Lapsettomat lastenhoitajat/ltot ovat varsin "pahoja" työssään

kyllähän siinä toisinaan näkee jonkinlaista eroa asennoitumisessa -ja sitten muistaa, että tuollainenhan sitä tuli itsekin oltua aikanaan.



Toinen omanlaisensa työntekijätyyppi on sitten ne, joiden lapset ovat jo aikuisia ja jotka ovat tehneet niiiiiiin täydellisen kasvatustyön eivätkä voi ymmärtää jonkun tekevän jotakin toisin.



Kai me nuorehkot perheellisetkin jollain tapaa hassuja ollaan.



Eikö se erilaisuus toisaalta ole rikkaus? Paljon hyviäkin ominaisuuksia on meistä jokaisessa, erilaisessa elämäntilanteessa olevalla.

olen tavannut tosi päteviä lapsettomia pk tätejä työn merkeissä. Antaisin heille surutta omat lapseni hoitoon. Ovat virkeitä ja hyvin levänneitä työpäivän aikana, koska eivät hoida omiaan samaan aikaan myös kotona. Eivät ole huutamassa lapsille turhia tms.



Sitten on joitakin sellaisia tapauksia, joilla omien aggressioiden purkaaminen tahtoo suuntautua niihin lapsiin. Nämä tyypit on hyvin harvassa!



Sitten on niitä vanhempia rouvia, joista osa on aivan mahtavia lasten kanssa. Ja sitten muutama näitä kuivakkaita työttömyystuella päiväkodeissa hengailevia vanhoja naisia, joiden kärsivällisyys ei tahdo riittää lapsille eikä lasten vanhemmille.



Eli kaikenlaisia naisia on, eikä se lapsettomuus kylllä suoraan kerro sitä kuinka hyvin tai huonosti osaa lapsia hoitaa.



Yksi ihmistyyppi jolle en veisi lapsia on nuoret ja lapsettomat alle 30 v. miehet. Heitä ei suoranaisesti kiinnosta lasten hyvinvointi, vaan vain ruoka ja hengaileminen. Joskus voivat olla kovinkin hyviä leikkimään ja riehumaan lasten kanssa, mutta siihen se sitten jääkin. Ja useimmiten loppuu itkuun siitä kun joku on juossut päin seinää ja katkaissut hampaansa.