En kestä enää tätä suhdetta, kun mies ei osaa puhua!

kääntäen sanoa, että montaa miestä tällä hetkellä vetuttaa kun muija pihtaa, muuten samat ajatukset. Nainen ei koskaan lämpene, eikä ole kiinnostunu seksistä. Lahnailee vain.

Että siinä teille miettimistä pihtauksesta. Miltä tuntuu?

kääntäen sanoa, että montaa miestä tällä hetkellä vetuttaa kun muija pihtaa, muuten samat ajatukset. Nainen ei koskaan lämpene, eikä ole kiinnostunu seksistä. Lahnailee vain.

Että siinä teille miettimistä pihtauksesta. Miltä tuntuu?

Minä en pihtaa, minua vain ei kiinosta seksi mieheni kanssa koska hän on niin paska ukko. Jos osallistuisi enemmän arkeen perheen kanssa ja kantaisi kortensa kekoon tähän yhteiseen projektiin, syttyy rakkaus ja sen myötä halukin ihan eri lailla. Miltä tuntuu? Olisko syy sinussa itsessäsi? Jos mies on hyvä ja mukava kaikin puolin, rakkaus säilyy ja sen myötä seksuaalinen into. Ps. Naisilla yleensä seksinhalu lähtee korvien välistä, ei siitä että näkee mulkun.

Mitä teen? Olen ihan turhautunut enkä saa voimaa jaksaa arkea, kun mies ei puhu juuri mitään arjen asioita eikä tunteistaan. Onko turha jatkaa tällaista suhdetta ja yrittää muuttaa toista? Meillä on melkein vuoden ikäinen poika. Lapsi aistii suhteemme epävakauden varmasti.

itsellesi jostain.

Itse olen kirjoittanut aikoinaan miehelleni kirjeen. Mies on meillä oppinut puhumaan vuosien myötä. Jos on lapsuudenkodissa ollut sellaista, ettei ole saanut mallia puhumiseen, ei sitä hetkessä opi. Se on sitä kasvua parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, joka ei äkkiä tapahdu. Koita ymmärtää myös miestäsi, et sinä tosiaan voi häntä muuttaa vaan muutoksen on tultava miehestä itsestään. Hänen on opeteltava toimimaan uudella tavalla. Voit toiveesi kertoa ja pyytää, että hän opettelisi avoimuutta.

Meillä takana 25 vuotta yhdessä. Olemme kasvaneet yhdessä ihmisinä ja erilaisten tilanteiden kautta oppineet olemaan avoimia ja tukemaan toisiamme. Mutta ei mieheni nuorena isänä ollut mikään malli-isä tai puoliso. Se on vaatinut pitkän ajan ja henkistä kasvua meiltä molemmilta.

jos täytyisi puhua jotain ostoslistaa tai lasten asioita kummempaa. Ja niissäkin vain käytännön tasolla, heti jos pohdin vaikka jotain lastenkin tunne-elämään liittyvää tai pikkuisenkin syvällisempiä asioita, mies menee ihan mykäksi, suorastaan kauhusta kankeaksi tai poistuu paikalta tai suuttuu.



Itse olen kyllä yrittänyt saada miestä puhumaan, kaikkien sääntöjen mukaan (ehdottanut keskustelua silloin kun mies on hyvällä tuulella, puhunut rakentavasti, vältellyt "aina sinä"-aloituksia, vältellyt syyttelyä, puhunut nätillä ja rauhallisella äänensävyllä jne) mutta ei ole tuottanut mitään tulosta. Toki olen toisinaan sitten jo huutanut, raivonnut ja itkenyt, kun tuosta miehestä ei lähde mitään irti.



Tuntuu niin hassulta asua ihmisen kanssa, jonka kanssa voi puhua vain tapahtuneista asioista, siis pintapuolisesti. Voi siis puhua, että "se ja se kävi täällä tänään" tai "se sanoi näin" mutta jos menee vähänkin syvemmälle tasolle "huomasitko miten tämä käyttäytyi, mitähän sen takana on" tai "mitähän se mahtoi tällä sanomisella tarkoittaa" tai puhuu siitä mitä ajatuksia jokin sana/toiminta tarkoitti tai kaikista pahinta; miltä jokin asia TUNTUU, niin mies on heti täysin mykkä. Siis ei vastaa vaikka kysyisinkin jotain, on aivan jäätävän hiljaa ja jopa poistuu paikalta. VAIKKA kyse olisi ollut jostain asiasta, joka ei koske edes häntä mitenkään henkilökohtaisesti edes?



