Ero lyhyen avioliiton jälkeen?

täälläkin. Syy monimutkainen, hävetti kyllä.

mun sukulaistytön kanssa, joten paiskasin sen pihalle saman tien. Ei hävettänyt kertoa, päinvastoin kerroin ilomielin että olin pistänyt pihalle alaikäseen seonneen kusipään. Itselleni olin raivoissani että olin niin tyhmä että edes menin avioon sen kanssa. No, onneks paljasti todellisen itsensä ennenkuin alettiin lapsia väsätä ja ostella yhteisiä asuntoja jne.

Ja ihan ollaan fiksuja ihmisiä, eikä kyse ole ns narkkiavioliitoista. Meitä kaikkia yhdistää, että ensin on oltu ikuisuudet yhdessä, asuttukin 5-10 vuotta saman katon alla, sitten naimisiin ja hups, 1-2 vuotta ja ero. Itse menin tuon saman kaavan mukaan ja avioliitto 8 vuoden seurustelun/avoliiton jälkeen kesti vajaat 2 vuotta kaikkineen, erilleen muutettiin 1v3kk häistä. Syynä oli leipääntyminen. Minä lähdin ja onneksi lähdin. Lapseton liitto, joten mitäpä siinä kitkuttamaan. Naimisiin mentiin, kun se kuului kuvioon...:(

Tai no eihän tässä ainakaan vielä ole mitään eroa tapahtunut, mutta saa nähdä... En tiedä onko se tuota leipääntymistä täälläkin vai mitä, mutta välillä tuntuu siltä että parempi vaan kun erottais :/



-ap-

Kun mies lähti yllättäen. Hain sitten eroa joten yhteensä olimme virallisesti 2,5v naimisissa kun harkitsemisaika lasketaan mukaan.

Syy eroon oli se ettei mies kuulemma rakastanutkaan mua eikä halunnutkaan lasta (olin miehen lähtiessä 9kk raskaana) enkä kuulemma ollut hänen mielestään enää seksuaalisesti viehättävä.

Pakko myöntää että kyllä se hävetti kertoa erosta noim lyhyen avioliiton jälkeen, vaikka häpeä ei toki ollut päällimmäisin tunne sillä hetkellä.

meilläkin tulee pian 2v avioliittoa takana, ja mies on alkanut välillä vihjailla ero juttuja.. Musta tuntuu nyt että pahinta olis just se toisille kertominen, että hävettäis kun näin nopeasti ero.. Typerää tiedän, eihän sillä pitäisi olla väliä mitä muut miettii :/



-ap-

kun olimme olleet n. vuoden aviossa.



Ensimmäinen lapsi kastettiin vihkitilaisuudessa, ja toinen syntyi heti perään. Oli siis kaksi aivan pientä silloisen asumuseron alkaessa...



Mutta mieheni muuttuikin ja ajattelin lapsille hyväksi jos on isä perheessä.



Peruin asumuseron.



Ei sitten kuitenkaan näyttänyt hyvältä tulevaisuus miehen kanssa.



Osasipa esittää, mutta pakko oli erota.



Tuomari sanoikin etten saa sitten perua, koska nähty on ettei mies pysty pitämään lupauksiaan, oli alkoholin kanssa ongelmia, johon erosta kuultuaan haki apua klinikalta jne. Sai minut uskomaan hetkeksi.



Vaikeaa oli kertoa esim. vanhemmilleni erosta, koska olivat ollet hieman "vastaan" naimissin menoani. Nyt vielä olin alkanut odottaa "sovintovauvaa" kun kaikki piti olla niin hyvin, halusin hyvissä olosuhteissa minäkin saada vauvan.



Vauva syntyi "ilman isää", mieheni ei saanut tapaamisoikeutta eikä kai välittänytkään.



Vanhempani olivat toisaalta helpottuneita kun tilanne kohdallani rauhoittui, itkut ja pettymykset jäivät, ja sisulla elätin klme pientä, jotka olivat elämäni sisältö tietenkin.



Lasten toiseen mummiin ei ollut välejä muutenkaan, en pitänyt yhteyttä eroni jälkeen ja hän oli osaltaan poikansa kanssa minua vastaan.



Ei kannata pitkittää eroa jos siltä tuntuu. Eroa en ole katunut koskaan, lapsia en ole katunut vaaan saanut paljon iloa ja sisältöä elämääni.

No kuinka kauan olette olleet yhdessä ylipäätään, ap?