Lue keskustelun säännöt.
Elämäni tuntuu merkityksettömältä.
06.03.2012 |
Opinnot kesken eikä motivaatiota suorittaa niitä loppuun. Osa-aikainen paskaduuni, jota kroppa ei kestä. Sitoutumishaluton avomies, joka ei halua naimisiin eikä perhettä, pitää minua varavaihtoehtona.
Minulla ei ole kavereita, ei harrastuksia, ja välit perheeseeni ovat etäiset. Luulen, että jos kuolisin tänään, ketään ei oikeastaan kiinnostaisi.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sinun pitää muuttaa elämäsi
Terapiassa olen joskus ollut, ei auttanut mihinkään. En kai ollut tarpeeksi pitkäjänteinen. Siitäkin on jo vuosia aikaa, silloin vielä jaksoin naiivisti uskoa että "kyllä se siitä".
Missä päin Suomea asut?
keskisessä Suomessa.
fiilikset täälläkin tällähetkellä. Ei haluaisi kuolla, mutta ei jaksa elää. Voimat loppu. Mutta vielä olen jaksanut töihin raahautua ja lapsen hoitaa. Mitään muuta minulla ei elämässäni olekaan ilon aihetta kuin lapsi, ilman lasta en varmasti enää eläisi.
fiilikset täälläkin tällähetkellä. Ei haluaisi kuolla, mutta ei jaksa elää. Voimat loppu. Mutta vielä olen jaksanut töihin raahautua ja lapsen hoitaa. Mitään muuta minulla ei elämässäni olekaan ilon aihetta kuin lapsi, ilman lasta en varmasti enää eläisi.
Lapsi varmasti tuokin sisältöä elämään. Oloani huonontaa sekin, etten kelpaa äidiksi. Ymmärrän toisaalta miestä, vaikken hirveän avoimesti hänelle näistä tunteista juttelekaan. Ja onhan se parempi ettei masentuneet tapaukset lapsia tee, ehkä? Tunnen vain kaikin puolin epäonnistuneeni ihmisenä kun en ole lahjakas missään suhteessa: ura ei ole urennut, parisuhde on mitä on, enkä ole kelpuutettu edes äidiksi. Surullista, en tiedä mistä tehdä se elämän "tarkoitus".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen niihin vastannutkin että itsestäni tuntui n. pari vuotta sitten aivan samalta ja ehkä vielä pahemmaltakin (?) mutta sain aivan oikeasti, siis todella, pysyvän avun uskosta!
voi kunpa te ymmäräisitte, että usko ei tosiaankaan ole mitään vakavana nutturapäisenä kirkossa istumista ja nuhteettoman ihmisen "teeskentelyä" ja muiden paheksumista, vaan uskosta aivan oikeasti on mahdollisuus saada aivan "kouriintuntuva" ILO elämään, rauha, turva ja se merkitys!
Elämä voi saada aivan uuden suunnan ja voimavarat, mielenkiinnon ja innostuksen sekä ilon, kuten itselleni kävi :)
KOKEILKAA edes, jos olette uupuneita ja siinä pisteesä ettei mikään tunnu miltään ettekä jaksa, teillä ei ole mitään hävittävää, ainoastaan voitettavaa ja sitä onkin sitten rutkasti, ihan oikeasti. Etsikää, niin te löydätte!
Iloa ja siunausta :)
Tärkeintä on pyrkiä elämään suht onnellista elämää, miettiä mitkä on omat vahvuudet, mistä saa tyydytystä ja alkaa toteuttaa niitä asioita.
Itselläni on asiat hyvin, olen terve ja minulla on hyvä parisuhde ja ihanat lapset. En ole uraihminen, teen työtä jota en niin rakasta, mutten inhoakaan. Kauan sitten ennen miestäni elin huonossa parisuhteessa ja huomaamatta aloin voida huonosti, olin onneton, mutten osannut erotakaan...en tajunnut että huono parisuhde oli ilottomuuteni syy. Aloimme puida ongelmaista suhdetta ja päätimme yhssä erota, kun totesimme ettei siitä vaan mitään tule. Olin aluksi onneton, mutta sitten tajusin että pärjään aivan hyvin yksinkin! Aloin kyllä nopeasti tapailemaan uusia miehiä ja huomasin, että minullahan oli vientiä! Puolen vuoden sinkkuajan tapasin mieheni. Olin melko tarkka siitä, että löytäisin itselleni sopivan kumppanin, jonka kanssa kaikki kävisi mahdollisimman hyvin yksiin. Minusta olisi sääli tuhlata kallista aikaa suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että elämäsi on merkityksetöntä joka tapauksessa. Maapallo jatkaa pyörimistään auringon ympäri vaikka sinua ei olisi. Se ei ole kuitenkaan paha asia. Itse opein jo kauan sitten päästämään irti ja olla välittämättä mistään. Elämä on paljon hauskempaa kun elää spontaanisti ilman rajoitteita. Muista että elät vain itsellesi, et kellekkään muulle. Ja jos elät muille, ei elämäsi ole elämisen arvoista.