En ymmärrä tota miestäni tässä asiassa laisinkaan. Olen tänne joskus tehnyt omia avauksianikin aiheesta, kun olen niin hämmentynyt hänen käytöksestään.



No, pääosin osaan nykyää jo elää asian kanssa. Käyn niitä syvällisiä pohdintoja sitten ystävieni kanssa, tai täällä ;) Kyllähän se edelleen silloin tällöin putkahtaa pintaan, se turhautuminen, kun oman miehen kanssa ei pysty jakamaan mitään tunnetason asioita. Mutta no.. kaikkea ei voine saada.. muuten ihan hyvä mies, hyvä isä.

Ne osaa Suomea paremmin kuin luku- ja kirjoitustaidottomat Afrikasta.

odottaa että miesten pitäisi puhua tunteistaan ja avautua ja keskustella - sen jälkeen kun suhteen alkuvaihe on ohitettu? Paljon helpompaa olisi elämä kun naiset tajuaisivat heti kättelyssä, että miehet oikeasti ovat erilaisia kuin naiset, suurinta osaa ei kiinnosta tunteista puhuminen.

Tuntuu niin hassulta asua ihmisen kanssa, jonka kanssa voi puhua vain tapahtuneista asioista, siis pintapuolisesti. Voi siis puhua, että "se ja se kävi täällä tänään" tai "se sanoi näin" mutta jos menee vähänkin syvemmälle tasolle "huomasitko miten tämä käyttäytyi, mitähän sen takana on" tai "mitähän se mahtoi tällä sanomisella tarkoittaa" tai puhuu siitä mitä ajatuksia jokin sana/toiminta tarkoitti tai kaikista pahinta; miltä jokin asia TUNTUU, niin mies on heti täysin mykkä. Siis ei vastaa vaikka kysyisinkin jotain, on aivan jäätävän hiljaa ja jopa poistuu paikalta. VAIKKA kyse olisi ollut jostain asiasta, joka ei koske edes häntä mitenkään henkilökohtaisesti edes?

MIKSI pitäisi kenenkään terveen ihmisen juoruilla noin ja ruveta miettimään mitä sanottiin rivien välissä "oikeasti"?? Tuo ei ole mitään syvällistä keskustelua ja typerää kanamaista juoruilevaa ylianalysointia. Huh!

jos täytyisi puhua jotain ostoslistaa tai lasten asioita kummempaa. Ja niissäkin vain käytännön tasolla, heti jos pohdin vaikka jotain lastenkin tunne-elämään liittyvää tai pikkuisenkin syvällisempiä asioita, mies menee ihan mykäksi, suorastaan kauhusta kankeaksi tai poistuu paikalta tai suuttuu.

Itse olen kyllä yrittänyt saada miestä puhumaan, kaikkien sääntöjen mukaan (ehdottanut keskustelua silloin kun mies on hyvällä tuulella, puhunut rakentavasti, vältellyt "aina sinä"-aloituksia, vältellyt syyttelyä, puhunut nätillä ja rauhallisella äänensävyllä jne) mutta ei ole tuottanut mitään tulosta. Toki olen toisinaan sitten jo huutanut, raivonnut ja itkenyt, kun tuosta miehestä ei lähde mitään irti.

Tuntuu niin hassulta asua ihmisen kanssa, jonka kanssa voi puhua vain tapahtuneista asioista, siis pintapuolisesti. Voi siis puhua, että "se ja se kävi täällä tänään" tai "se sanoi näin" mutta jos menee vähänkin syvemmälle tasolle "huomasitko miten tämä käyttäytyi, mitähän sen takana on" tai "mitähän se mahtoi tällä sanomisella tarkoittaa" tai puhuu siitä mitä ajatuksia jokin sana/toiminta tarkoitti tai kaikista pahinta; miltä jokin asia TUNTUU, niin mies on heti täysin mykkä. Siis ei vastaa vaikka kysyisinkin jotain, on aivan jäätävän hiljaa ja jopa poistuu paikalta. VAIKKA kyse olisi ollut jostain asiasta, joka ei koske edes häntä mitenkään henkilökohtaisesti edes?

