Erittäin temperamenttinen vauva/taapero-mitä tuli isompana?
Meillä on päälle 1v joka on erittäin temperamenttinen. Kaikki hänen kanssa on ollut "hankalaa": rinnasta vieroittaminen, omassa sängyssä nukkuminen, syöminen, pukemiset aiheuttaa huutoa...
On siis hyvin voimakastahtoinen eikä luovuta helposti. Jos häneltä viedään lelu tulee korvia vihlova huuto. Jos joku ei yleensäkään mene mielen mukaan tulee kova huuto. Ja ääni on todella KOVa, sitä on monet ihmetelleet. Toisaalta mieliala vaihtuu hetkessä iloiseen ja nauruun.
Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä, vaihtelua. Malttaa joskus kuitenkin tutkia jotain pitempäänkin.
Syliä ja läheisyyttä haluaa mielettömästi.
Mulla on kaksi lasta ennestään ja ovat olleet ihan erilaisia. Siis paljon "helpompia" luonteeltaan. Nyt kiinnostaa kuulla, millaisia teidän temperamenttisista lapsista on tullut? Ovatko erityislapsia, tavallisia, fiksuja vai mitä?
Kommentit (20)
Tyttö viime kevään ylioppilas ja opiskelee täyttä häkää
meidän temperamenttisesta vauvasta on kasvanut temperamenttinen leikki-ikäinen (pian 4v) :)
keksii kilahtaa pienimmästäkin rutiinimuutoksesta ja on muutenkin lyhytpinnainen. Päiväunet oli aikanaan hyvin vaikeat, kaikenlaiset vireystilan muutosta vaativat tilanteet ovat edelleen vaikeita, mutta alkaa pikkuhiljaa olla seestymään päin. Oli kyllä jo kohdussa hyvin liikkuvainen aivan koko ajan ja kaikenkaikkiaan melko temperamenttinen ja vilkas tyyppi.
Kuopus taas oli kohdussa rauhallinen, imeväisenä rauhallinen ja taaperona rauhallinen. Sellainen, että rauhoittuu oppikirjamaisesti tassuttelulla tai taputtelulla eli ihan niillä perinteisillä keinoilla mitä nyt aina nuorelle äidille markkinoidaan että "tee näin, toimii meidänkin nikopetterille".
tiukalla kurilla ja huumorilla selvitty nyt 8-vuotiaaksi. Poika on todella fiksu ja kekseliäs, kiinnostunut luonnontieteistä ja edelleen hyvin omaehtoinen. Opettajan kanssa oli tästä syystä alkuun vähän kahnauksia, mutta on tasoittunut.
Oman tien kulkija, ei välitä mitä kaverit sanoo vaan tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. On siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, oikein pidetty kaveri. Uskaltaa olla oikeudenmukainen ja puolustaa kavereitaan (tästä olen erityisen onnellinen!)
Vieläkin otetaan säännöllisesti yhteen, varmaan aina. Ihana lapsi :)
jatkoa tosiaan ootellessa mitä pojasta vielä tulee, nyt 1v 8kk,jäätävä oma tahto kyllä löytyy ja pahoja tekee.....2 vanhinta kun enkeleitä tähän verrattuna...mut pistää vaan miettimään miten selviän hengissä, kun herra temperamenttisyys saa pikkusisaruksen 2v lahjaksi...
T: poika 11v tyttö 5v ja tämä viimeisin tahtotapaus 1v8kk
Yritimme kyllä kaiken mahdollisen, mutta tempperamenttiaan hän ei oppinut hallitsemaan ja hillitsemään. Puhe, vanhempien ja viranomaisten apu ja huoli olivat yhtä tyhjän kanssa. Kierre oli sitten valmis, kun kaverit alkoivat olla tietystä porukasta. Päihteitä, rikoksia, vankila. Lastamme ei enää ole. Syytän itseäni joka päivä, että olisinko voinut tehdä jotain toisin.
hyvin omaehtoinen. Opettajan kanssa oli tästä syystä alkuun vähän kahnauksia, mutta on tasoittunut.
Hehe, eli tasapäistetty koulun taholta? Ethän anna niiden tappaa luovuutta.
hyvin omaehtoinen. Opettajan kanssa oli tästä syystä alkuun vähän kahnauksia, mutta on tasoittunut.
Hehe, eli tasapäistetty koulun taholta? Ethän anna niiden tappaa luovuutta.
