Onko muita vantaalaisia äitejä,
jotka joutuneet erään neuvolan psykiatrisen sairaanhoitaja ajojahdin kohteeksi? Itseni kohdalla hän päätti terveen vauvan ollessa 5 viikkoinen, että olen masentunut, vaikken sitä todellakaan ollut, vaan jonkin verran väsynyt noudatettuani tunnontarkasti neuvolan ohjeita herättää hyväuninen vauva syömään joka yö kuuden viikon ajan. Hän laittoi minusta lähetteen lastenpsykiatrisen osaston vauvaperhetoimintaan, jossa hoidetaan masentuneita äitejä ja opastetaan heitä vuorovaikutukseen vauvansa kanssa. Sanoessani, etten ole masentunut ja vauvani on terve, hyväntuulinen ja helppohoitoinen emmekä näin ollen tarvitse tällaista hoitoa diagnoosinsa tehnyt sairaanhoitaja kysyi, epäilenkö hänen ammattitaitoaan ja uhkasi tehdä minusta lastensuojeluillmoituksen, mikäli en vauvaperhetoimintaan mene. Kävin ko.paikassa uhkauksen takia eikä sielläkään psykiatri katsonut minun tarvitsevan sitä. Puoli vuotta myöhemmin Kumpuniemi, varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijana itseään pitävä, teki selkäni takana on lastensuojeluilmoituksen tekosyyllä, että olen masentunut ja että minulla muka olevan vuorovaikutusongelman takia lapsellani on motorisia häiriöitä ja vielä kuukausia myöhemmin perusteli tämän sillä, että olisin kantanut vauvaani liikaa!!! Vetosi tutkimuksiin, että kantaminen aiheuttaa motorisia häiriöitä, ja sai lastensuojeluviranomaisetkin tähän uskomaan. Totuus on, ettei tällaisia tutkimustuloksia ole koskaan ole ollutkaan. Huolen perusteettomuutta puolustaa se, että lapsi on kaikenaikaa ollut terve, iloinen, vuorovaikuttainen ja skarppi.
Yksikään terveyttämme todistava lääkärintodistus ei ole kumonnut tätä ilmoitusta aiheettomaksi, vaan kaiken edelle menee viranomaisen nk. perusteeton huoli, minkä takia jouduin lastensuojeluviranomaisille tietämättä ongelmaa, perustelemaan useita viikkoja, että olen hyvä ja riittävän hyvä äiti. Tämä ajojahti - mukaanlukien epätietoisuus siitä, miksi jahtaaminen, kun vauvalla kaikki hyvin sekä henkisesti että fyysisesti- on totta enkä ymmärrä, mitä varhaisen vuorovaikutuksen tukemista on se, että asiantuntija jahtaa jo vastasynnyyttänyttä äitiä pönkittääkseen omaa ammatillista pätevyyttään ja kostaa sitä pätevyyden kolhaisua, jonka tietämättäni tein kiistämällä olevani masentunut (olen ollut aiemmin masentunut lapsettomuden vuoksi, minkä vuoksi tiedän mitä masennus on ainakin itseni kohdalla). Vauvavuoden huolista suurin oli se, kuinka suojelen lastani stressiltä, jota ko. "asiantuntija" äidille ilmoitustoiminnallaan aiheuttaa. Lastensuojelu, joka peesasi ko. auktoriteettia, ei nähnyt meissä ongelmaa, mutta ei ole merkinnyt auktoriteetin pelossa ilmoitusta aiheettomaksi. Uskottavuus lastensuojelun resurssipulasta (pakkotuetaan lastesuojelun eli viimeisen aputahon suunnalta tervepäistä ja toimivaa lapsensa edun eteen kaikkensa tekevää äitiä, joka ei sitä tarvitse, koska oma tukiverkosto on hyvä ja toimiva) ja neuvolan ohjeistuksen kannattavuudesta on kärsinyt todella.
Mitä pitääkään sisällään viime sunnuntain HS:n uutinen siitä, että Vantaalla etsitään sijaisperheitä vauvoille.Tutkittua on, että vauvalle suurin stressi on joutua eroon äidistään enkä tiedä miten mahtaisi vaikuttaa masentuneeseen äitiin, jolta viedään vauva pois. Jos päätökset perustuvat edellä kuvattuun menetelmään eli viranomaisen huoli on tosiasioita tärkeämpi, on vauvojen sijoitus eroon äideistään kammottavaa!
Kommentit (14)
Onneksi!
Tuohan on kamalaa!! Voimia.
josta asiantuntijavaltaansa häikäilemättömästi käyttänyt sairaanhoitaja siirtyi vuoden alusta Myyrmäkeen. Mitä itsellesi tapahtui? Ko. asia vaivannut ja loukannut minua todella.
josta asiantuntijavaltaansa häikäilemättömästi käyttänyt sairaanhoitaja siirtyi vuoden alusta Myyrmäkeen. Mitä itsellesi tapahtui? Ko. asia vaivannut ja loukannut minua todella.
Uhattiin ottaa yhteyttä poliisiin ja lastensuojeluun, kun refluksitaudista kärsivä vauvani ei ollut lihonut/kasvanut tädin mielestä riittävästi. Lapsi oli kuulemma "kuivunut". Sanasotahan siitä syttyi.
