Lue keskustelun säännöt.
Että mun elämä pyörii pienten asioiden ympärillä
17.03.2012 |
Sellasta se on, kun ei elämässä ole mitään oikeasti merkityksellistä.
Ehdin pyyhkiä pölyt kerran päivässä, ehdin stressaantua tavarasta, ehdin miettiä, mitkä ovat parhaita roskapusseja. Ehdin miettiä, tarvitsenko kaikkia näitä muovipusseja? Ehdin ärsyyntyä siitä, kun käsivoide loppuu ja kun leikkaan sen katki, huomaan, että siellähän on sitä rasvaa vielä vaikka kuinka paljon, ja joudun säilyttelemään sitä leikattua tuubia tossa. Ja ehdin iloita siitä, kun se vihdoin loppuu. Ehdin kokeilla kaikki kynät läpi ja heittää toimimattomat roskiin. Ehdin suunnitella, minkä muumimukin ostan seuraavaksi. Ehdin stressaantua siitä, tarvitsenko muka ne kaikki muumimukit, kun niitä ei ole kuin minä käyttämässä? Ehdin miettiä vessassa, minkä shampoon käytän seuraavaksi loppuun, ja kuinka moneen käsienpesukertaan käsisaippua riittää. Ehdin lueskella AV:ta monta tuntia, iloita ja ärsyyntyä ihmisten takia, ehdin aloittaa tällaisen turhan keskustelun, joka ei ketään kiinnosta (koska ei sisällä mitään, mistä voisi provosoitua).
Ja jos elämässäni olisikin jotain suurempaa, miettisinkö silti noita vähäpätöisiä juttuja? Jospa olenkin niin yksinkertainen?
Kommentit (9)
mutta toisaalta saan jonkinlaista tyydytystä ja iloa, kun järjestelen esimerkiksi jonkun laatikon viidettä kertaa viikon sisään... Tai kun saan sen käsirasvan käytettyä loppuun. Tai kun pidän lähes täynnä olevaa roskapussia vielä nurkassa, koska sinne mahtuu vielä roskia (odotan esimerkiksi, että saan käytettyä ton tuubin loppuun, että sen voi sitten laittaa vielä tohon roskapussiin).
Kuulostan niin säälittävältä. Ei sellaiset ihmiset, joilla on elämässä jotain sisältöä, yksinkertaisesti ehdi miettiä tälläisiä. Maailmassa kun on niin helvetin paljon suurempiakin asioita, kuin roskapussit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun olis ollu niitä oikeitakin murheita murehdittavana.
Ehkä se oli mun tapa suojella itseäni
pakko-oireinen :) Eli en esimerkiksi siivoa neuroottisesti, lähinnä vaan pidän järjestelystä. Ja jos tästä nyt lähtisi analysoimaan, niin ehkä nautin siitä sen takia, kun koen silloin hallitsevani edes jotain elämässäni tai maailmassa? En tiedä.
ap
mutta toisaalta saan jonkinlaista tyydytystä ja iloa, kun järjestelen esimerkiksi jonkun laatikon viidettä kertaa viikon sisään... Tai kun saan sen käsirasvan käytettyä loppuun. Tai kun pidän lähes täynnä olevaa roskapussia vielä nurkassa, koska sinne mahtuu vielä roskia (odotan esimerkiksi, että saan käytettyä ton tuubin loppuun, että sen voi sitten laittaa vielä tohon roskapussiin).
Kuulostan niin säälittävältä. Ei sellaiset ihmiset, joilla on elämässä jotain sisältöä, yksinkertaisesti ehdi miettiä tälläisiä. Maailmassa kun on niin helvetin paljon suurempiakin asioita, kuin roskapussit.
Ap
aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä tollasiin pikku asioihin. Miten säälittävää se sitten on, että kahdehtii tuollaista elämää.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se tuli mieleeni noiden sisäisten sääntöjesi ja ajatustesi takia, jotka askaroivat noissa pikkutavaroissa ja roskein järjestelyssä.
ja se tuli mieleeni noiden sisäisten sääntöjesi ja ajatustesi takia, jotka askaroivat noissa pikkutavaroissa ja roskein järjestelyssä.
no en silti kyllä mieltäisi itseäni pakko-oireiseksi. Lähinnä keskityn näihina asioihin, koska elämässäni ei yksinkertaisesti ole mitään suurempia asioita, ja on aikaa miettiä näin vähäpätöisiä asioita.
Olen pienestä pitäen ollut sellainen "järjestelijä", saatoin viettää tuntikausia yksin huoneessani järjestelemässä ja siivoilemassa, hipelöimässä tavaroita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei kai se haittaa. Etkö tosiaan saisi iloa harrastuksesta? Jos viihdyt kotona, voisit tehdä vaikka kuinka monia näpelöintiharrastuksia. Virkkaamista, neulomista, ompelemista, koruaskartelua, metallilankakoruja, mosaiikkeja, lasitusta.. Voisit maalata, piirtää liiduilla tai vaikka hiilellä, skräpätä, opetella soittamaan kitaraa, säveltää pianolla, kutoa mattoja, kirjoittaa novelleja, entisöidä huonekaluja, tehdä pintaremonttia maalaamalla ja tapetoimalla... Kuuntele samalla musiikkia tai vaikka äänikirjoja.
Vaikka jokin luova, joka vie ajatukset niin, ettet ehdi koko ajan turhautua ja harmistua.