Saamaton mies, miten ihmeessä saada kunnostautumaan?

Pitäiskö alkaa antamaan viikkorahaa, jos vaikka joskus suostuisi tekemään kotitöitä? Eihän tästä helvata tule mitään että mies jättää jopa lautasensa ruokapöydälle kun lopettaa syömisen, sanoo kiitos ja siirtyy sohvalle! Mä olen pitänyt suuni kiinni, pahin nalkutus siis on jäänyt väliin, mutta nyt on mitta täynnä, kertakaikkiaan! Kertokaa mitä teen, pistänkö ulos koko saamattoman äijän? Kaikki asiat vaan roikkuu ja roikkuu, vastaus on aina ja kaikkeen että kohta, mitään ei tapahdu!

Pystyynpaskannettu lapamatohan tuo on. Meillä oli joskus samanlaista. Lopulta uhkasin heittää ne astiat seinään, jos ei raivaa niitä pois.

sitä saa mitä tilaa.

Tuliko joskus annettua periksi...

mutta otthan sä kuitenkin pyytänyt, etkö olekin, että "laitatko kultaseni sen lautasen tiskikoneeseen, kun tohon jääneenä niistä on mulle niin paljon lisätyötä" - olethan?



Meinaan vaan ei se muuten ole mikään itsestäänselvyys...

Pystyynpaskannettu lapamato

Ei se usko vasta kun roikun narun jatkeena. Voiko burn outin todeta vaikka oon kotiäitinä? Ihan oikeesti. Ei sitä miehen saamattomuutta kukaan muu voi käsittää kuin se, jonka kohdalle se sattuu...

Se että jättää lautasen pöydälle on vielä pientä, mutta kun se paisuu ja paisuu ja jättää sotkua sotkun perään. Kahdestaan pärjää vielä jotenkin, mutta kun lapsia on niin ei ehdi tekemään mitään kunnolla. Pitääkin tästä taas mennä hoitamaan perhettä, vaikka mieskin tässä palloilee...

Meillä mies muuttui saamattomaksi toisen lapsen syntymän myötä. Ei enää kiinnostanut työnteko eikä mikään muukaan. Jotenkin ilmeisesti masentui, mutta mikään tukeminen ja puhuminen ei oloa auttanut eikä suostunut ulkopuolista apua edes harkitsemaan. Neljän vuoden työttömyyden ja saamattomuuden jälkeen minulle riitti. Kaikkeni yritin ja mistään ei ollut hyötyä. Olin jo itsekin lähellä vajota samaan suohon. Niin toivon, että mies saisi elämästä vielä joskus taas otteen. Hänen kanssaan haluaisin olla ja elää, mutta siitä tulikin sitten mahdotonta.

mutta otthan sä kuitenkin pyytänyt, etkö olekin, että "laitatko kultaseni sen lautasen tiskikoneeseen, kun tohon jääneenä niistä on mulle niin paljon lisätyötä" - olethan? Meinaan vaan ei se muuten ole mikään itsestäänselvyys...

Ei sekään ole itsestäänselvyys että niiden lautasten kanssa pelaaminen on jotenkin mun hommaa! Missä niin on määritelty? Se on jokaisen ihmisen oma homma pitää omat sotkunsa kurissa. Minkä ihmeen takia joku saisi jättää ne muille?

Nyt täytyy kyllä olla tyytyväinen että mies todellakin on yrittänyt muuttua ja onkin muuttunut.



Ei nyt välttämättä joka kerta huomaa laittaa niitä astioita koneeseen asti mutta edes tiskialtaaseen. Nykyään jopa vie roskapussin jos olen sen rapusille ulos heittänyt ja mies siitä seuraavaksi kulkee.



Likaiset vaatteet jää vielä melkein aina lattialle mutta kun kerään ne kasksi ja sanon että noi on muuten sun niin kyllä se ne kylppäriin käy viemässä.