Jos et tahdo, että lapsi tottelee koulun sääntöjä, opeta kotona. Jos viet kouluun, niin siellä täytyy jokaisen noudattaa sääntöjä, myös niiden omaehtoisten ja "luovien". Vai meinaatko, että omaehtoisen jääräpäälapsen ei tarvitse tehdä mitä tottelevaisemmat tekee, koska muuten hänen luovuutensa nitistetään... AARGH mä en kestä sun laisiasi, ja toivon todella, ettei lasteni luokalle tule sinun Niko-Petteriäsi terroriosoimaan muita luovuutensa nimissä.
Eikä jääräpäisyys ole todellakaan mitään luovuutta. Mulla on kotona yksi jääräpää ja yksi oikeasti luova lapsi ( ja yksi opettajan unelma). Se luova ja taiteellinen lapsi ei ole tottelematon, vaan hänen kanssaan ongelmana on ( ja varmaan tulee olemaan) se, että mielikuvitus vie häntä 6-0. Esim. kirjaimia piirtäessään saattaa A:n poikkiviivasta yht´äkkiä muotoutuakin käsi, joka pitelee pyssyä...
hyvin omaehtoinen. Opettajan kanssa oli tästä syystä alkuun vähän kahnauksia, mutta on tasoittunut.
Hehe, eli tasapäistetty koulun taholta? Ethän anna niiden tappaa luovuutta.
lapsia yleensä syntyy curling-perheissä, joissa lapset ovat oppineet toimimaan sietämättömillä tavoilla, koska vanhemmat ovat surkeasti epäonnistuneet kasvattamisessa.
Muuten vanhemman tehtävä on auttaa sitä tempperamenttisempaakin lasta pärjäämään eri ympäristöissä, eikä vaatimaan ympäristöä pärjäämään yhden lapsen ehdoilla.
ollut vauvasta saakka = tarkkaavaisuushäiriö ja vaikeutta oman toiminnan ohjauksessa.
Edelleen pinna palaa hetkessä, rytmit tärkeät jne.
Neurologiset ongelmat eivät ole kasvatuksen tulos! Ei siis harrasteta curlingia vaan juuri päinvastoin.
ollut vauvasta saakka = tarkkaavaisuushäiriö ja vaikeutta oman toiminnan ohjauksessa.
Edelleen pinna palaa hetkessä, rytmit tärkeät jne.
huimasti, pärjää hyvin ihmisten kanssa. On pidetty ystävä ja osaava ja taitava koululainen. Yhä edelleen pitää paljon sylissä olemisesta ja läheisyydestä. Tasapainoinen ja aktiivinen. Rytmisyys parantunut, oppinut nukkumaan (ensimmäiset 4 vuotta olivat hankalat).
Voimia ap, tuossa vaiheessa voi olla haastavaa, mutta eiköhän se vielä siitä helpotu.
On pysynyt. Mutta toki vanhempien kannalta asia helpottaa kun temperamenttiselle lapselle tulee ikää. Meillä kyllä kouluikä oli vielä vaikeahko kun koulussa oli paljon mitä vastaan tytär kapinoi, mutta nyt on jo järkevä ihminen, tulinen luonne tosin kuten olen itsekin.
Tuohon teoriaan lepsuista vanhemmista en usko, kun meillä poika taas on samalla kasvatuksella täysin päinvastainen, hyvin helppo ja rauhallinen ollut aina. Hän on vaan tullut isäänsä ja tytär minuun.
hyvin omaehtoinen. Opettajan kanssa oli tästä syystä alkuun vähän kahnauksia, mutta on tasoittunut.
Hehe, eli tasapäistetty koulun taholta? Ethän anna niiden tappaa luovuutta.Jos et tahdo, että lapsi tottelee koulun sääntöjä, opeta kotona. Jos viet kouluun, niin siellä täytyy jokaisen noudattaa sääntöjä, myös niiden omaehtoisten ja "luovien". Vai meinaatko, että omaehtoisen jääräpäälapsen ei tarvitse tehdä mitä tottelevaisemmat tekee, koska muuten hänen luovuutensa nitistetään... AARGH mä en kestä sun laisiasi, ja toivon todella, ettei lasteni luokalle tule sinun Niko-Petteriäsi terroriosoimaan muita luovuutensa nimissä.
Eikä jääräpäisyys ole todellakaan mitään luovuutta. Mulla on kotona yksi jääräpää ja yksi oikeasti luova lapsi ( ja yksi opettajan unelma). Se luova ja taiteellinen lapsi ei ole tottelematon, vaan hänen kanssaan ongelmana on ( ja varmaan tulee olemaan) se, että mielikuvitus vie häntä 6-0. Esim. kirjaimia piirtäessään saattaa A:n poikkiviivasta yht´äkkiä muotoutuakin käsi, joka pitelee pyssyä...
mun viattomasta lauseestani :)
Ei tietenkään saa olla mikään luokan terroristi mutta tasapäistäminen tarkoittaa sitä että lapsen mielipiteitä ei suvaita ja kaikkien on oltava samantasoisia. Ei saa olla huonompi, ei saa olla myöskään parempi.
