Anoppi ollut TODELLA inhottava- ja nyt ihmettelee kun en

paitsi että molemmat vittuilivat minkä ehtivät. Nyt sitten minä olen "hankala"...

Muistisairaan persoonallisuus muuttuu usein siten että hänestä tulee impulsiivinen ja päästelee suustaan ihan mitä sattuu. Voi olla myös aggressiivinen. Muttei sitten seuraavana päivänä välttämättä muista, mitä on tullut sanottua. Uskon, että aika moni ikävä anoppi on oikeasti muistisairas, mutta sairaus kehittyy niin hiljaa ja vähitellen, etteivät omaiset huomaa, milloin raja ylittyy ja anoppi kannattaisi jo ohjata tutkimuksiin. Omallakin anopillani on muistisairaus jo pitkällä, mutta kun ehdotin miehelleni ja kälylleni, että anopilla voisi olla jotakin vialla, he torjuivat ajatuksen. Heidän äitinsä oli kuulemma aina ollut kummallinen. No voi olla, mutta sairaus häneltä kuitenkin löytyi.

Päin vastoin yrittänyt olla ystävällinen. 5 vuotta kestin sitä paskaa, sitten otin selvästi etäisyyttä. Oli aivan pakko. Päätin etten ala sanomaan vastaan, siitä ei loppua tule. Parempi ettei nähdä toisiamme, kun hän ei voi sietää minua. Enkä minä häntä. AP

reippaasti alle viisikymppisenä ja riivasi ihan samanlaisena 68-vuotiaaksi, jolloin otti ja kuoli syöpään.



Eikä hänellä koskaan ollut vaikeuksia muistamisessa, unohtamisessa kyllä.



2

Ihan selvästi muuttui jossain vaiheessa kärsimättömämmäksi ja äkäisemmäksi. Ja se muisti.. En tiedä onko se koskaan ollut hyvä, mutta huomaa että pätkii. Olen miettinyt tuota muistisairauden mahdollisuutta kyllä. Mutta luultavasti anoppi ei ole koskaa terävimmästä ja hyvämuistisimmista päästä ollutkaan, että voi johtua vaan ihan siitäkin. AP

Muistisairaan persoonallisuus muuttuu usein siten että hänestä tulee impulsiivinen ja päästelee suustaan ihan mitä sattuu. Voi olla myös aggressiivinen. Muttei sitten seuraavana päivänä välttämättä muista, mitä on tullut sanottua. Uskon, että aika moni ikävä anoppi on oikeasti muistisairas, mutta sairaus kehittyy niin hiljaa ja vähitellen, etteivät omaiset huomaa, milloin raja ylittyy ja anoppi kannattaisi jo ohjata tutkimuksiin. Omallakin anopillani on muistisairaus jo pitkällä, mutta kun ehdotin miehelleni ja kälylleni, että anopilla voisi olla jotakin vialla, he torjuivat ajatuksen. Heidän äitinsä oli kuulemma aina ollut kummallinen. No voi olla, mutta sairaus häneltä kuitenkin löytyi.

miten se muistisairaus kohdistuu pelkästään miniään. Kaikille muille voi puhua asiallisesti.

Vissiin uuden ihmisen muistaminen on stressaavaa ja pompsauttaa sen muistisairauden esille. Tai sitten ei.

t. miniä joka joutuu hiihtoloman kunniaksi lähtemään taas anopin ja apen pilkattavaksi

Aina kun tuli tilaisuus, niin nauroi mun tyhmyydelle tai kertoi vitsejä jostain mun tekemästä asiasta. Todella mukava anoppi muuten, mutta kun tuota oli kestänyt pari vuotta aloin ahdistumaan todella paljon. Sitten jotain naksahti mun päässä ja aloin sanomaan takaisin. Mieskin oli mulle kiukkuinen, että tuliko nyt hyvä olo. Kysyin sitten, että miksi mun pitäisi olla jonkun kynnysmattona ja kestää toisten tölväilyä ja piilohaukuntaa. Hänkin tajusti loppujen lopuksi missä mennään ja anopin kanssa harrastettiin kuukauden päivät tätä piikittelyä ja sitten hän piti taukoa mun näkemisestä ja oli sen jälkeen muuttunut entiseksi. Nyt meillä on taas mukavaa eikä tarvitse koko ajan olla varuillaan.

Toisaalta mä ymmärrän häntäkin. Läheisille ihmisillehän sitä yleensä kiukutellaan. Kenelle muullekaan. Mä vain en kestänyt sitä.

ja tosiaan ihan samassa huoneessakin parinkymmenen sentin päässä kun istui, niin kälyni kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta minun kanssani heti...



2

itse en ole nähnyt anoppiani kahteen vuoteen, mikä ihana onni ja autuus! Ollaan vaan kaksi niin erilaista ihmistä ettei ole keskenämme juteltavaa, me ei varsinaisesti koskaan mistään riidelty.

Toimit ihan oikein! Mulla on ilkeä anoppi, joka sattuu vielä olemaan alkoholisti. Haukkui kuitenkin ihan selvinpäinkin minut huoraksi jo 15 vuotta sitten - oli parikymppiselle nuorelle naiselle aika kova juttu. Tuon tapahtuman jälkeen oltiin pari vuotta puhumatta, mutta miehen vuoksi tein sovinnon. Nyt meillä on kaksi lasta ja muutenkin asiat mallillaan, mutta anoppi keksii valittamisen aihetta asiasta kuin asiasta. Miehelläkin tuli jossain vaiheessa mitta täyteen ja puhelut ja kyläilyt on vähenneet radikaalisti, ja arvatkaas kenen syy ;)? Minähän kiellän miestäni soittamassa äitylille, koska olen niin vittumainen ämmä; näin hän asian ilmaisi. Olen pari kertaa avautunut anopille tässä pienen ajan sisällä ja käskenyt katsomaan peiliin. Taisi vähän pelästyä, kun annoin samalla mitalla takaisin, enkä alkanut parkumaan. Eli ei muuta kuin kova kovaa vastaan - teet juuri niinkuin oikealta tuntuu! Anoppi tuskin muuksi muuttuu!