Eilen jopa vei omat pyykit kaapiin (ekaa kertaa 10 vuoteen) kun viikkasin niitä ja jätin kaskan lattialle ja sanoin että noi on sun muut vei jo omat vaatteet kaappeihin =)



Meillä juttu lähti siitä kun minä jäin ensimmäisen lapsen kanssa kotiin reluksi kahdeksi vuodeksi ja tietysti hoidin kaikki kotihommast ja asiat sinä aikana ja mies kävi töissä.



Kaiken piti muuttua kun menen töihin ja kotihommat piti mennä puoliksi, mutta kuinkas kävikään, molemmat äytiin töissä ja minä työpäivän päätteeksi hoidin kotona kaiken, kaupassa käynnit, lapsen, ruuat, pyykit, siivouksen, miehen ed.liiton lapsen kuskailut yms... kaiken lisäksi mies jäi jossain vaiheessa muutamaksi kuukaudesksi työttömksi ja sinäkin aikana minä kuskasin lasta hoitoon aamuinilloin ja tein ruuat, pesin pyykit yms... siis aivan kaiken, mies vain makasi ja sotki kotona. En nyt kyllä ole aivan varma että oliko lapsi kotona vai hoidossa silloin, saattoi olla että oli osa-aikahoidossa.



Tätä jatkui ja jatkui kunnes 5 vuoden päästä ekasta lapsesta syntyi toinen lapsemme ja ajattelin että nyt helpottaa kun taas jään kotiin ja keskityn vain lasten ja kodinhoitoon.



Mutta, toinen lapsi olikin erittäin hankala tapaus ja en saanut käytännössä ollenkaan nukkua ekan vuoden aikana kun mies ei hoitanut lasta ollenkaan ja vauva vain huusi yötä päivää.



Töihin mun oli pakon edessä palattava (muuten olisi mennyt unelmatyöpaikka alta kokonaan) kun lapsi oli 11kk ikäinen.

Edelleenkään en saanut nukkua ja töissä ja kotona piti jaksaa ja tyydyttää vielä miehen seksihalut joita sattuneesta syystä itsellä ei ollut tipaakaan enää jäljelä ja kun tukea eikä ymärrystä herunut yhtään mieheltä niin ei jaksanut kiinnostaa seksikään enää.



Siitä tapeltiin ja kaikesta muustakin tapeltiin, mies ei ymmärtänyt siten millään että myös hänen kuuluu osallistua kodin töihin.



Sitten jossain vaiheessa muuttui asiat meillä töissä ja kaikki vaikutti kaikkeen, kotiasiat työhön ja päinvastoin, tein pari vuotta töitä ilman lomia ja kuutta päivää viikossa ja kaiken sen päälle hoidin kodin ja miehen ja lapset, meidän raha-asiat, aivan kaiken.



Sitten tuli stoppi ja pitkä saikku, otin loparit töistä ja otin miehen ja lapset ja lähdin.



Tämä vasta avasi miehen silmät ja kohta vuoden olen taas asunut miehen kanssa ja meillä menee loistavasti, mies on viimeinkin käsittänyt että ei voi ajatella vain itseään.



Miksikö katselin tuollaista miestä?



Siksi että pelkäsin sitä mitä muut sanoo, ulospäin meidän elämä näytti ihan normaalilta ja mies ei juo eikä lyö ja käy töissä.



Olen anopilta vuosien aikana kuullut että vaadin mieheltä liikaa yms... ja jotenkin sitä ajattelin että vika on mussa, mä vaadin liikaa ja mun on jaksettava, mutta kun en enää jaksanut niin sairausloman aikana tajusin että mun on NYT alettava ajattelemaan itseäni ja lakata välittämästä siitä mitä muut ajattelee.



Huh, mikä vuodatus! ANTEEKSI! =)

myös samanlainen saamaton ukko. Nyt oon saanut sentään koulutettua sen laittamaan tiskit koneeseen, mutta sitä konettahan ei voi laittaa päälle kun se on täynnä, saati sitten että sen tyhjentäisi joskus!

vuosikaudet jatkanut talla samalla saamattomalla linjalla ja aina luvannut muuttua. Soittanut vahan valia, jopa monta kertaa yossa (tyopaikaltaan siis) ja itkenyt ja lupaillut muuttua.