Opettajat eivät myöskään siedä kysymyksiä vaan kaiken pitäisi mennä jonkun valmiin kaavan mukaan. Se taas ei ole mitään oppimista vaan ulkoaopettelua. Luovuus on sitä että keskustellaan ja annetaan lahjakkaille mahdollisuus edetä.
Moni häirikkö on yksinkertaisesti tylsistynyt tunnilla. Hän on jo aikoja sitten oppinut ne tehtävät mitä luokan hitaimmat vielä funtsivat. Mutta hänen täytyy odottaa ja silti tehdä jotain perushommaa vaikka osaakin jo.
Vanha ketju, mutta jatkan tätä. Meidän voimakastemperamenttinen lapsi aloitti nyt koulunsa. Ensimmäiset kolme vuotta tuo temperamenttisyys oli kovasti näkyvillä ja erityisesti kolmevuotisuhma oli tosi voimakas. Nuorempi lapsi oli pienenä hänen vastakohtansa. Nyt erot ovat tasoittuneet ja kuusivuotisuhmaa en oikeastaan huomannutkaan. Jatkuvasti on kuitenkin ollut jotain vääntöä. Epäilen kyllä, että johtuu siitäkin, että on esikoinen ja siksi "harjoittelukappale". Oppii kuitenkin nopeasti asioita ja on selvästi taiteellinen. Piirtää ja laulaa hyvin ja on aloittanut soittoharrastuksen. Opettaja sanoi, että hän on selviytyjäluonne.
Meilläkin hyvin voimakastahtoinen taapero. Tulevaisuus näyttää minkälainen lapsi tuosta pienestä kuoriutuu. Itse olen ollut samanlainen pikku komentelija, että toivottavasti on helpompi kun minä lapsena. :D En kestäisi sellaista lasta kun itse olin, apua..
meidän lapsi on sit aina ollut voimakastahtoinen, ihan vauvasta asti? Eli ollaanko oltu heti laitokselta asti curlingeja? :DD
Höpö höpö tuolle, mun mielestä voimakastahtoisuus on ihan luonteenpiirre ja oon ajatellut että pärjää ainakin tässä maailmassa :) Tiukat rajat on pidetty koko ajan, protestoi voimakkaasti niitä vastaan mut kaikkeen tottuu :)
Meillä siis neidit 2,5v ja 9,5kk ja isompi on ollut syntymästään asti kovatahtoinen, pienempi taas on rauhallinen tapaus :)
sen takia sanoinkin, että voimakastahtoisiakin tarvitaan. Ilman heitä meillä ei olisi johtajia, hallitsijoita, suunnannäyttäjiä.
Maailma on niin raadollinen että on syytäkin osata pitää puolensa.
Se vaan että Suomen kouluissa on hyvin vaikea olla oma itsensä. Massaan yritetään puristaa vaikka väkivalloin!
- esikoinen on ollut aina temperamenttinen, kehittynyt varhain asiassa kuin asiassa, levoton mutta lahjakas, uusiin asioihin hitaasti sopeutuva - nyt on äärimmäisen vaativa teini, edelleen temperamenttinen, levoton ja lahjakas, varsinkin verbaalisesti hyvin lahjakas, myös todella voimakkaasti murrosiän kourissa
- toinen lapsi on ollut aina hyvin rauhallinen, "helppo", kaikkeen sopeutuva, kaikkien kanssa toimeen tuleva - nyt on rauhallinen ja "helppo" teini, tulee edelleen kaikkien kanssa toimeen ja sopeutuu helposti asioihin
Näiden kahden lapsen perusteella sanoisin, että jo vauavaikäisestä näkee minkälainen persoona lapsi on.
kasvattanut vanhempiaan enemmän kuin me häntä, kieroilulla, imartelulla=kehuilla, kurilla ja sanansa pitämisellä on kasvanut itsepäinen, vastuuntuntoinen iloinen ja reipas nuori nainen joka kulkee omia polkujaan, ihana joka äidin unelma vävy jäi kun tyttö lähti itseään etsimään kesken opiskelujen Etelä-Amerikaan, palasi kyllä vuoden kuluttua jatkamaan opinnot loppuun. Välillä tosiaan hakkaa vieläkin päätään seinään mutta pahimmat minä-itte ja minä-minä-minät on maailma karsinut.
Lohdutuksesi voin sanoa että kun 1v asti menoa ja meininkiä oli ei murkkuikää huomannutkaan, suurimmat taistot oli käyty jo vuosia aikaisemmin.