Selkäsaunasta

omalleni en ole ikinä antanut enkä tule antamaan selkäsaunaa. tv. 77

olen vm -71, enkä ole itsekään joutunut turvautumaan ns väkivaltaan.

Mutta täytyy myöntää, että olen joskus läpsäissyt lasta kun on hermo mennyt ihan totaalisesti. Kivittäkää.

joskus tukisti niskasta.



Itse en ikipäivänä antaisi enkä millään muotoa lapsiani satuttaisi, uskon ja luotan, että sen verran hermo pitää.

vissiin saanut kerran tai kaksi selkääni. Itse tapahtumaa en muista. Olen syntynyt vuonna 1980. En aio antaa lapselleni selkään.

Annettiinko sinulle lapsena selkäsaunaa, esim. vyöstä, risusta tms. paljaalle pyllylle?

Mitä olit tehnyt, että sait selkääsi?

Minä vuonna olet syntynyt?

Voisitko tehdä/oletko tehnyt saman omalle lapsellesi?

Joskun on ehkä tukistettu vähän tai annettu luunappi (äiti) isä ei koskaan. Olen vuosimallia -74 ja en kurita lapsiani.

en ole omaani piiskannut. 1979 olen syntynyt.

mutta muistan ainakin kertaalleen tällä isovanhemapani minua uhanneen, olin tehnyt pihalla tihutöitä ja olin ehkä viiden vanha.



Kun olin teini, äitini antoi mulle kerran poskelle läpsyn ja loukkaannuin siitä erittän pahoin, olin vissiin avautunut äidilleni jostain asiasta vähän negammin, en muista kunnolla.



Omiani en ole kurittanut fyysisesti enkä edes uhkaillut.

Olen itsekin tukistanut lapsiani, kun olivat pieniä. Huomasin sen kyllä nopeasti täysin turhaksi ja tehottomaksi kasvatuskeinoksi. Olen syntynyt v. -73.

>Annettiinko sinulle lapsena selkäsaunaa, esim. vyöstä, risusta tms. paljaalle pyllylle?



Jos selkäsaunaksi lasketaan potkiminen kylkeen, avokämmenellä lyöminen ja tukasta retuuttaminen, niin kyllä.



>Mitä olit tehnyt, että sait selkääsi?



En muista kaikkea. Kertoja oli useita. Kerran oli äiti käskenyt niistämään. Olin niin pieni, että luulin hänen tarkoittavan pyyhkeeseen. Niistin siihen ja tukka pölisi.



>Minä vuonna olet syntynyt?



1979



>Voisitko tehdä/oletko tehnyt saman omalle lapsellesi?



En. Kanavoin turhautumiseni huutamiseen.

sain selkäsaunoja (isoja ja väkivaltaisia) ja pienempää kuritusta (läpsiminen, tukistelu, luunapit, korvatillikka) ihan jatkuvasti.



Pahinta oli että väkivalta oli summittaista, isäni on narsisti ja omia turhaumiaan purki lapsiinsa. Eli ei voinut siis mitenkään itse päättää mistä sitä väkivaltaa tuli, isä kun halusi hakata niin se keksi sen syyn vaikka mistä, vaikka että lapsi sanoi jonkun sanan "ärsyttävällä äänellä" tai lelu oli jäänyt väärään paikkaan.



Tällainen arvaamaton, ilman syytä tapahtuva väkivalta on kaikkein vahingollisinta. Jouduin elämään jatkuvassa pelossa, tarkkaillen isän käyttäytymisestä merkkejä siitä milloin taas tulee selkään, alati stressissä ja pelossa. Se muuttaa lapsen aivoja niin, että stressitila jää fysiologisesti päälle ja tämä tila on päällä aikauisenakin. Eli ylivalppaus, aistit koko ajan aktiivisesti tarkkaillen.



Minusta on aivan järkyttävää se, että isäni on vielä aikuisenakin yrittänyt käydä väkivaltaisesti kimppuuni useasti. Ja vielä järkyttävämpää on se että kun olen pari kertaa kauniisti ehdottanut että voitaisiinko keskustella lapsuudestani, vanhempani kieltävät KAIKEN ja väittävät että olen vain henkisesti sairas ja keksin kaiken. Ikinä eivät ole kuulemma elämässään kättä minua vastaan nostaneet.



Sisaruksillani on ollut sama kohtelu ja samat muistot joten ei me kaikki varmaan olla hulluja kuitenkaan :) Jokainen meistä oirehtii mutta eri tavalla, minusta tuli ylisuoriutuja, toisesta alisuoriutuja, kolmannesta sosiaalisten tilanteiden pelkääjä.



En ole vanhempieni kanssa väleissä, en voi antaa anteeksi (terapia on käyty mutta ei se anteeksiantoa tuonut). Jos vanhempani myöntäisivät tekonsa ja ottaisivat siitä vastuun niin anteeksi voisin antaa, mutta en näin, että minua syytetään hulluksi ja haukutaan ja sätitään yhä vieläkin.



