Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tavanneet vauvakuumetta teeskentelevää
07.03.2012 |
ihmistä? Ehkä vähän outo kysymys, mutta luulen tietäväni erään. Jotenkin tuntuu, että hän ei oikeasti halua toista lasta, koska ensimmäisen kanssa oli kaikenlaista vaikeutta sekä lapsella että äidillä. Ja nyt kun tuttavapiirissä lähes kaikki ovat vauvakuumeisia. Ja ihan oikeasti luulen tietäväni, ettei välttämättä haluaisi toista lasta ainakaan vielä. Eikä sitä kehtaisi myöntää.
Kommentit (5)
enkä usko, että vauvakuume on teeskentelyä. Hänellä oli vaikeaa ekan vauvan kanssa, ja uskoo varmasti, että ei toisenkaan vauva-ajasta selviäisi ilman apua ydinperheen ulkopuolelta. Mutta hänellä on kyllä ihan vilpitön halu siihen, että esikoisella olisi sisaruksia, ja varmasti ajattelee, että nyt se toinen pitäisi tehdä, jotta siitä jotain seuraa edelliselle olisi.
Mutta prosessoi asiaa sukulaisten kanssa aika paljon, vaikka ei ehkä kuitenkaan vauvaa heille nyt tule. Mutta eihän sitä tiedä, monesti biologia voittaa kuitenkin pelon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu tosi avoimesti asioistaan ja kaikki ei ihan täsmää sellaiseen tilanteeseen, jos lasta yritetään. Voiko se johtua vaan siitä, kun tosiaan tosi monet läheiset on yrittämässä tai saaneet lisää lapsia, eikä halua olla erilainen. ap
Olisinko töykeä, jos kysyisin, miten sitten jos se vauva syntyy? Siis tarkoitan joitain asioita, joista puhutaan ja se vauvantulo ei sovi niihin ollenkaan. Sit taas toisessa hetkessä puhuu, kun lasta ei jo tule. Mua vaan vaivaa, kun se ei tunnu normaalilta vauvakuumeilulta. Mikä nyt sitten on normaalia. Jotenki tuntuu pahalta leikkiä tuollaisilla asioilla. Sanoisi suoraan, jos lapsi ei kuulu nykyiseen elämäntilanteeseen.
ap
ei välttämättä teeskentelyä vaan ristiriitaisia tunteita on puolesta ja vastaan (tai sitten sä vaan kuvittelet)
ei kaikkia suunnitelmiaan voi aina tehdä sen mukaan että ens vuonna meillä on vauva jos ei ole vielä raskaanakaan
En oikein ymmärrä, miten sitä voi tai miksi pitää teeskennellä? Vauvakuumekin kun on aika epätarkka käsitys ja ihmiset sen verran monimutkaisia otuksia, ettei asia yleensä ole niin mustavalkoinen että joko on kaaaauhea kuume tai sitten ei ollenkaan.
Voihan sitä vauvaa todella haluta ja toivoa, mutta yhtä aikaa olla huolissaan mahdollisista ongelmista, omasta jaksamisesta jne... ja elämässä voi olla vaikka mitä vaikeuksia, jotka eivät suoraan lastenhankintaan liity, ja nekin pyörivät mielessä. Varmasti moni miettii, että pitäisikö lapsentekoa lykätä kun on sitä ja tätä ja onko nyt huono hetki jne. Ja silti olisi ihanaa jos sen lapsen saisi. Eikä näistä asioista välttämättä puhuta ystäville, hyvä jos itsekään osaa pukea sanoiksi miltä tuntuu. Ympärillä muut voivat olla innoissaan omista vauvoistaan tai raskauden yrittämisestä, joka voi tuntua ristiriitaiselta.
Onko se sitten teeskentelyä, en tiedä.