En ymmärrä tota miestäni tässä asiassa laisinkaan. Olen tänne joskus tehnyt omia avauksianikin aiheesta, kun olen niin hämmentynyt hänen käytöksestään.

No, pääosin osaan nykyää jo elää asian kanssa. Käyn niitä syvällisiä pohdintoja sitten ystävieni kanssa, tai täällä ;) Kyllähän se edelleen silloin tällöin putkahtaa pintaan, se turhautuminen, kun oman miehen kanssa ei pysty jakamaan mitään tunnetason asioita. Mutta no.. kaikkea ei voine saada.. muuten ihan hyvä mies, hyvä isä.

odottaa että miesten pitäisi puhua tunteistaan ja avautua ja keskustella - sen jälkeen kun suhteen alkuvaihe on ohitettu? Paljon helpompaa olisi elämä kun naiset tajuaisivat heti kättelyssä, että miehet oikeasti ovat erilaisia kuin naiset, suurinta osaa ei kiinnosta tunteista puhuminen.

tai siis me naiset kaikki tätä tiedetä. Jos oma isä on ollut tietynlainen ja vaikkapa hyvin perhekeskeinen, emme me osaa ajatella, että oma mies onkin toisenlainen.

Paljon helpompaahan se olis kyllä, jos tietäisimme.

t. se 25 vuotta yhdessä ollut

Itse olen kyllä yrittänyt saada miestä puhumaan, kaikkien sääntöjen mukaan (ehdottanut keskustelua silloin kun mies on hyvällä tuulella, puhunut rakentavasti, vältellyt "aina sinä"-aloituksia, vältellyt syyttelyä, puhunut nätillä ja rauhallisella äänensävyllä jne) mutta ei ole tuottanut mitään tulosta. Toki olen toisinaan sitten jo huutanut, raivonnut ja itkenyt, kun tuosta miehestä ei lähde mitään irti.

Tuntuu niin hassulta asua ihmisen kanssa, jonka kanssa voi puhua vain tapahtuneista asioista, siis pintapuolisesti. Voi siis puhua, että "se ja se kävi täällä tänään" tai "se sanoi näin" mutta jos menee vähänkin syvemmälle tasolle "huomasitko miten tämä käyttäytyi, mitähän sen takana on" tai "mitähän se mahtoi tällä sanomisella tarkoittaa" tai puhuu siitä mitä ajatuksia jokin sana/toiminta tarkoitti tai kaikista pahinta; miltä jokin asia TUNTUU, niin mies on heti täysin mykkä. Siis ei vastaa vaikka kysyisinkin jotain, on aivan jäätävän hiljaa ja jopa poistuu paikalta. VAIKKA kyse olisi ollut jostain asiasta, joka ei koske edes häntä mitenkään henkilökohtaisesti edes?

/i]

Meillä vähän samanlaista, ei ehkä ihan yhtä paha tilanne mutta kuitenkin. Itse pohdin eroa pitkään, mutta sitten päädyin siihen, että toteutan tätä puolta (olen varmaan vielä keskivertoa pohdiskelevampi tyyppi) naisystävieni kanssa. Tapaan omia ystäviäni usein ja jauhan pihalle kaiken mikä mietityttää. Mua on ainakin helpottanut, kun olen jotenkin tehnyt sovinnon sen asian kanssa, että mies on puolisoni ja lasten isä, mutta ei sielunkumppanini tietyllä tavalla.

Mies on joskus narissut, että pitääkö meidän perheen ja parisuhteen asioista juoruta ulkopuolisille, mutta on kyllä hiljentynyt, kun olen todennut, että minkin pitää saada puhua ja keskustella JONKUN kanssa.

että olen "ylianalysoiva kana" mutta kirjoitin varmaan huonot esimerkit. En nimittäin todellakaan ole em. kaltainen.



Avaisko tää paremmin: Olen joskus, ihan huvin vuoksi kysynyt, miksi mies minua rakastaa,kun on sanut rakastavansa. Kysynyt, mitä asioita/puolia hän minussa arvostaa. Mieheni ei ole osannut vastata tähän mitään. Ainoa, mitä on kakistanut ulos, on se että mulla on kuulemma hyvä perse.



