Lue keskustelun säännöt.
Otin miehen, jolla onkin täysin eri arvot kuin minulla. Tässä sitä nyt sitten ollaan. :/
26.03.2012 |
Mies on ollut ihan hukassa suurimman osan elämästään ja mennyt vain muiden mukana. Nyt sitten selvisi (hänelle itselleenkin), että hän ei ole koskaan miettinyt mitä itse haluaa tai mitä pitää tärkeänä, on vain aina mukautunut muiden juttuihin. Eli myös minun. Tämä oivallus tuli vähän turhan myöhään, sillä muutimme jokin aika sitten saman katon alle. Hän ei siis ole ollut oma itsensä, vaan mukautunut minun ajatuksiini.
Nyt sitten olemme aivan tyhjän päällä. Hänellä ei ole aavistustakaan mitä haluaa tai mitä pitää tärkeänä ja minä en tiedä haluanko tuollaista miestä. Minulla on vielä lapsi, eikä tuo ole sellainen roolimalli, jonka haluaisin hänelle antaa.
Voi perkele sentään.
Kommentit (15)
Aika hurja tilanne, kun ei tiedä kenen kanssa on, tai toisaalta ei ehkä olekaan sitä mitä mies haluaa.
En kyllä jäisi löysään hirteen odottelemaan miehen päänupin selkeytymistä. Siihen voi mennä vuosia sillä tuskin tilanne on ihan hetkessä syntynytkään ja syiden setviminen voi kestää.
Ehkä muutto takaisin omaan asuntoon voisi olla parasta sinulle ja lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittaa sitä, että kehitystä on tulossa, ja se on aina hyvä asia. Anna nyt hänen kehittyä siinä teidän kanssa.
Mies muutti meille ja laittoi oman asuntonsa vuokralle.
Nyt on todella ristiriitainen olo, kun en haluasi, että mies vaan "hengailee" kodissamme. Toisaalta taas en halua häntä taivasalle potkia, varsinkin kun ymmärrän, että elämässä tulee joskus kriisejä ja käännekohtia. Mutta mihin tuo käännekohta hänet johtaa, sitä ei voi tietää. :(
Eniten ottaa päähän, etten nähnyt tätä. Ja nyt on riskinä, että
a) lapseni saa todella huono roolimallin, joka taas sotii omia arvojani vastaan
b) lapsi ehtii tottumaan miehen läsnäoloon, ja jso mies muuttaakin pois -> lapsi kärsii
elätte normaalin ja onnellisen elämän.
Olet ihan liian nega, varsinainen roolimalli sinäkin siis!
aika iso osa ihmisistä vaan elele elämäänsä ilman sen kummempaa "arvojen tiedostamista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut tuollainen, että menen vähän kuin muiden mukana. Mun kohdalla sanonta seura tekee kaltaisekseen pätee täysin.
Mutta ei sille oikein osaa itse mitään tehdä. Jos on luonteeltaan perässä hiihtäjä, niin vaikea siitä piirteestä on eroon päästä...
elätte normaalin ja onnellisen elämän. Olet ihan liian nega, varsinainen roolimalli sinäkin siis!
Mutta what? Jos mies ei pidä esim. perhettä mitenkään tärkeänä, tai ei pidä lapsiaan elämässään ykkössijalla, niin minäkö olen liian nega?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kovatahtoinen ja tarvitsen miehen, josta on vastusta. Painajainen mulle olisi nössykkä, jonka polkemista pitäisi pelätä. Ihan eniten raivostun sellaisissa tilanteissa, joissa on yhdessä pohdittu ja päätetty jokin asia ja mies (tai työkaveri tms) alkaa jälkikäteen vikistä, ettei tämä ollutkaan sitä mitä hän halusi. Okei, kaikki muuttaa mieltään joskus, mutta noin pääpiirteissään.
Mutta, jos sinä olet lempeä ja mukautuvainen, voitte ehkä yhdessä katsastella maailmaa lempeästi ja tunnustellen.
Ehkä mies voi kartoittaa arvojaan listaamalla, miten hän ei ainakaan halua elää. Sieltä kiteytyy ehkä sitten sekin, miten hän haluaa elää.
Olen aina ollut tuollainen, että menen vähän kuin muiden mukana. Mun kohdalla sanonta seura tekee kaltaisekseen pätee täysin.
Mutta ei sille oikein osaa itse mitään tehdä. Jos on luonteeltaan perässä hiihtäjä, niin vaikea siitä piirteestä on eroon päästä...
Minä olin nuorena mainittu perässä hiihtäjä, en uskaltanut itse tehdä mitään päätöksiä vaan aina mukauduin muiden ihmisten valintoihin. Jos lähdin kenkiä ostamaan ja kaveri oli mukana makutuomarina, ostin ne kengät mitä kaveri piti parempana. Sama homma isoissakin asioissa. Vähän päälle parikymppisenä ajattelin että eihän tämä voi mennä näin, minä itse olen vastuussa omasta elämästäni. En voi päättää sen mukaan mitä muut ajattelevat. Minä yksinkertaisesti päätin että minä teen kuten haluan ja ihan sama mitä muut tykkää. Sen jälkeen olin hyvin itsekäs jonkin aikaa, tein kaiken oman pääni mukaan enkä huomioinut muita. Esim. ystävän kanssa puhuttiin leffaan lähdöstä ja minä olin päättänyt että mulle sopii perjantai parhaiten. Ystävä ehdotti lauantaita, en lähtenyt vaikka se olisi sopinut ihan yhtä hyvin. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa, pari kuukautta. Huomasin että joskus on hyvä joustaa ja valita toisin vaikka se oman mielen mukaan olisikin se toiseksi paras vaihtoehto. Elämä on kompromisseja. Aina ei voi valita niinkuin itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elätte normaalin ja onnellisen elämän. Olet ihan liian nega, varsinainen roolimalli sinäkin siis!
Mutta what? Jos mies ei pidä esim. perhettä mitenkään tärkeänä, tai ei pidä lapsiaan elämässään ykkössijalla, niin minäkö olen liian nega?
elätte normaalin ja onnellisen elämän. Olet ihan liian nega, varsinainen roolimalli sinäkin siis!
Mutta what? Jos mies ei pidä esim. perhettä mitenkään tärkeänä, tai ei pidä lapsiaan elämässään ykkössijalla, niin minäkö olen liian nega?
ja on todennut, etteivät lapset ole hänelle etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi kestää sen, jos mies lähtee. Turhaa sitä mietit. Riippu vielä lapsen iästä, tietyn ikäiselle voi myös jo selittää asioita.
Ihmeellistä höpinää. Tottakai ihmiset ovat erilaisia. Sehän ylläri olisi jos sillä olisi tasan samat arvot kuin sulla.
Taidat vaan miettiä että olisit voinut saada paremmankin. Ruoho näyttää vihreältä aidan toisella puolella mutta onko se sitä on toinen juttu. Seuraava voi yhtä hyvin olla narsisti hakkaaja jolla vaan vilahtelee puheissaan samat "arvot" kuin sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en kyllä tiedä mitä haluankaan, tai oikeastaan en edes välitä.
Mutta hän oli suurimmaksi osaksi samaa mieltä kanssani. Nyt sitten selvisi, etteivät ne olleetkaan hänen omia mielipiteitään. Hän on vain mukaillut minua.
Hänellä ei siis ole arvoja lainkaan. (Omien sanojensa mukaan.) Ainoa hänelle tärkeä asia on kuulemma työ, eikä hän siitäkään ole varma mitä haluaa tehdä.