En ikinä, siis missään olosuhteissa, käyttäisi väkivaltaa lapseeni, siihen on täysin nollatoleranssi!! Kasvatuksessani teen ihan kaiken tismalleen päinvastoin kuin lapsuudenkodissani. Tiedän nimittäin paremmin kuin hyvin miltä lapsen kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja sadistinen rääkkääminen tuntuu.

juu sitä tehtiin kyllä liiankin usein myös minulle vaikka ujo,/kiltti lapsi olen ollut,tai tuo sai varmaankin minusta sellaisen aran,olenkin miettinyt että minä vuonna siitä tuli laitonta,tietääkö kukaan,?

itse en ikinä tekesi enkä pystyisi tekemäään niin omalleni,hirvittää ihan ajatus että miten jotkut voivat ,:/

voi vaan todeta että selkäänsä olisivat tarvinneet ja kunnolla

Näistä asioista ei ole jäänyt mitään traumoja. Ajattelen vähän niinkin, että aika aikaa kutakin: 70-luvulla tuo ei ollut mitenkään tavaton tai vääränä pidetty kasvatusmenetelmä. Raa'an väkivallan äitinikin on aina tuominnut - olemme näistaä asioista puhuneet ihan hyvässä hengessä.



Omia lapsiani en ole tukistanut tai muutakaan, koska kasvatukseen on muitakin keinoja ja kaikenlainen fyysinen kurittaminen on nykyään kiellettyäkin.

voi vaan todeta että selkäänsä olisivat tarvinneet ja kunnolla

täysin samaa mieltä.

>Annettiinko sinulle lapsena selkäsaunaa, esim. vyöstä, risusta tms. paljaalle pyllylle?

Jos selkäsaunaksi lasketaan potkiminen kylkeen, avokämmenellä lyöminen ja tukasta retuuttaminen, niin kyllä.

>Mitä olit tehnyt, että sait selkääsi?

En muista kaikkea. Kertoja oli useita. Kerran oli äiti käskenyt niistämään. Olin niin pieni, että luulin hänen tarkoittavan pyyhkeeseen. Niistin siihen ja tukka pölisi.

täydet sympatiat sinulle

annettiin lapsena läimäytys paljaalle pyllylle jos oli tehnyt jotain selkeästi väärää. Lisäksi jos asia ei mennyt perille vaikka oli takuttu jo monta kertaa samasta asiasta, saattoi tulla pieni luunappi.

Olen syntynyt v. 1986.



Luunapin varmaan voisin antaa mut aika painava syy täytyis olla. Lapset mulla nyt 2,5v ja 10kk.

Ja vielä täytyy korostaa että mitään traumoja ei tästä ole jäänyt, tiedän itekin että väärin on silloin tullut tehtyä ja muuten meidän perhe on aina ollut hyvin rakastava eikä pelkoa väkivallasta ole ollut.

vyöstä (useimmiten) ja risusta. En muista mitään "erityistä" mitä olisin/olisimme (myös veljeni sai selkäsaunoja) tehnyt. Joskus varmaan ihan aiheesta, jos näin voi sanoa ja toisiaan ilman mitään syytä.



Isä antoi selkäsaunan kun ei muutoin kyennyt lapsiaan kasvattamaan. Pinna oli myös usein todella kireällä. Alkoholilla oli osuutta. Ei onneksi mitään känniselkäsaunoja, ainakaan muistini mukaan. Muuten kyllä nolasi ja oli arvaamaton humalassa.



Olen syntynyt 1977. En voisi kuvitella tekeväni samaa omalle lapselleni. Tiedostan asian todella hyvin. Välillä kuitenkin pelottaa jos/kun pinna katkeaa että mitä jos toiminkin samoin kuin oma isäni :(



Sitä olen joskus miettinyt että minkä ikäinen olen ollut kun olen saanut selkäsaunoja. Luulisin että n. 4-8 vuotias?

Ei myöskään mitään muutakaan fyysistä kuritusta.

Kenellekkään mein perheen lapsista.



Oon vuosimallia -91, vanhin lapsi on vm.-87



Isä on kertonu et kun hän oli pieni ni sai kyllä selkään joskus mattopiiskasta. mut hän olikin syntyny v.-58.

Minua on hakattu vyöllä ja retuutettu hiuksista. Väkivallalla myös uhkailtiin, esim. muistan selvästi, että isä uhkasi antaa selkään, jos kosken television asetuksiin, vaikka olin kuumeinen. Äitini otti eron isästäni, kun asia alkoi selvitä hänelle. Isäni on nyt sairas, vanha mies, joka rukoilee, että saisi nähdä minut ja lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. En aio myöskään hautajaisista maksaa penniäkään. Lapsia ei meillä pahoinpidellä. Ehkä meillä siksi onkin niin hyvin käyttäytyvät lapset.