Kysyin joskus sitten uudestaankin puolihuolimattomasti, että no mitä puolia hän ylipäätään naisessa arvostaa/haluaa, hän sanoi pitkän miettimisen (!) jälkeen edelleen tuon hyvän perseen... ja siinä kaikki. Ja vaikka erikseen kysyin jotain luonteenpiirteistä, mitkä hänen mielestään ovat hyvä kumppanissa olla, mies ei tajunnut koko kysymystä, ei tajua mitä "luonteenpiirre" tarkoittaa. Ja siis ihan täysin suomalainen mies on...



Tai esim. kerran käytiin mieheni kanssa ystäväni luona kylässä. He olivat juuri rakentaneet uuden talon ja näyttivät sitä meille innoissaan. Mieheni katseli taloa pitkin nenänvartta, ei sanonut mitään positiivista, mutta löysi pari mielestään epäkohtaa ja haukkui niitä ääneen ystävälleni. Kun lähtiessäni sanoin, että tajusiko hän ollenkaan mitä ystäväni mahtoi ajatella kun meni niin omituisen näköiseksi, mies suuttui. Hänhän vaan "sanoi totuuksia". Ei tajunnut yhtään loukanneensa.



Esimerkiksi tällaisia tarkoitan noilla "sanomisten tarkoittamisilla" ja niiden pohdinnalla, jota mieheni ei osaa.

että olen "ylianalysoiva kana" mutta kirjoitin varmaan huonot esimerkit. En nimittäin todellakaan ole em. kaltainen.

Avaisko tää paremmin: Olen joskus, ihan huvin vuoksi kysynyt, miksi mies minua rakastaa,kun on sanut rakastavansa. Kysynyt, mitä asioita/puolia hän minussa arvostaa. Mieheni ei ole osannut vastata tähän mitään. Ainoa, mitä on kakistanut ulos, on se että mulla on kuulemma hyvä perse.

Kysyin joskus sitten uudestaankin puolihuolimattomasti, että no mitä puolia hän ylipäätään naisessa arvostaa/haluaa, hän sanoi pitkän miettimisen (!) jälkeen edelleen tuon hyvän perseen... ja siinä kaikki. Ja vaikka erikseen kysyin jotain luonteenpiirteistä, mitkä hänen mielestään ovat hyvä kumppanissa olla, mies ei tajunnut koko kysymystä, ei tajua mitä "luonteenpiirre" tarkoittaa. Ja siis ihan täysin suomalainen mies on...

Tai esim. kerran käytiin mieheni kanssa ystäväni luona kylässä. He olivat juuri rakentaneet uuden talon ja näyttivät sitä meille innoissaan. Mieheni katseli taloa pitkin nenänvartta, ei sanonut mitään positiivista, mutta löysi pari mielestään epäkohtaa ja haukkui niitä ääneen ystävälleni. Kun lähtiessäni sanoin, että tajusiko hän ollenkaan mitä ystäväni mahtoi ajatella kun meni niin omituisen näköiseksi, mies suuttui. Hänhän vaan "sanoi totuuksia". Ei tajunnut yhtään loukanneensa.

Esimerkiksi tällaisia tarkoitan noilla "sanomisten tarkoittamisilla" ja niiden pohdinnalla, jota mieheni ei osaa.

mieheni ei koskana ota itse esille asioita, vaikka ilma olisi sakeana selvittämättömistä tapahtumista tai tunteista. Eilenkin mies tuli kotiin ja nalkutus (miehen) alkoi saman tien. Minä pyysin sitten lopuillan etäällä, koska en halunnut nalkutuksen äityvän riidaksi. Mies ei mitenkään ottanut asiaa esille, kunhan oli vain.

empatiaan ja ongelmat sosiaalisissa tilanteissa voisi viitata aspergeriin.

He olivat juuri rakentaneet uuden talon ja näyttivät sitä meille innoissaan. Mieheni katseli taloa pitkin nenänvartta, ei sanonut mitään positiivista, mutta löysi pari mielestään epäkohtaa ja haukkui niitä ääneen ystävälleni. Kun lähtiessäni sanoin, että tajusiko hän ollenkaan mitä ystäväni mahtoi ajatella kun meni niin omituisen näköiseksi, mies suuttui. Hänhän vaan "sanoi totuuksia". Ei tajunnut yhtään loukanneensa.

