Te jotka viette lapsenne päiväkotiin 9 kk:n ikäisenä

ratkaisee, jos voittaisin lotossa jäisin kotiäidiksi ja tekisin toisen lapsen.

Johan tässä on raadettukin jo muutama kuukausi. Nytten kun loppui vanhempainvapaa niin lapsi menee päiväkotiin ja minä jään hyvin ansaitulle lomalle puoleksi vuodeksi jotta jaksan palata taas työhöni. Päiväni venyvät helposti yli 10 tuntisiksi, joten täytyy saada levättyä ja itsensä kuosiin ennen töihin paluuta. Ja miten se muka onnistuisi jos pitäisi vauvaa siinä samalla hoitaa ???

Aina samat aloitukset pyörii. Googlaa aikasempia ketjuja.

aiheesta voisi käydä hetken asiallistakin keskustelua. Itse miehenä kuulisin mieluusti toisia näkökulmia. Eikö elintasosta voi tinkia lapsen vuoksi? Onko hoito oikeasti raskaampaa kun ajattelitte?



t:4 lapsen isä

aiheesta voisi käydä hetken asiallistakin keskustelua. Itse miehenä kuulisin mieluusti toisia näkökulmia. Eikö elintasosta voi tinkia lapsen vuoksi? Onko hoito oikeasti raskaampaa kun ajattelitte? t:4 lapsen isä

Ei onnitus loputtomiin. Suurin ongelma on asuminen - toki olisi voinut etukäteen ajatella asian vähän tosin, mutta jos ne yhdet tulot ei riitä? Kun asian vauva aikana tajuaa, niin muuttokin on silloin myöhäistä. Kaikkea ei jaksa järjestää ja muuttokin maksaa.

ja mukavuudenhaluani vein lapset 9kk ikäisinä hoitoon. Toki kävin töissä ja opiskelin yliopistossa siinä samalla. Tuntui, että siinä yhdeksässä kuukaudessakin aivot meinasivat surkastua vaikka samalla suoritinkin kirjatenttejä.



Ihan kivoja ja fiksuja nuoria noista aikaisin hoitoon laitetuista on kuitenkin tullut. Edelleen valitsisin samoin, jos olisin samassa tilanteessa. Saa kivittää ;)

Jokaisella perheellä on omat syyt takana, miksi joutuvat laittamaan lapsen todella pienenä hoitoon. Jotkut nyt vaan eivät ymmärrä sitä, että joillakin se elintaso on huono ja siitä ei oikein voi enää tinkiä enempää. Joidenkin vaan on pakko palata töihin tienaamaan. Sellainen ihminen sitä ei ymmärrä, joka oikeasti on hyvätuloinen ja on kyennyt säästämäänkin ennen lapsen syntymää.

Ajatellaan, että ei ole varaa jäädä kotiin pitkän hoitovapaan ajaksi ja viedään lapsi heti hoitoon kun vanhempainraha loppuu. Tosi monilla olisi kuitenkin varaa olla MUUTAMA KUUKAUSI hoitovapaalla. Ei meilläkään ole ollut varaa jäädä vuosiksi kotiin, mutta muutamaksi kuukaudeksi kyllä. On ihan eri asia viedä 9kk ikäinen kuin 1v3kk hoitoon.

moni on tehnyt lapsia selvästi yli kolmekymppisinä. Kun siihen asti ollaan menty DINK-periaatteella (double income, no kids), elintason romahtaminen tuntuu niiin kamalalta monesta, että töihin on päästävä heti kun mahdollista. Monilla on paljon velkaa ja kallis elämäntyyli, josta ei enää lapsen tullessa osatakaan joustaa.



En sano että sama kuvio koskee kaikkia, mutta kotona levollisin mielin ovat olleet monesti pienempituloiset kaverini, jotka ovat tottuneet muutenkin pärjäämään vähemmällä.

Kaipaan työtäni ja aikuista seuraa, tulisin höperöksi lapsen kanssa kahdestaan kotona vuosikaudet.

Siinä tavallaan joutuu koko ajan antamaan saamatta älyllisesti takaisin. Kyllä on haitaksi jos jatkuu vuosia! Jollei pidä varaansa menettää kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin eikä tiedä mistään mitään!!



Nyky-yhteiskunta on niin hektinen kaikin tavoin, että pitää miettiä tarkoin kuinka kauan äitee on kotona. Siltikään en ikuna veisi alle 2v lasta päiväkotiin. Senkin jälkeen vain puolipäivähoitoon.



