Lue keskustelun säännöt.
Marinaa (turhasta?)
25.03.2012 |
Aloitin uudessa työssä, joka on melko vaativaa verrattuna entiseeni. Tai sanotaanko että ala on spesiaali ja vaatii paljon opettelua jota ei voi oppia kuin tekemällä.
Työparini on minua hiukan nuorempi nainen joka on aloittanut aivan samallailla "alaa osaamattomana" vuosi sitten kuin minäkin.
Ekana päivänä tämä nainen sanoi että opettele ihan rauhassa, hänellä meni 3 kk ennenkuin teki täysin itsenäisesti tätä työtä.. Nyt olen ollut viiko tuossa työssä ja alan saada huokauksia ja silmien pyörittelyä tuolta naiselta kun en ole viikossa oppinut täysin tekemään tuota työtä! Tuolla naisella on ihan hirveä tarve tehdä itsestään korvaamaton. Tulee aamulla 30 min. ennen työajan alkua ja varmistaa että on viimeinen joka lähtee töistä. Eikä tee tätä mitenkään huomaamattomasti vaan tekee kaikille selväksi että on se työpaikan ahkerin. Ruokataukoja hän ei pidä, vaan syö työn ohessa ja vaikkei tuomitse ruokataukonsa pitäviä, osoitaa hiljaisesti ajattelevansa ettei hyvä työntekijä pidä lounastaukoja/taukoja yleensäkään.
Hän pyysi minulta listaa toimistotarvikkeista, joita pitäisi tilata ja kun vein listan (sisälsi siis ihan perus tarvikkeita) nainen - työparini siis- pyöritteli päätään ja sanoi että nää tulee liian kalliiksi. Että esim. paperiveistä ei kyllä tilata. Pomot eivät todellakaan vaadi pihtailua! jostain syystä tämä tyttönen on päättänyt ottaa asiakseen säästää firman rahoja, eikä siis suostu tilaamaan tarvikkeita työhöni..
Työpaikkamme maksaa puhelimet/puhelut, joita joudumme käyttämään paljon työssämme, ja kun minä kävin hakemassa liittymän firman nimiin, tämä nainen kommentoi vaan että HÄN ei kyllä kehtaa viedä puhelinlaskuaan firman maksettavaksi, vaan maksaa omat puhelunsa. Siis täh, maksaa ITSE työpuhelut? Ja odottaa sitä muilta??
Naisella on kokoajan inside-läppää muiden kanssa, siis tiedättehän, hirveää kikattelua jostain asiasta ja kun kysyn siitä niin hän sanoo vaan että "ei mitään.."
Aistin aivan selvästi että hän ei pidä minusta/kokee minut uhkana. Tiedän että on sanonut toimitusjohtajalle ettei työni ole alkanut aivan niin hyvin kuin voisi olettaa.. Muut, kuten lähin pomoni tms. ovat kehuneet minua nopeasti oppivaksi ja sanoneet pelkästään hyvää ekan viikon jälkeen.
On täysin mahdotonta olla alan ammattilanen viikon jälkeen, mutta minua ahdistaa, koska työparini selvästi osoittaa että minun pitäisi osata lähes kaikki jo nyt. Vaikkei itse osannut todellakaan edes käyttää tulostinta kun tuli taloon..
Olenko nyt itse ääliö kun marmatan tällaisesta, ja miten pitäisi toimia tällaisen työkaverin kanssa? En ole _Ikinä_ törmännyt vastaavaan toimintaan enkä todellakaan aio valittaa tms tästä naisesta, pyydän vain apuja kuinka toimia hänen kanssaan?
Kommentit (4)
Joo, hän kaipaa mielistelyä ihan selvästi.
Kantaa kahvia pomoille (yksi pomo selvästi kiusaantuu tästä, sanoi jopa että kyllä hän itse voi kahvinsa aamuisin hakea, johon tämä nainen että "ei kyllä hän tuo ihan mielellään, hänestä on NIIN KIVA auttaa".
Luulen että ongelma on siinä että tämä nainen pelkää mun horjuttavan asemaansa. Toisaalta on hienoa että joku on niin täydellisen omistautunut työhönsä ja tekee selvästikin enemmän kuin odotetaan, mutta minusta on väärin että hän odottaa sitä muilta. Minun olisi pitänyt jäädä ylitöihin eräänä päivänä, mutta kuten jo työsopimusta kirjoittaessa sovin, että en lasten takia voi lyhyellä varoitusajalla välttämättä jäädä ylitöihin, vaan päiväkodista on muksut haettava tiettyyn kellonaikaan mennessä.. no tämä nainen kovaan ääneen touhotti että "lähde sä vaan kotiin lepäämään, kyllä mä hoidan.." LEPÄÄMÄÄN(?!!) Eli hakemaan lapset tarhasta, ruokkimaan pesue jne jne..
On vaan siis hiukan mielisteltävä ja kehuttava tätä naista, en nimittäin usko että hän on mitenkään paha ihminen luonteeltaan tms vaan yksinkertaisesti kaipaa hirvittävän paljon hyväksyntää ja kehuja.
Kiitos kommentistasi :)
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ihan suosiolla ottaa kiltisti puheeksi koko asia. Ei mitenkään osoitellen tai syytellen. Itselläni oli sama tilanne erään työntekijän kanssa, kunnes otin kissan pöydälle. Nätisti vein hänet syrjään muiden katseilta ja kerroin miltä minusta tuntuu. Tai lähinnä kysyin jotain tähän suuntaan: "Minusta tuntuu käytöksesi perusteella, että olen jotenkin loukannut sinua/astunut varpaillesi. Onko jotain, josta haluat puhua? Haluaisin kuitenkin pitää välimme hyvinä, sillä kokeneemman työntekijän apu on minulle tärkeää." Tai jotain siihen suuntaan. Eli nöyrry hieman itse, vaikkei siihen olisi syytäkään. Ja rauhassa kysy asiasta ilman, että voit saattaa toisen osapuolen puolustuskannalle tai raivon partaalle. :)
Tsemppiä, toi on tosi rankka tilanne! Jos ei ala parantua, pari sanaa esimiehen kanssa sitten. Eikä silloinkaan yhtään syyttelyä tai haukkumista, vaan rehellisen asiallista kertomusta omista tunteista. Koskaan ei ole väärin puhua esimiehen kanssa tällaisesta, se on kuitenkin kaikkien etu, että kaikki osapuolet ovat hyvillä mielin!
Osa on tuollaisia, joilla ei ole muuta elämää kuin se työ ja tahtovat aina saada "kymmenen pistettä ja papukaijamerkin" jokaisesta suorituksesta.
Tämä on sellaista ihmistyyppiä, joka kaipaa mielistelyä. Siis mielistelet sillä lailla ohimennen että kun opettelet jotain hommaa ja se sujuu sinulta, niin sanot että toivot joskus oppivasi niin hyväksi kuin hän jne.. Sellaista puolhuolimatonta, jolla hän saa syyn tuntea itsensä arvokkaaksi.
En usko että muu auttaa, vastaan ei kannata taistella, ja hän selkeästi haluaisi että _et_ oppisi niitä asioita noin nopeasti.