Lapsi ei tottele, tarvitsemme apua. Mitä se käytännössä on?

Oma 5-vuotiaani, ADHD+Asperger-piirteinen pikkumies, käyttäytyy usein tuohon tyyliin ja meille sanottiin että se on hyvin tavallista näiden lasten keskuudessa. Eivät ikäänkuin "näe" muiden pointteja, oma mielipide on ainoa jonka mukaan toimivat eikä heitä saa pistettyä kuriin kunnolla, jos eivät itse tajua mistä on kyse. Esimerkki:



Lapseni on koko päiväkotiuransa ajan kieltäytynyt osallistumasta yhteisiin lauluhetkiin. Syytä ei ole osannut sanoa, on vaan todennut ettei tahdo. No, ei ole pakotettu, koska siitä tulee vaan raivarit ja paha mieli kaikille. Tuossa pari viikkoa sitten hänen lempihoitajansa lopetti ja yllätys olikin aika suuri, kun tämän hoitajan kunniaksi järkätyissä juhlissa lapsi alkoikin laulaa! Ei ollut suostunut harjoittelemaan tms., mutta osasi kyllä sanat (eli selkeästi oli tarkkaillut tilannetta kauempaa) ja kun tätä ihastelimme, hän totesi välinpitämättömän oloisena että "mä ajattelin että X varmaan ilahtuisi, jos laulaisin". Pointti oli selkeästi siinä, että muiden puheella ei ollut vaikutusta vaan hänen itsensä piti tajuta, mistä oli kyse.

ja rajojen kokeilua. minkä asian "halusi tehdä eri tavalla"? mikä oli lopputulos? lapselle kannattaa antaa tunne että hän saa hallita elämäänsä tietyiltä osin, sitten on ne asiat jotka tehdään kuten aikuinen sanoo, koska aikuinen vaan päättää. paljon on kuitenkin asioita joihin lapsikin voi vaikuttaa ja saa näin tunteen että saa vaikuttaa elämäänsä-> ei tarvitse kapinoida.

Juuri siksi kirjoitin tuosta meidän 5-vuotiaasta, koska osa lapsista voi vaikuttaa ns. rajattomilta ja testata rajoja ihan joka päivä, vaikka kuri olisi tiukempi kuin keskivertoperheissä ja asiat tehtäisiin ns. oppikirjan mukaan muutenkin. Meidän käsityksemme näistä jutuista kartoitettiin ihan tutkimusten aluksi ja sanottiin, että niissä ei ole mitään huomauttamista- lapsella itsellään on syy, miksi vääntää ja jankuttaa, haastaa riitaa jne. joka ikinen päivä samoista jutuista.



t. eka vastaaja

temperamentissa eroja, mutta minusta kurikin voi olla liian tiukka. silloin lapsella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään vaan kaikki tehdään kuten äiti sanoo.

vaikka ei toisten lastemme (2 kpl) kohdalla olekaan. Oli ongelman nimi mikä hyvänsä, haluaisin että pääsisimme ongelmasta eteenpäin. Mietin vain että mitäköhän siellä neuvolassa sitten tapahtuisi jos sinne soittaisimme. Arastuttaa ja jännittää, kun ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta kasvatuksellisesta "epäonnistumisesta".



Ko. lapsi ei tottele ja usein valehtelee tekemisistään (ei mitään monimutkaisia valheita, mutta just sellaisia joilla oikeuttaa tekemisiään), mutta muuten vaikuttaa ihan normaalilta. Ei muuta poikkeuksellista käytöstä.

He voivat antaa ajan vain teille vanhemmille, jossa pääsette purkamaan tuntojanne. Jos he kokevat että tilanne vaatii lisäselvittelyjä, saatte lähetteen erikoislääkärin tutkimuksiin.



t. eka vastaaja

varmuuden vuoksi.



Tuttavapiirissä todella hankala poika.

Epäiltiin adhd:ta tai huonoa kasvatusta. Kyse ei ollut kummastakaan, vaan lapsi kärsi kovista kivuista joka sitten purkautui huonona käytöksenä.

ja rajojen kokeilua. minkä asian "halusi tehdä eri tavalla"? mikä oli lopputulos? lapselle kannattaa antaa tunne että hän saa hallita elämäänsä tietyiltä osin, sitten on ne asiat jotka tehdään kuten aikuinen sanoo, koska aikuinen vaan päättää. paljon on kuitenkin asioita joihin lapsikin voi vaikuttaa ja saa näin tunteen että saa vaikuttaa elämäänsä-> ei tarvitse kapinoida.

