Miksi mua ärsyttää niin suunnattomasti yks tyyppi?
Miksen jaksa antaa mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos hänen loputtomat shoppailujutut? Kuuluuko mun kommentoida jotain, kun lähes päivittäin hänellä on joku uusi vaate päällä, jonka ostopaikan ja hinnan sanoo ennen kuin mä ehdin kissaa sanoa? Tai jollein ole mitään uutta juuri sinä päivänä, niin illalla on menossa sitten ostamaan mukanaan olevassa esitteessä tai tarjouslapuskassa esiintyvän tuotteen. Ja ai että miten mun veri taas kiehuukaan niistä lipuista ja lapuista. Kuuntelisin jo mieluummin juttujaan hiivatulehduksistaan tai mistä tahansa muusta! Miksi mua niin suunnattomasti äsyttää hänen kuluttamisensa? En usko kyseen olevan edes kateudesta, kun meillä aidosti on paljon enemmän käytössä rahaa, harvat kauppakeskusvierailuni eivät selity rahapulalla. Hän ostaa kaiken velaksi tai Visalla, palauttaa ilmeisesti myös usein kerran pidettyjä vaatteita tai ainakaan suurinta osaa ei näy kuin kerran päällä.
Kommentit (4)
Pystyn vaikka kuinka tyhjänpäiväiseen kahvipöytäjutusteluun, mutta jos jollakin on aina vain yksi aihe, ärsyynnyn tavattomasti. Usein näiltä puuttuu kyky ymmärtää, milloin koko muu porukka on täysin kypsynyt aiheeseen.
Olen saanut työkavereikseni eri vaiheissa koiraihmisen, rahasta puhujan ja omaa ahkeruuttaan jatkuvasti esiin tuovan. Piti opetella kytkemään kuulo pois päältä kun nämä aloittivat yksinpuhelun.
Ei johtunut siitä, etten "sallinut" koiraa itselleni.
Miehensä on työtön ja palkka pienempi kuin minulla, eli älkää käyttäkö kateuskorttia.
Joka päivä monologeja mistä mitäkin on ostettu, mitä maksoi, mitä aiotaan ostaa, missä säästettiin, mihin törsättiin. Aaargh.