Lue keskustelun säännöt.
Miten saada yli-innokas anoppi tajuamaan rajat?
24.02.2012 |
Anoppi on ihana, hauska, nuorekas tyyppi.
Mutta vikansa hänelläkin, ja rasittava vika onkin. Hän tuppautuu aivan kaikkeen, näyttää pitävän meitä yhtenä suurena perheenä ja kohtelee minuakin kuin tytärtään (voisihan se olla hyväkin asia, mutta kun kohtelee kuin tytärtään niissä pahoissakin asioissa, eli siis mulla ei ole oikein mitään yksityisyyttä enää, siltä tuntuu!)
Anoppi siis esim. tulee meille kuin kotiinsa, ja vieläpä tosi usein. Ilmoittamatta. Ei tajua yhtään, että ei ole kovin toivottu vieras, esim. sellaisissa tilanteissa kuin tässä yks päivä; mulla oli pitkästä matkasta pitkästä aikaa tullut hyvä ystäväni kylässä, ja anoppi pelmahti samaan aikaan paikalle. Vihjailin anopille, että "minä ja Tarja ei olla tavattu pitkään aikaan..." mutta ei mennyt anopille perille, istui kahvipöytään ja puhua pälätti siinä pari tuntia, kunnes tämän ystäväni täytyi lähteä. Eipä siinä paljoa juteltu sitten omia asioitamme ystävän kanssa :/
Tätä tapahtunut ennenkin.
Toisiaan tulee käymään myös vaikka tietäisi jo etukäteen, että meille on tulossa vieraita kylään. "Hänhän on vaan niin sosiaalinen ja tykkää tavata uusia ihmisiä!"
Anoppi myös katsoo oikeudekseen esim. sisustaa meillä, ostelee verhoja ja mietti jopa tapetteja meille ("te kun aioitte tapetoida tuon huoneen, niin mä jo kattelin teille yhtä kivaa tapettia eilen kaupassa, piti ostaakin mut sit niitä ei ollu kun pari rullaa enää jäljellä") Joo ja siis mun ja anopin käsitys "kivasta tapetista" ei täsmää... On pari kertaa käynyt täällä omin päin (tietää missä vara-avain) kun olemme olleet poissa, ja muuttanut huonekalujen paikkaa jne.
Anoppi myös tule itsekseen kesäisin istuttamaan pihallemme kasvejaan, "mä aattelin et tää näyttäis tosi kivalta teillä tossa nurkassa, joten istutin sen sit" (kysymättä)
Mieheni on asiasta sanonut/ärähtänyt äidilleen, ihan siis kunnollakin jo, että vähän omaa rauhaa kiitos. Anoppi ei vaan tajua, kuittaa nämä sanomiset "poikansa kiukutteluna" ja naurun kera.
Ilmeisesti sana tehoaisi vaan, jos MÄ sanoisin, mutta mulla on kauhee kynnys sanoa anopille pahasti. Tiedän, että se tarkoittaa vaan hyvää, mutta oikeesti, en kestä enää kohta, tuntuu kuin hän olisi äiti joka häärää koko ajan mun huushollissa, sekaantuu asioihin jotka hänelle eivät kuulu eikä ymmärrä antaa omaa tilaa ja yksityisyyttä!
Anoppi myös kohtelee minua ja miestäni kuin pikkulapsia, esim. soitteli tässä kovilla pakkasilla että onko meillä tarpeeksi lämpimiä pitkiä kalsareita, että oli ostanut niitä kasan ja tuo meille ettei vaan palelluteta itseämme :O
Samoin kun viime vuonna lähdimme lomalle, anoppi teki listan, mitä kaikkea meidän tulee ottaa matkatavaroihin mukaan. Ja ei tosiaankaan olla ensikertalaisia matkustelun kanssa...
(ja siis minä ja mies molemmat jo yli 3-kymppisiä, ihan täysjärkisiä ihmisiä :D )
Kommentit (10)
Itse en tuohon uskaltaisi puuttua ainakaan sanomalla suoraan anopille.