Olen niin kyllastynyt, en tieda enaa mika neuvoksi.

vaikka minä korjaankin astiat pöydästä. Helpompi ne on yhden huuhdella ja pinota kuin kahden hääriä yhtä aikaa tiskialtaan ääressä. Meillä siis ei ole tiskikonetta.



Samaten pesen ja viikkaan miehen pyykit siinä samalla kuin omani. Vaatekaappikin on yhteinen. Ei ongelmia.



En ole vielä keksinyt mistä pitäisi alkaa niuhottaa miehelle. Hänen likaiset sukkansa kerään pyykkiin samalla kuin omanikin, lattialta. :-)



Olen sitten kai jotenkin lepsu. Tosin mies auttaa kun pyydän, mutta useimmiten en tarvitse apua.

mitä tarkoittaa "Otin miehan ja lapset ja lähdin"

Otitko jostain uuden miehen ja palasit sitten vanhan luo, vai?

vaikka minä korjaankin astiat pöydästä. Helpompi ne on yhden huuhdella ja pinota kuin kahden hääriä yhtä aikaa tiskialtaan ääressä. Meillä siis ei ole tiskikonetta.

Samaten pesen ja viikkaan miehen pyykit siinä samalla kuin omani. Vaatekaappikin on yhteinen. Ei ongelmia.

En ole vielä keksinyt mistä pitäisi alkaa niuhottaa miehelle. Hänen likaiset sukkansa kerään pyykkiin samalla kuin omanikin, lattialta. :-)

Olen sitten kai jotenkin lepsu. Tosin mies auttaa kun pyydän, mutta useimmiten en tarvitse apua.

monen muun tässä ketjussa, TAI sitten sun mies osallistuu kotitöihin, edes johonkin???

Vai väitätkö tosissas että kun tulet töistä kotiin alat siivoamaan miehesi astioita pöydiltä kun hän on esim päivän aikana tai työpäivän jälkeen syönyt kotona, tai että alat siivoamaan miehen likaset vaatteet ja märät pyyheliinat lattioilta kun on ne siihen jättänyt.

Laitat miehen kengät ja takin naulakkoon keskeltä eteisen lattiaa, kolaat pihan kun mies ei ole sitä vonut laiskuuttaan tehdä töiden jälkeen.

HAet saunapuita ja lämmität saunan ja samalla teet perheelle ruokaa ja peset pyykkiä ja vahdit lapsia kun mies vain makaa sohvalla ja katsoo telkkaria.

KAupassa pitäs käydä jossain vaiheessa ja tässä välissä mies on pyytänyt sua keittämään kahvia ja tarjoilemaan sen hänelle sohvalle ja samalla siinä imuroit ja tiskaat ja viikkaat pyykkejä ja keräät miehen likaiset sukat olkkarin lattialta ja työvaatteet makkarin lattialta...

Oikeesti, sulla ei tunnu olevan MITÄÄN käsitystä mitä on olla lasten JA aikuisen miehen yksinhuoltaja.

mitä tarkoittaa "Otin miehan ja lapset ja lähdin"

Otitko jostain uuden miehen ja palasit sitten vanhan luo, vai?

Tossa vitutuksen huumassa kirjotin siis vaan väärin...

aina alkaa vituttamaan miehen taannoinen käytös kun sitä rupeaa miettimään.

Siis otin LAPSET ja lähdin. =D

mistaan ei tahdo mitaan tulla, ei porauduta riittavan syvalle ongelmiin suhteessa jne.

Vai väitätkö tosissas että kun tulet töistä kotiin alat siivoamaan miehesi astioita pöydiltä kun hän on esim päivän aikana tai työpäivän jälkeen syönyt kotona, tai että alat siivoamaan miehen likaset vaatteet ja märät pyyheliinat lattioilta kun on ne siihen jättänyt.

