tulee varmaan sinullakin olemaan, vaikka lapset olisivat "kilttejä". Mutta aika pienen hetken ne lapset ovat kuitenkaan NIIN pieniä. Nyt lapset 2v8kk ja 1v7kk ja ovat ylimpiä ystäviä. Ja riitapukareita. ;)

Onhan se 1-vuotiaana helppo. Odotas vaan, kun sulla on kaksi uhmaikäistä ja täyspäiväistä autettavaa. Ei käy kateeksi. Itse en tuohon hulluuteen ryhtyisi, siinä säästää itsensä monelta kun odottaa, että lapsilla on edes 3v ikäeroa.

..suraavaa sukupolvea. ja maailma kiittää!

Pieni ikäero, mutta niin erilaiset luonteet, että eivät pieninä paljonkaan leikkineet keskenään ja oli eri kaverit. Tappelivat keskenään jatkuvasti ja jatkavat sitä varmaan hautaan saakka. Lähes samanikäisinä ovat kuitenkin olleet aika tasaveroiset.



Tuskin asia olisi toisin, vaikka olisi ollut isompikin ikäero. Helppoa oli silloin, kun kuitenkin heillä oli seuraa toisistaan eivätkä olleet aina äidin kimpussa.

ikäeroa 1v 3kk ja koen päässeeni paljon helpommalla kun moni tuttava jolla ikäeroa se 3 vuotta. Leikit menee yksiin ja touhuavat niin hyvin keskenään että itse saan tehdä kotihommia rauhassa. Rankkaa oli ehkä ekat puoli vuotta kun vauva valvotti.

ja hyvää elämää elettiin silloinkin.

Kaksoset ensin ja sitten kolmas lapsi ikäero 1v 2kk.

Nyt reippaita nuoria.

Hyvin se menee ap.

Onhan se 1-vuotiaana helppo. Odotas vaan, kun sulla on kaksi uhmaikäistä ja täyspäiväistä autettavaa. Ei käy kateeksi. Itse en tuohon hulluuteen ryhtyisi, siinä säästää itsensä monelta kun odottaa, että lapsilla on edes 3v ikäeroa.

on lasten ikäeroa 1,5 v. eka vuosi meni sumussa, sitten alkoi helpottaa. molemmat olivat huonounisia koliikkivauvoja. koskaan ei ole tarvinnut viihdyttämällä viihdyttää lapsia. ovat eritääin läheisiä vieläökin leikkivät paljon yhdessä. Poika ja tyttö 10 ja 9 v.

mitä kannattaa tehdä arkea helpottaakseen, niin otetaan mieluusti vastaan!



3

vuoden välein. Kahden ensimmäisen kanssa meni vielä todella hyvin, olivat helppoja hoidettavia.



Kolmannen synnytyksestä toipuminen kesti viikkoja (teho-osasto) ja vauva oli koliikki ja muutenkin itki yöt putkeen ensimmäisen vuoden ajan, joten silloin arki oli rankkaa.



Mutta suosittelen pientä ikäeroa:)