Onko vielä nykyaikana paljon sellaisia jotka ei käy eskaria?

Silloin kun ihminen Afrikasta lähti ei ollut kouluja, ei terveydenhuoltoa, ei sähköä eikä edes av-palstaa, jolta saattoi kysyä ihan mitä vaan.



Eskarin käy nykyisin yli 90 % lapsista, ellen ihan väärässä ole. Saattahan lapsi saada muut kiinni vaikkei sitä kävisikään, mutta miksi ei kävisi?

Ainakin meidän kunnassamme, jossa eskarit ovat kouluissa, tarkoittaa eskarin käymättömyys suunnilleen samaa kuin jos ennen olisi jättänyt ekan luokan käymättä.



Eskarissa esim. opeteltiin kaikki kirjaimet (suuraakkoset) ja numerot, joita ei ekalla sitten enää juurikaan harjoiteltu. Lapset ryhmäytyivät eskarissa ja uutena porukkaan tulo olisi ollut hitusen hankalaa (ei tietenkään mahdotonta).

ITse ole syntynyt -75 ja myös käynyt eskarin. VOi kyllä olla, että silloin ei vielä kaikki sitä käyneet.

Ainakin meidän kunnassamme, jossa eskarit ovat kouluissa, tarkoittaa eskarin käymättömyys suunnilleen samaa kuin jos ennen olisi jättänyt ekan luokan käymättä.

Eskarissa esim. opeteltiin kaikki kirjaimet (suuraakkoset) ja numerot, joita ei ekalla sitten enää juurikaan harjoiteltu. Lapset ryhmäytyivät eskarissa ja uutena porukkaan tulo olisi ollut hitusen hankalaa (ei tietenkään mahdotonta).

Etupäässä romanit, jotka eivät niin koulutusta arvosta, ja maahanmuuttajat, joille välttämättä eskaria ei ole tarpeeksi markkinoitu. Normaaleista suomalaislapsista eskarin käy likimain jokainen. Auttaa muuhunkin kuin aakkosiin, esimerkiksi lukukäsite voi olla aika hukassa ilman eskaria.

Kyllä eskaria käymättömiä lapsiakin on. Tai sitten sellaisia jotka on käyneet esim seurakunnan eskarikerho tyyppistä systeemiä (joka on kuitenkin hyvin kaukana oikeasta eskarista).



Mun kokemuksen mukaan ne vanhemmat jotka eivät laita lastaan eskariin, haluavat pitkittää lapsen lapsuutta ja pitää hänet vielä kotona. Ihan kauniita ajatuksia kyllä, mutta seuraukset lapselle on aika tylyt.



Eskaria käymättömät lapset ovat ihan eri planeetalta kuin muut kun koulu alkaa. Usein itkeskelevät herkästi ja jännittävät ihan kaikkea koulussa. Myös osaamiseltaan saattavat olla heikompia. Nämä erot tietysti kuroutuvat umpeen ajan kanssa, mutta omille lapsilleni en moista karhun palvelusta tekisi.



Ekaluokkaa useampana vuonna opettanut ope

ja ryhmäytyminen...no jaa.. se nyt oli eskarissa, mitä oli . Koulussa tuli ihan uudet kaverit eteen.

Kävivät kyllä eskarin, mutta en vienyt joka päivä kun lapsia ei niin kovasti kiinnostanut kun ei siellä oppinut mitään. Mutta virallisesti siis kävivät eskarin, vaikka keväällä olivat siellä vain pari päivää viikossa. En viitsinyt pakottaa kun kukaan ei oikein innostunut touhusta.

Ja lapset on syntyneet 97.99 ja 00

Ainakin meidän kunnassamme, jossa eskarit ovat kouluissa, tarkoittaa eskarin käymättömyys suunnilleen samaa kuin jos ennen olisi jättänyt ekan luokan käymättä.