Esimerkiksi tällaisia tarkoitan noilla "sanomisten tarkoittamisilla" ja niiden pohdinnalla, jota mieheni ei osaa.

empatiaan ja ongelmat sosiaalisissa tilanteissa voisi viitata aspergeriin.

He olivat juuri rakentaneet uuden talon ja näyttivät sitä meille innoissaan. Mieheni katseli taloa pitkin nenänvartta, ei sanonut mitään positiivista, mutta löysi pari mielestään epäkohtaa ja haukkui niitä ääneen ystävälleni. Kun lähtiessäni sanoin, että tajusiko hän ollenkaan mitä ystäväni mahtoi ajatella kun meni niin omituisen näköiseksi, mies suuttui. Hänhän vaan "sanoi totuuksia". Ei tajunnut yhtään loukanneensa.

Esimerkiksi tällaisia tarkoitan noilla "sanomisten tarkoittamisilla" ja niiden pohdinnalla, jota mieheni ei osaa.

mutta en nyt tarkoittanut alkaa keskustelemaan mieheni ongelmista toisen ihmisen aloituksessa. Valaisin vaan asiaa paremmin, kun minua tuolla sanottiin ekan huonon esimerkkini jälkeen "ylianalysoivaksi kanaksi". (viesteissä 8 ja 9)

(en muista millä numerolla itse kirjoittelin...)

Miehet purkavat tunteita tekemällä ja naiset puhumalla, jos halutaan asia kärjistää.



Minä olen joskus yrittänyt keskustella vakavasti mentyämme nukkumaan. Mies on sitten hetken ollut hiljaa, jolloin olen kunnioittanut hänen miettimistaukoaan ja odottanut jännittyneenä, mitä hän kommentoi aloitukseeni. Miettimistauon päästä hän on sitten alkanut kuorsata.



Jos aloitan puheenaiheen aamulla herättyämme jostakin periaate- tai tunneasiasta, niin hän nopeasti ponkaisee sängystä ja menee keittämään kahvia.



Oikeasti minua harmitti tämä keskustelemattomuus erityisen paljon, kun piti päättää lapsen nimestä. Mitään asiallista mielipidettä oli hyvin vaikea häneltä saada irti. Lopulta oli pakko sanoa, että jokin nimi minun pitää sille papille kertoa, voisimmeko nyt keskustella siitä.



Ostin lopulta Samarakas-pelin ja siinä tuli yllättäen ilmi, että minä olen se, joka ei osaa vastata pelin kysymyksiin. Mies keksi vastauksia sentään. Minulle tuli sitten semmoinen olo, että miehelle ilmeisesti parisuhteessa kaikki on niin selvää, että hänestä puhuminen on turhaa. Minä sen sijaan olen aika pihalla, koska ei puhuta. Me naiset oikeasti tarvitsemme puhumista, muuten emme tiedä, missä olemme. Puhuminen on meille ikään kuin maisemakartta.

Miehet purkavat tunteita tekemällä ja naiset puhumalla, jos halutaan asia kärjistää.

Minä olen joskus yrittänyt keskustella vakavasti mentyämme nukkumaan. Mies on sitten hetken ollut hiljaa, jolloin olen kunnioittanut hänen miettimistaukoaan ja odottanut jännittyneenä, mitä hän kommentoi aloitukseeni. Miettimistauon päästä hän on sitten alkanut kuorsata.

Jos aloitan puheenaiheen aamulla herättyämme jostakin periaate- tai tunneasiasta, niin hän nopeasti ponkaisee sängystä ja menee keittämään kahvia.

Oikeasti minua harmitti tämä keskustelemattomuus erityisen paljon, kun piti päättää lapsen nimestä. Mitään asiallista mielipidettä oli hyvin vaikea häneltä saada irti. Lopulta oli pakko sanoa, että jokin nimi minun pitää sille papille kertoa, voisimmeko nyt keskustella siitä.

Ostin lopulta Samarakas-pelin ja siinä tuli yllättäen ilmi, että minä olen se, joka ei osaa vastata pelin kysymyksiin. Mies keksi vastauksia sentään. Minulle tuli sitten semmoinen olo, että miehelle ilmeisesti parisuhteessa kaikki on niin selvää, että hänestä puhuminen on turhaa. Minä sen sijaan olen aika pihalla, koska ei puhuta. Me naiset oikeasti tarvitsemme puhumista, muuten emme tiedä, missä olemme. Puhuminen on meille ikään kuin maisemakartta.

olla oma mies, jos mies ei selvästikään ole siihen kykenevä tai halukas? Sitähän varten meillä on ystäviä, että niiden kanssa voidaan puhua asioista.