Kun mieheni sai kuulla, hän raivostui ja meni itse parin viikon päästä viemään vauvaa tarkistuskäynnille. Kumma kyllä sama täti hihitteli silloin että eihän tässä mitään, ihan hyvinhän tuo on nyt kasvanut...
josta asiantuntijavaltaansa häikäilemättömästi käyttänyt sairaanhoitaja siirtyi vuoden alusta Myyrmäkeen. Mitä itsellesi tapahtui? Ko. asia vaivannut ja loukannut minua todella.
Uhattiin ottaa yhteyttä poliisiin ja lastensuojeluun, kun refluksitaudista kärsivä vauvani ei ollut lihonut/kasvanut tädin mielestä riittävästi. Lapsi oli kuulemma "kuivunut". Sanasotahan siitä syttyi.
Kun mieheni sai kuulla, hän raivostui ja meni itse parin viikon päästä viemään vauvaa tarkistuskäynnille. Kumma kyllä sama täti hihitteli silloin että eihän tässä mitään, ihan hyvinhän tuo on nyt kasvanut...
Eikä ollut silloinkaan ihan nuori se täti.
Myös meitä on syyttä suotta riepoteltu turhan lastensuojeluilmoituksen vuoksi. Nooh, tädit kävivät pari kertaa ja totesivat kaiken olevan kunnossa ja jättivät rauhaa. Merkintähän siitä jää ikuisiksi ajoiksi heidän rekisteriin.
Tiedän minkä älyttömän stressin ja riittämättömyyden tunne tuosta kaikesta tulee. Se on ihan kauheaa! Voimia.
Tuntuu, että nykyajan noitavainoja ovat juuri nämä aiheettomat lastensuojeluilmoitukset.
Myös meitä on syyttä suotta riepoteltu turhan lastensuojeluilmoituksen vuoksi. Nooh, tädit kävivät pari kertaa ja totesivat kaiken olevan kunnossa ja jättivät rauhaa. Merkintähän siitä jää ikuisiksi ajoiksi heidän rekisteriin.
Tiedän minkä älyttömän stressin ja riittämättömyyden tunne tuosta kaikesta tulee. Se on ihan kauheaa! Voimia.
Tuntuu, että nykyajan noitavainoja ovat juuri nämä aiheettomat lastensuojeluilmoitukset.
Miten te voitte sulattaa tuollaisen perättömän ilmoittelun? Eikö tuosta voi jo tehdä jonkinlaista valitusta?
Ei todellakaan kuulosta järkevältä toiminnalta.
Ja tässä taas huomataan se, että ne jotka oikeasti tarvitsevat apua, eivät sitä tule koskaan edes saamaan.. Hyvin "ammattitaitoista" näköjään ainakin siellä Vantaalla..
Hain itselleni ja lapselleni apua, koska olemme täysin päin vastaisessa tilanteessa - lapsi rauhaton, ollaan tukiverkottomia, päiväkotikin huolestunut tilanteesta.
Jouduin erään psykiatrin puheille, alunperin syynä piti olla se, että pääsen purkamaan tuntoja siitä millaista on olla yksin, miltä tuntuu kun lapsen kanssa elämä on taistelua jne. Ensimmäisellä kerralla, ensimmäisen viiden minuutin aikana oli otsaan lyöty masentuneen alkoholistin leima. En osaa olla äiti enkä vanhempi, vaan koetan päästä elämässä helpolla sysäämällä lapsenhoitoa jollekin muulle (hakenut tukiperhettä pari vuotta, tuloksetta).
Ilmoitin tälle psykiatrille (kuten ap:kin?), ettei ole masentunut, koin itseni väsyneeksi tähän tilanteeseen, joskus epätoivoiseksi. Näistä sanoista sain aina vain enemmän saarnaa äärettömästä masennuksestani. Psykiatri sanoi, että minä en ole mikään arvostelemaan hänen ammattitaitoaan ja että hän on vuosikymmeniä tavannut masentuneita ihmisiä... Lopulta sanoin, etten enää halua käydä hänen luonaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka sitä luulin saavani käynneistä.
mutta mittani on nyt täysi, kun en saanut lastensuojelusta edes nykylain mukaista selvitystä. Prosessissa on monta häikkää, missä kohtelu ollut käsittämätöntä. Valitus tekeillä kohtuuttoman, turhan paineen aiheuttamisesta. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemista Vantaalla on näköjään se, että kokeillaan, kuinka äidin voimat kestävät valheellista lastensuojeluilmoitusta ja sen seurauksia.
Miten te voitte sulattaa tuollaisen perättömän ilmoittelun? Eikö tuosta voi jo tehdä jonkinlaista valitusta?
Ei todellakaan kuulosta järkevältä toiminnalta.Ja tässä taas huomataan se, että ne jotka oikeasti tarvitsevat apua, eivät sitä tule koskaan edes saamaan.. Hyvin "ammattitaitoista" näköjään ainakin siellä Vantaalla..
mulle sano neuvolan täti kolme vuotta sitten kun kysy vointiani ja sanoin voivani hyvin niin täti siihen etteihän ne äidit myönnäkkään jos ovat masentuneita...
Mikä neuvola? Kuulostaa tutulta, mutta ei mennyt ihan noin pitkälle...