Haluaisin kolmannen lapsen, mies ei.

Hyvin monet miehet suostuvat iltatähteen, kun alkavat pelkäämään vanhenemista.

Minäkin halusin kolmannen lapsen! Viisi vuotta siitä väännettiin kättä....Ja sitten kävi niin, että kas MINÄ en enää tahtonutkaan. Totesin, että ehkä mies olikin se järkevämpi! Olen ihan kiitollinenkin hänelle. Kahden lapsen talous kestää paremmin ja kas kummaa, minäkin olen löytänyt elämään muitakin ulottuvuuksia kuin lapset ja lasten asiat. Anna siis ajan kulua. Katso mihin se johtaa.

itsellä ikää jo 38. ja on väännetty jo pari vuotta asiasta. nyt selkeästi sanoi ettei halua lisää lapsi. Asia on minulle arka ja vilpittömästi olisin kolmatta toivonut. Tässäkö niellään pettymys ja jatketaan normaalisti eteenpäin..? Tällä hetkellä tuntuu etten siihen pysty.

itsekään tuollaisesta tilanteesta selviäisin. Kai pitäis vaan antaa ajan kulua, ehkä se vauvakuume siitä hiipuisi ja saisi surunsa surtua. Hirvee suru sulla varmaan on sen syntymättömän lapsen puolesta.



Tsemppiä! Yrittäkää kuitenkin päästä tästä yhdessä eteenpäin.

Olin itse samassa tilanteessa vielä vuosi sitten. Olin monta vuotta toivonut kolmatta lasta ja mies oli ehdottomasti sitä vastaan. Yritin sopeutua, mutta en vaan voinut. Yritin kuitenkin olla painostamatta miestäni. On tosi kuluttavaa toivoa, mutta samalla tiedostaa realiteetit, että mies ei vaan halua.



No meillä tilanne kuitenkin muuttui ihan yhtäkkiä. En oikein vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta niin vai mies yksi päivä sanoikin, että hän on miettinyt asiaa ja haluaisi kolmatta. Sanoi kuitenkin, että jos ei heti tärppää niin kauaa ei ole valmis yrittämään (ikä alkoi lähestyä 40 v). Kun "lupa" tuli, niin pohdimme vielä kuitenkin tahoillamme asiaa, että olimme varmoja asiasta. Eka ajatus itselläkin oli sitten kuitenkin, että haluanko sittenkään. Päätimme kuitenkin yrittää aika pian ja tärppäsi samantien, nyt 2 kk vanha vauva tuhisee sylissäni. Tämä on varmasti viimeisemme, ja molemmat nautimme vauva-ajasta täysillä.



En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta niin meillä kuin monilla muillakin miehen mielipide on muuttunut. En olisi ikinä uskonut, että mies taipuu kolmanteen, vaikka sitä tietysti salaa toivoinkin. Kuitenkin molempien pitää lasta haluta tosissaan, joten asiasta on vaan päästävä yhteisymmärrykseen. Puhukaa vielä kerran ja voisitko ajatella että annat miehellesi aikaa miettiä esim 6 kk tai vuosi, ja otatte asian vasta sitten uudestaan puheeksi. Tänä aikana asiasta ei puhuttaisi ennen kuin mies on tehnyt "lopullisen" päätöksen. Jos silloin mies sanoo vielä ei, niin sitten surutyö on vaan tehtävä.

Miehellä on yhtä lailla oikeus mielipiteeseensä. Olisi hyvä kysyä, miksei mies halua enempää lapsia, ts. onko mahdollista, että mieli vielä muuttuisi.



Itse olisin halunnut kolmannen lapsen, mutta miehen asenne oli sellainen, että "jos sä välttämättä haluat". Mulla oli todettu myomia, ja yksi keskossynnytys oli jo takana, joten toisaalta myös pelotti, kannattaisiko ottaa enempää riskiä. Odotimme vuoden ja teimme sitten päätöksen: ei enää lapsia meille vaan kohdunpoistoleikkausjonoon.



Kun päätös oli tehty, se helpotti tosi paljon. Olin kärsinyt myomista jo hyvän aikaa, ja leikkaus paransi elämänlaatua merkittävästi. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut enää miettiä, tuleeko lapsia vai ei ja jos, niin koska. Valehtelematta voin sanoa, etten ole asiaa surkutellut vaan täysillä nauttinut siitä, kuinka elämä on käynyt helpommaksi ja itse jaksan paremmin, kun lapset ovat kasvaneet.

ehkäpä tässä täytyy antaa hetken ajan kulua.. mutta tosiaan aikaa ei paljon ole, biologinen kello tikittää jo.. eri asia jos olisi vielä vaikka 10 vuotta aikaa.. mutta.. eteenpäin tässä on vaan porskuteltava :



ihanaa viikonloppua kaikille!