On oikeasti masennus, niin en tiedä auttaako siihen muu kuin terapia ja lääkkeet.
Mutta elämän merkityksellisyyteen voi kyllä ihan itse vaikuttaa. Mielekäs työ voi lisätä onnellisuutta, mutta ei siihen mitään hienoa uraa tarvita. Miksi elämän pitäisi olla kuin lehtijuttu jonkun hienon naistenlehden sivulta? Miksei voisi olla onnellinen ihan tavalliseen, pieneen elämään? Minusta on hienoa jopa se jos on terve, pystyy työllään itsensä elättämään eikä tuhlaa elämäänsä päihteisiin tai muuhun epämääräiseen. Ihan pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi. Onnea voi antaa ystävät, perhe, usko, hikiliikunta, venyttely, vapaaehtoistyö, seinäkiipeily, eväsretki luontoon lukeminen, taidenäyttely, musiikinkuuntelu, yrttien kasvattaminen parvekkeella, koira....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin lempeästi? Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän koskettavaan videoon, josta voit saada sisimpääsi vahvistusta juuri siihen, että vaikeuksista ja merkityksettömyyden tunnosta huolimatta todellakin olet rakas ja arvokas ihminen - oikeasti :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
kiitos vaan. Tein oman työni maailmankuvaa luodessani eikä siihen kuulu uskonto.
Nautin kyllä monista asioista, mutta tuntuu kovin vaikealtavai elää omaa elämää nyky-yhteiskunnassa. Miten tuo oman mitättömyyden tunnustaminen onnistuu, niin kuin yksi vastaaja kirjoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olet avomiehesi kanssa? Nähtävästi teillä ei juuri ole edes tunteita toisianne kohtaan. Sinä haluat naimisiin ja perheen hän haluaa viettää mukavaa poikamieselämää, joten suo se hänelle jossain muualla kuin luonasi.
Seuraavaksi opettele ajattelemaan osa-aikatyöstäsi positiivisesti, ota se liikunnan kannalta. Ja keskitä kaikki tarmosi opiskeluun, että saat sitten paremman työn.
Opettele ajattelemaan positiivisesti. Viestistäsi päättelen sinun olevan n. 23-vuotias ainakin olet nuori, suhteellisen terve ja sinulla on elämä edessäsi. Hanki harrastukseksesi vapaaehtoistyötä niiden parissa jotka eivät ole terveitä tai ovat sekä vanhoja, että sairaita.
Miten tuo oman mitättömyyden tunnustaminen onnistuu, niin kuin yksi vastaaja kirjoitti?
sellaista turvallisuutta, jonka "suojassa" on turvallista olla vaikka sitten mitätön ja heikkokin. Monelle ihmiselle tuo turvallisuus on tarkoittanut armon löytymistä omaan elämään; armon varassa uskaltaa olla heikko. Tätä kuvataan yhdessä kirjassa puhuttelevasti:
"Kun Jumala tutkii meitä, meidän ei tarvitse pelätä paljastumista, nolaamista tai hylkäämistä. Ja kuitenkin, paremminmuin kukaan, Hän näkee syntimme, epäonnistumisemme ja haavamme.
Kun asetumme Jumalan etten tutkittaviksi, olemme turvalliselle paikalla. Olemme paljaita, syntisiä ja kuitenkin RAKASTETTUJA."
(Kirjasta Toiveena sisäinen paraneminen, kirj. psykoterapeutti Mirja Sinkkonen, diakonissa Paula Tähtinen sekä rovasti Jorma Kalajoki)
mulla on melko samanlainen tilanne ja välillä- fiiliksetkin. Nykyään vähemmän. Terapia on auttanut paljon, suosittelen sitä sinullekin. Älä luovuta!