Eskarissa esim. opeteltiin kaikki kirjaimet (suuraakkoset) ja numerot, joita ei ekalla sitten enää juurikaan harjoiteltu. Lapset ryhmäytyivät eskarissa ja uutena porukkaan tulo olisi ollut hitusen hankalaa (ei tietenkään mahdotonta).

4 tuntia päivässä. Kolmena päivänä 1 tunti "opiskelua". Meillä ainakin lapset turhautui kun osasivat sujuvasti lukea ja plussat ja miinukset ihan hyvin. Muu aika vapaata leikkiä ja päiväunetkin kuului tähän hienoon eskariin. Lounaan jälkeen päikkäreille ja siitä pihalle odottamaan hakijaa.

Eivät nyt ihan luokkansa priimuksia ole mutta kaikilla kolmella keskiarvo tuolla 9 pintaan pyörii, vaikka keväällä kaikki luovutti sen eskarin kanssa kun ei ketään oikein kiinnostanut.

Se kolmen äiti, kenen lapsista kukaan ei oikein kokenut eskarista mitään saavansa.

Kyllä eskaria käymättömiä lapsiakin on. Tai sitten sellaisia jotka on käyneet esim seurakunnan eskarikerho tyyppistä systeemiä (joka on kuitenkin hyvin kaukana oikeasta eskarista).

Mun kokemuksen mukaan ne vanhemmat jotka eivät laita lastaan eskariin, haluavat pitkittää lapsen lapsuutta ja pitää hänet vielä kotona. Ihan kauniita ajatuksia kyllä, mutta seuraukset lapselle on aika tylyt.

Eskaria käymättömät lapset ovat ihan eri planeetalta kuin muut kun koulu alkaa. Usein itkeskelevät herkästi ja jännittävät ihan kaikkea koulussa. Myös osaamiseltaan saattavat olla heikompia. Nämä erot tietysti kuroutuvat umpeen ajan kanssa, mutta omille lapsilleni en moista karhun palvelusta tekisi.

Ekaluokkaa useampana vuonna opettanut ope

nykyeskarista, koska omat lapseni eivät ole kouluikäisiä. Itse olen syntynyt 1970-luvulla ja menin suoraan kotihoidosta ekalle. Opin lukemaan ja laskemaan jo 4-vuotiaana ja 1. luokalla opettaja yritti muun muassa antaa minun itsekseni lukea ja tehdä tehtäviä kolmannen luokan kirjoista, etten olisi täysin tylsistynyt. Koko alaluokilla en oppinut yhdessä luokkani kanssa mitään uutta, kun luin aina jo itsekseni ylempien luokkien kirjoja. Kuitenkin kouluni sen verran perinteinen, ettei minua ohjattu siirtymään varsinaisesti ylemmälle luokalle. Osaan kuvitella, miten olisin turhautunut eskarissa, kun varsinainen koulukin vaati todella hermoja ja kärsivällisyyttä seurata hitaampien opiskelua. Ja en kerro tätä kehuskellakseni tai mitään sellaista, vaan ihan vakavissani ja kysyisin, että miten nykyään edistyneet lapset otetaan esim. eskarissa ja alaluokilla huomioon? Itse en oikeasti tiedä asiasta, kun se ei meidän perheessämme vielä ole ajankohtaista.

No käydään siellä joo aakkoset läpi mutta 90 % osaa ne jo ennen eskaria. Ehkä käsialaharjoituksena kuitenkin kaikille ok?

Tärkeintä eskarissa on "koulukäyttäytymisen" oppiminen. Osataan toimia ryhmässä, odotetaan omaa vuoroa, huomioidaan toiset yms.