Meillä ainakin suhde parani huomattavasti, kun tajusin sen tosiseikan että miestä nyt vaan ei kiinnosta jutella mistään tunneasioista, tai sitten hän ei osaa tai tiedä mitä sanoisi. Sen sijaan alettiin tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä, sekä perheen kanssa että kaksistaan, ja nyt on suhde paljon parempi, vaikkei sitä puhetta ole yhtään sen enempää kuin ennekään. Varsinkin yhteiset ponnistelut jonkun päämäärän saavuttamiseksi ovat olleet parasta lääkettä meidän suhteelle.

Hei!Meillä on sellaista,että mieheni keskustelee kaikki asiansa vanhempiensa ja kavereidensa kanssa ,mutta minä en yleensä tiedä mistään mitään.Hänellä soi puhelin tiuhaan ja viestejä satelee ja tuntuu niin ulkopuoliselle.Viimeksi nöksähdin ,kun hän vaan ilmoitti,että jouluksi menemme hänen vanhempiensa vuokraamalle mökille hänen sukulaistensa seuraan.Minulta ei kysytty mielipidettä miten haluaisin joulumme viettää tai sopisiko asia minulle.Tuloksena oli,että olin suuttunut ja hiljaa...ja kun tulin kotiin asioilta hetken päästä,miestä ei näkynyt missään..oli lähtenyt pois kotoa ja tuli seuraavana päivänä ja odotti,että minä pyydän anteeksi.Asiasta ei edelleenkään ole keskusteltu.....minä olen joka kerta se joka pyytää anteeksi.Suuttua en saa ja jos suutun,hän lähtee johonkin.Riitely ei kuulema ole normaalia parisuhteessa.Olen välillä aika turhautunut.....rakastan kyllä häntä ja olisin lähtenyt jo ajat sitten ilman rakkautta.Mutta tämä puhumattomuus on....kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin hassulta asua ihmisen kanssa, jonka kanssa voi puhua vain tapahtuneista asioista, siis pintapuolisesti. Voi siis puhua, että "se ja se kävi täällä tänään" tai "se sanoi näin" mutta jos menee vähänkin syvemmälle tasolle [...} tai kaikista pahinta; miltä jokin asia TUNTUU, niin mies on heti täysin mykkä. Siis ei vastaa vaikka kysyisinkin jotain, on aivan jäätävän hiljaa ja jopa poistuu paikalta. VAIKKA kyse olisi ollut jostain asiasta, joka ei koske edes häntä mitenkään henkilökohtaisesti edes?

Voi, miten hyvin ymmärränkään sinua! Meillä on ihan samanlaista. Keskustelut ovat tyyliin, "mitä syödään?", "kuka soitti?", "katsoittaisko joku leffa?". Sitten jos siitä elokuvasta haluaisi jutella, niin mies hymähtää ja poistuu paikalta.

Pahinta on, että kaikki riitatilanteet jää selvittämättä. Se on ahdistavaa. Tuntuu, että ne jää kytemään jonnekin. Olen tarkoin varjellut olematta syyllistämättä miestä mistään. Mieheni kritiikinsietokyky on lähellä absoluuttista nollapistettä. Jos erimielisyystilanne tulee yllättäen eteen, miehen keinot hoitaa tilanne on alkaa järjettömästi huutaa ja marssia kiihkoissaan edestakaisin. Itse pysyn silloin ihme kyllä rauhallisena, koska huutaminen ei ratkaise mitään. Mutta joskus kyllä se "perkele, nyt HILJAA!" minultakin lähtee.

Hiljattain tapasin hyvän ystäväni, jonka kanssa oli vapauttavaa saada kunnolla puhua elämästä. Hänen ja meidän perheestä. Ihan sellaista normaalia juttelua tunteineen päivineen. Ystäväni lähdettyä tajusin, miten paljon kaipaan pintaasyvempää keskusteluyhteyttä läheiseen ihmiseen. Ymmärrän, että mieheni kanssa sellaista ei tule koskaan olemaan. Surullista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja se täytyy hyväksyä.