No, en tee tyypillistä 8-16 -työtä, joten kyllä, siivoan astiat pöydiltä ja tiskaan ne ja pyyhin pöydät.

Kotitöiden tekemistä ei mielestäni ole se, että laittaa pyyhkeen oven päälle tai tuolin selkänojalle kuivumaan suihkusta tultuaan. Vaatteita kyllä keräilen, mutta jätän niitä myös itse lojumaan, joten samalla kierroksella hoituu.

Laitat miehen kengät ja takin naulakkoon keskeltä eteisen lattiaa, kolaat pihan kun mies ei ole sitä vonut laiskuuttaan tehdä töiden jälkeen.

Miehen kengät laitan toisinaan siistimmin, mutta yleeensä ne eivät mua haittaa. Takin osaa sujauttaa naulaan itsekin, ei ole taaskaan mielestäni mikään "kotityö". Kolata ei tarvitse kun ei ole pihaa. Parveketta ja autopaikkaa kyllä siistin lumesta talven mittaan. Sekään ei olisi välttämätöntä.

HAet saunapuita ja lämmität saunan ja samalla teet perheelle ruokaa ja peset pyykkiä ja vahdit lapsia kun mies vain makaa sohvalla ja katsoo telkkaria.

Eipä ole saunaakaan. :-) Katsos kun elämä on ihan omia valintoja. Ruoan laitan kyllä aina, samaten pesen pyykit. Lapsia meillä ei olekaan. Mutta eihän siitä ollutkaan kyse vaan miehen kotitöiden teosta? Kyllä mies usein katsookin telkkaria kun puuhastelen. Ehdin minäkin katsoa ihan tarpeeksi.

KAupassa pitäs käydä jossain vaiheessa ja tässä välissä mies on pyytänyt sua keittämään kahvia ja tarjoilemaan sen hänelle sohvalle ja samalla siinä imuroit ja tiskaat ja viikkaat pyykkejä ja keräät miehen likaiset sukat olkkarin lattialta ja työvaatteet makkarin lattialta...

Kaupassa käyn päiväseltään. Kahvia keitän mielelläni, sekä itselleni että miehelleni. Imurointi ei ole iso homma. Tiskit hoidan kuten mainitsinkin, pyykitkin viikkaa hetkessä. Työvaatteita miehellä ei erikseen ole, jää vain poimittavaksi ne sukat lattialta.

Että semmosta. Eikä tuohon mene edes koko päivää kun kerkee av:llä notkumaan!

tollaseks veteläks netissäroikkujaksi, en mä tollasen kans aikoinaan naimisiin mennyt! Mikä ihme siinä on että asioita ei voi hoitaa heti ja nyt, mua niin v**taa et mä hoidan kaiken!

Kun skitsosin täällä eilen samasta aiheesta, minä olinkin se pahis ja kiukuttelija eikä kuulemma ollut ihme ettei mies mitään tehnytkään...miehelle katsos riittää se, että on olemassa- nainen tehkööt loput.

Kun skitsosin täällä eilen samasta aiheesta, minä olinkin se pahis ja kiukuttelija eikä kuulemma ollut ihme ettei mies mitään tehnytkään...miehelle katsos riittää se, että on olemassa- nainen tehkööt loput.

ja olen myös samasta aiheesta saanut haukut niin monen monta kertaa täällä... =)

Minä olen se pahan alku ja juuri kun natkutan ja valitan tekemättömistä töistä mmiehelle ja että kaikkien pitää osallistua yhteisen kodin siisteyteen tms...

Oikeasti sellainen ihminen joka ei ole lasikan sian kanssa asunut ei voi tietää mitä se on ja kuinka paljon siinä on hommia, saa kulkea toisen perässä koko ajan ja siivota jälkiä.

Vielä kun kuulee anopilta koko ajan että vaadin liikaa mieheltä niin kylähän siinä tulee olo että olen tämän kaiken kuvitellut ja että näin sen sitten kuuluukin olla että nainen hoitaa kaiken ja mies käy ainoastaan töissä ja katsoo tv:tä ja nukkuu.