En ymmärrä kuka siellä turhautuu kun askartelemista ja leikkimistä se pääasiassa on. Ehkä ne turhautuu jotka muuten kuluttaa aikansa pleikkarin ja tv:n ääressä?

nykyeskarista, koska omat lapseni eivät ole kouluikäisiä. Itse olen syntynyt 1970-luvulla ja menin suoraan kotihoidosta ekalle. Opin lukemaan ja laskemaan jo 4-vuotiaana ja 1. luokalla opettaja yritti muun muassa antaa minun itsekseni lukea ja tehdä tehtäviä kolmannen luokan kirjoista, etten olisi täysin tylsistynyt. Koko alaluokilla en oppinut yhdessä luokkani kanssa mitään uutta, kun luin aina jo itsekseni ylempien luokkien kirjoja. Kuitenkin kouluni sen verran perinteinen, ettei minua ohjattu siirtymään varsinaisesti ylemmälle luokalle. Osaan kuvitella, miten olisin turhautunut eskarissa, kun varsinainen koulukin vaati todella hermoja ja kärsivällisyyttä seurata hitaampien opiskelua. Ja en kerro tätä kehuskellakseni tai mitään sellaista, vaan ihan vakavissani ja kysyisin, että miten nykyään edistyneet lapset otetaan esim. eskarissa ja alaluokilla huomioon? Itse en oikeasti tiedä asiasta, kun se ei meidän perheessämme vielä ole ajankohtaista.

juurikin sitä ryhmän ehdoilla toimimista, sosiaalisia taitoja, kykyä olla empaattinen, toimia ryhmän jäsenenä jne jne.

Ei kai siellä eskarissa ja koulussa ainut asia ole lukeminen ja laskeminen. Suomessa ei oikein tunnuta arvostavan sitä sosiaalista kykyä ja taitoja vaikka ne usein ovat myöhemmän elämän menestyksen edellytyksiä eikä se kuka oppi aakkoset ensin. Ja niitä taitoja on vaikea oppia jos äitikin antaa 6v päättää itse tylsistyykö hän eskarissa eikä sitten tarvitse mennä.Tai äidin suurin murhe on otetaanko hänen lapsineron omat tarpeet huomioon eikä se herranterttu nyt vaan koe ikävystymistä.

Jos omat lapseni osoittaisivat erityslahjakkuudelle merkkejä niin ottaisin selvää erityiskouluista tai yksityisopetuksen mahdollisuudesta mutta epäilen että meidänkin upeat lapset kyllä ovat aika normimuksuja eikä heidän älykkyys kärsi jos joskus tunnilla on ikävää.

Luuletko ettei aakkosia voi oppia muuallakin?

Ainakin meidän kunnassamme, jossa eskarit ovat kouluissa, tarkoittaa eskarin käymättömyys suunnilleen samaa kuin jos ennen olisi jättänyt ekan luokan käymättä.

Eskarissa esim. opeteltiin kaikki kirjaimet (suuraakkoset) ja numerot, joita ei ekalla sitten enää juurikaan harjoiteltu. Lapset ryhmäytyivät eskarissa ja uutena porukkaan tulo olisi ollut hitusen hankalaa (ei tietenkään mahdotonta).

Mutta ei meillä ainakaan kotona tehty sivutolkulla käsialaharjoituksia viivastojen väliin kuten eskarissa.

Se, että lapseni ovat osanneet lukea ja kirjoittaa jo ennen eskaria ei ole haitannut yhtään. Ihan riittävästi oli kuitenkin haastetta eskaritehtävissä. Aina annettiin vaikeampia jos edelliset olivat liian helppoja. Esim. pojallamme oli pulpettikirja jo eskarissa. Kävivät siis kerran viikossa kirjastossa eskariluokan kanssa.

Kaveriporukat syntyivät eskarissa, eikä meidän poika ainakaan ole vaihtanut porukoita, vaan samat pojat ovat edelleen kavereita.

t.3

Olisi ollut liian raskasta ensin käydä esikoulussa aamupäivällä ja mennä illaksi päiväkotiin hoitoon. En tiedä muita lapsia, jotka eivät olisi käyneet eskaria.