Näin on. Ei lasta voi aina pakottaa, tottakai lapsi vastustaa kun kaikki on pakkoa ja pelkkää tottelemista. Ettekö te osaa "luovia"?

Mulla ei ollut mitään tuollaista hankaluutta.

Ja lapsi totteli silloin kun oli joku pakollinen tilanne.

Mutta sai joskus vaikuttaa itse pienissä asioissa.

Jotkut mieltää lapsen kasvatuksen komentamiseksi. Millaisissa asioissa lapsi tekee eri lailla kuin ohjaatte?



Meillä on säännöt suurin piirtein niin, että toisia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti. Paikkoja ja tavaroita ei saa särkeä. Pöydässä istutaan kauniisti ja ruokaa pitää maistaa. Uuden ruoan kanssa maistamiseksi riittää nuuhkaisu ekalla kertaa. Sisällä ei juosta ja liikenteessä mennään aikuisen säännöillä. Meillä on päiväihjelma, siis ulkoilut, ruokailut jne.



Tämän sisällä lapset saa tehdä aika lailla mitä lystäävät.



Sääntöjä siis vähän, mutta niiden sisällä aika suuri vapaus.

Mun mielestäni on suorastaan vähän luonnotonta jos lapsi aina tottelee. Kyllä ihmisen pitää kasvaa itsetietoiseksi ja itsestään huolta pitäväksi ihmiseksi, joka ei päästä muita ihmisiä mestaroimaan liikaa elämäänsä.

Meillä on ollut periaatteenä että 2-3 käskyä/kieltoa ja muuten saa tehdä mitä vaan, paitsi silloin kun mamma sanoo että NYT on sellanen tilanne että täytyy tehdä niin kuin minä sanon.

Pienenä ne "kiveen hakatut käskyt" oli lähinnä "älä tyhjennä roskista lattialle" "älä heitä leluja wc-pönttöön" ja "älä juokse autotielle". Kaikkee muuta sai kokeilla - näytettiin toki miten asiat tehdään oikein. Teineillä meillä on sääntönä "alkoholia ei käytetä" ja "yötä ei olla poissa kotoa". Muita sääntöjä ei ny tuu mieleen. Ei tarvi, kun kaikki tarpeellinen on jo opetettu ja sisäistetty.



t. viiden äiti

Jotkut mieltää lapsen kasvatuksen komentamiseksi. Millaisissa asioissa lapsi tekee eri lailla kuin ohjaatte? Meillä on säännöt suurin piirtein niin, että toisia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti. Paikkoja ja tavaroita ei saa särkeä. Pöydässä istutaan kauniisti ja ruokaa pitää maistaa. Uuden ruoan kanssa maistamiseksi riittää nuuhkaisu ekalla kertaa. Sisällä ei juosta ja liikenteessä mennään aikuisen säännöillä. Meillä on päiväihjelma, siis ulkoilut, ruokailut jne. Tämän sisällä lapset saa tehdä aika lailla mitä lystäävät. Sääntöjä siis vähän, mutta niiden sisällä aika suuri vapaus.

eli on olemassa ehdottomat rajat, mutta niiden sisällä paljon vapauksia. Lapsi saa kokemuksen siitä, että saa päättää omasta elämästään, mutta samalla myös kokemuksen siitä, että hän on vanhempien luomassa turvassa.

jotka eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi. Lasta tarvitsee hyvin harvoin komentaa ja ehdoton totteleminenkin on vähän niin ja näin.

Vaikka nyt olis kolmas lapsi, niin vanhemmat eivät käyttäydy aina samalla tavalla ja onhan lapsissakin eroa. Aikuisen vaan pitäs osata muuntaa oma käytöksensä ko lapselle sopivaksi. Mutta jos tuota on jo kolme vuotta harjoiteltu niin vaikea siitä on yksin selvitä. Perheneuvola voi olla hyvä paikka.

voisin kuvitella, että perheneuvolassa mietitään ensin yhdessä mikä on oikea keino puuttua tilanteeseen. Sitten ehkä järjestetään keskustelua psykologin kanssa teille vanhemmille, jotta osaisitte toimia kotona lapsen kanssa oikein. Lapsen kanssa uskon, että sisältää jonkinlaista leikkimisen ja muiden lasten kanssa touhuamisen seuraamista ja ohjausta.