Joku sanoi vieneensä 9kk ikäiset päiväkotiin ja fiksuja ovat. Kyse ei olekaan siitä vaan kuinka kypsiä ovat tunneperäisesti. Se taas näkyy kypsyytenä kohdata vastoinkäymisiä ja muusta kanssakäymisestä ihmissuhteissa. Kyvystä iloita toisen puolesta tai olla kannustava jne... ettei itse ole se piru perheessä tai työpaikalla!!



On kyllä mainittava, että päiväkoditkin olivat pikkasen toisenlaisia menneinä vuosina kuin nyt.

Pelkkä raha. Mies lähti toisen naisen matkaan, jätti minulle 10 kk:n ikäisen ja 3-vuotiaa + velkaisen omakotitalon + muut velat.

Eipä ollut muuta vaihtoehtoa tosiaankaan.

Olin ennen äitiyslomaa työttömänä. Kun lapsi oli 8.5 kk sain töitä omalta pieneltä paikkakunnalta. Oli vähän kuin lottovoitto, toista tuollaista tilaisuutta ei ole ollut seuraavana 14 vuotenakaan näköpiirissä.

Eli ihan pitkän tähtäimen perusteella otin työpaikan ja lapsemme meni hoitoon, tosin perhepäivähoitajalle.

Miksi viette vauvan päiväkotiin? Onko syynä raha, pitkästyminen kotona oloon vai muu syy?

että vien 11kk vauvan hoitoon. Syynä opintojen aloittaminen, enempää en tietääkseni voi lykätä tai joudun pyrkimään kouluun uudelleen ja silloin tietysti on epävarmaa, pääsenkö edes. Saas nähdä mitä keksin. Raha ei ole syynä, koska on ihan sama elänkö kotihoidontuella vai opintotuella, kh-tuki taitaa olla jopa enemmän.

Kaipaan työtäni ja aikuista seuraa, tulisin höperöksi lapsen kanssa kahdestaan kotona vuosikaudet.

Voiha sitä odottaa vaikka muutaman kuukauden. 9kk ja vähän yli vuoden ikäinen ovat todella eri maailmasta kun puhutaan hoitoon viemistä.

Omani ovat menneet hoitoon 2v. 1v2kk ja viimeinen menee 2v.

Syynä aina raha. Olisin mielellään kotona, mutta markkinatalous on toista mieltä.

Köyhää kitkutusta on, mutta olen kotona onnellinen.

nainen ottaa tuommoisen perheensä hylkääjän! Haluaisin todella tietää!



Sen tiedän, että mun kotiin eivät tule kumpikaan kahveelle! Yäk!

kaksi lasta syntyivät vuoden ikäerolla. En käynyt töissä lasten "välissä", mutta kakkosen jälkeen palasin töihin lapsen ollessa 9kk. En edes tullut miettineeksi muita vaihtoehtoja, minulle oli päivänselvää, että kun äitiysloma loppuu lapsi menee hoitoon ja äiti palaa töihin. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen hoidin lapsia kotona, kunnes nuorimmainen oli 1v ja palasin jälleen töihin. Teen lyhennettyä työviikkoa ja lapsille tulee hoitopäiviä n. 8/kk, koska mieheni on vuorotyössä ja pystymme sumplimaan työt siten, ettei lasten tarvitse olla paljoakaan hoidossa.

Myös taloudelliset syyt painoivat vaa'assa, en tykkää "laskea senttejä" vaan haluamme matkustella ja viettää sellaista arkea, että on varaa tehdä ja ostaa asioita mielemme mukaan.

Tosin mun kotikunnassa alle 2-v laitetaan perhepäivähoitoon eikä päiväkotiin ja täällä on hyvin perhepäivähoitopaikkoja saatavilla.

nainen ottaa tuommoisen perheensä hylkääjän! Haluaisin todella tietää! Sen tiedän, että mun kotiin eivät tule kumpikaan kahveelle! Yäk!

Tietäisitpä vaan, olemme ihan "tavallisia" ihmisiä, koulutettuja, molemmilla oli työpaikat, oli ystäviä, hyvää seksiä, molemmilla harrastuksia, olimme onnellisia. Yhdessä olimme 13-vuotta.

Tuli vaan se kirkas päivä jolloin...sitten kävi niin kuin kävi. Koskaan en olisi niin uskonut käyvän, en koskaan ajatellut että sellainen tragedia kohtaisi minua.

Mieheni oli sitä mieltä ettei elämä ollutkaan (yhtäkkiä)sellaista kun hän haluaisi sen olevan tai kuvittelin sen olevan.

Valitettavasti niin voi käydä sinullekin - tai kelle tahansa.

T: 13