Meillä tilanne se, että anoppi kyllä sisustaa mielellään asuntoamme ja osteleekin kaikkea, mutta jos emme tykkää niistä, niin palautamme ne kyllä takaisin anopille (miehen äidille).
Ei ole tästä oppinut, mutta omapa on vikansa :)
Se hyvä puoli toki, että anoppi ei tuppaudu meille ilmoittamatta, onneksi.
Meillä mies ärähtää usein äidilleen, jos on taas tuomassa jotain ylimääräistä tavaraa meille. Itse vain tyydyn kohauttelemaan olkia, ja annan ymmärtää, että mies tekee ihan oikein :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin pitkän lurituksen jaksat väsätä, mutta ei ole aikuisuutta pitää omaa kotiaan ja elämäänsä omanaan. Jatka samaan malliin, ei noin reppana muunlaista elämää varmaan osaisi elääkään.
Todella tunkeilevaa, siis ihan hirveetä käytöstä! En kestäis tollasta yhtään! Hyvä että miehes on sanonut asiasta, hänen kuuluu vielä istuttaa se muori alas ja tehdä asia selväksi: tänne ei tulla kysymättä koska sopii!
Ja ilmeisesti sun täytyy sanoa myös. Ikävää, mutta voihan sen sanoa niin ettei hirveesti loukkaa. Liikaa ei tossa kohtaa voi kuitenkaan enää HÄNEN tunteitaan ajatella, hänhän on loukannut TEITÄ jo vaikka kuinka monta kertaa!!!
Kerrot, että teidän mielestänne anoppi sekaantuu liikaa elämäänne.
Asiat pitää mun mielestä sanoa suoraan, varsinkin kun teillä on ilmeisesti hyvät välit. Sillä tavalla lempeästi, mutta jämäkästi. Käsittele häntä samoin kuin omaa äitiäsikin.
Ei onneksi sentään kylään tuppautunut samaan aikaan muiden kanssa, mutta yllärinä kyllä monet kerrat. Mies ärähteli aika tulisesti ja kerran sitten nyökyttelin vieressä, ja siihen loppui. Kerralla. Edelleen kyllä ostaa meille tavaraa ja tulee yllärivisiiteille, mutta nyt kysyy, haluanko ja on valmis palauttamaan/lähtemään kotiin.
Kannattaa siis loukkaantumisen uhallakin sanoa, että näin ei voi nyt meidän kodissamme toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin pitkän lurituksen jaksat väsätä, mutta ei ole aikuisuutta pitää omaa kotiaan ja elämäänsä omanaan. Jatka samaan malliin, ei noin reppana muunlaista elämää varmaan osaisi elääkään.
Miten mahtais tajuta ellet aikonut mitään sanoa?? Tosin jos ette itse tajua laittaa avaintanne piiloon niin siinähän kärsitte yllätysvieraista
Eli yritän sanoa ihan nätisti, että tarvitsette enemmän tilaa omalle suhteellenne. Tuohan on nimittäin aivan kamalaa, mitä anoppisi tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miehesi pitäisi pistää äitinsä kuriin. Tuo kaikki johtuu miehesi selkärangattomuudesta. Hän ei jostain syystä osaa kommunikoida oikealla tavalla ja heidän suhteessaan on jotain vialla. Toivon, että miehesi aikuistuu, itsenäistyy ja tekee selvät rajat. Ei noin voi elää.
Opettele sanomaan ei ja ota mahdollinen avain anopilta pois.
koita välttää loukkaamista. Koita ilmaista asiat vähän kiertoteitse: "Onpa kivaa kun tyttökaverini tulee kylään perjantaina! Taidamme jutella koko illan ihan kuin ennenvanhaan! Muuten, mitä sinä ja appiukko teette sunnuntaina, tuletteko päivälliselle silloin meille?"
Tai: "Ajattelin tapetoida olkkarin. LÄhdetkö shoppailukaveriksi"