Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidin yksinäisyys
14.03.2012 |
Pakko avautua jossain ja missäpä muualla kuin vauva.fi:ssä. ;)
Olen 21-vuotias, 1,5-vuotiaan tytön äiti. Melko nuorena olen siis lapsen saanut ja "yllättäen" suuri osa kavereista jäi pois kuvioista jo raskausaikana, vaikka raskausuutisen kuullessaan olivat niii-in innoissaan.
Muutama ystävä siis jäi kuvioihin vielä lapsen syntymän jälkeenkin, mutta sitten heidän elämäntilanteensa muuttuivat. Tulivat vakinaiset työpaikat ja poikaystävät. Eipä ole paljoa kuulunut.
Taitaa minulla on tasan kaksi ihmistä, joita voin ystävikseni kutsua ja heille puhua mistä vain, toinen on vain naimisissa töidensä kanssa ja toinen muutti yli 100 km päähän. Eli ei tule heitäkään juuri nähtyä.
Aloitin uuden harrastuksen, jatkoin opiskelujani, menin töihin...kaikki tein takaraivossani ajatus; "Jos täältä löytäisin uuden ystävän." Ei löytynyt.
Vaikka olen kai ihan onnellinen, välillä tuntuu että olen vain niin yksin. Välillä sitä miettii, mitä vikaa minussa on, kun en kenellekään seuraksi kelpaa.
Miten ihmeessä muut ovat selvinneet kotiäiteyden yksinäisyydestä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Minä olen 41v. ja lapseni ovat nyt kohta 7 ja 4 vuotiaita. Minulla on samanlainen ystävyysongelma, mutta se on kestänyt jo 16,5 vuotta. Olen ulkomaalainen ja muutettuani Suomeen kaikki ystävät jäi kotimaahan, jotkut muuttivat toisiin maihin. Onneksi on Skype, mutta se ei korvaa oikea hetki ystävän kanssa. Tässä olen ollut kursseilla ja töissä, olen tavannut ihania ihmisiä, mutta kun kurssi tai työ loppuu, ystävyyskin kylmene itsestään. En ole tyytyväinen tilanteesta, mutta jotenkin tuntuu turhalta olla ihmisten kanssa, joista ei tykkää, ettei olisi vain yksin. Onneksi minulla on ihana mies ja lapset. Olen omasta mielestäni avoin ja seuralainen, ystävällinen ja rehellinen ihmisiä kohtaan, mutta elämän tilanne on täällä hetkellä sellainen. Kotiäiteyden yksinäisyys ovat korvanneet internet ja lapset.
tuntuu tuolta. sitten kun lapsi on isompi, osaat jo ottaa omaa aikaa ja vanhat ystävätkin ehkä "palautuvat" kun voit enemmän mennä heidän kanssaan. tietenkin äitiystävät on tosi tärkeitä. onko sinulla niitä ? jos laittaisit netti-ilmoituksen tai etsisit vaikka kerhoista ?
löydät uusia ystäviä, kun menet lapsen kanssa perhekerhoihin, muskareihin ym. Eli lapsen kautta tutustut uusiin ihmisiin ja heistä löytyy ystäviä. Pyydä kivoilta tuntuvia äitejä kerhoista kahville, pyydä puh numeroa ja sovi yhteisistä leikkipuistokäynneistä.
jos asut pk-seudulla niin käy leikkipuistoissa.
Mäkin oon kotiäitinä ja mulla on vähän reilu vuoden ikäinen tytär. Aika yksinäistä on ja kaikki entiset kaverit on eri elämäntilanteessa eikä niihin tuu siksi pidettyä yhteyttä paljonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastusmahdollisuuksia on suhtvähän.
Muskarissa ja perhekerhoissa olen käynyt, kumpikin oli täynnä yli 30-vuotiaita äitejä, jotka tuntuivat karttavan meikäläistä.
Puistoissa käyn lapsen kanssa melkein päivittäin; joko puistossa ei ole ketään tai sitten sielä on perhepäivähoitajia hoitolapsiensa kanssa, enkä ole heidänkään kanssa ystävystynyt.
Yksi äiti-ystävä minulla on, juurikin se, joka asuu yli 100 km päässä.
Kaippa täytyy jokin netti-ilmoitus laittaa, kun ei se ystävä näköjään millään vastaan tule. :)
harrastusmahdollisuuksia on suhtvähän.
Muskarissa ja perhekerhoissa olen käynyt, kumpikin oli täynnä yli 30-vuotiaita äitejä, jotka tuntuivat karttavan meikäläistä.
Puistoissa käyn lapsen kanssa melkein päivittäin; joko puistossa ei ole ketään tai sitten sielä on perhepäivähoitajia hoitolapsiensa kanssa, enkä ole heidänkään kanssa ystävystynyt.Yksi äiti-ystävä minulla on, juurikin se, joka asuu yli 100 km päässä.
Kaippa täytyy jokin netti-ilmoitus laittaa, kun ei se ystävä näköjään millään vastaan tule. :)
itse maalla asuessa sain kaksi ystävää laittamalla neuvolan ilmoitustaululle haen ystävää ilmoituksen.
Sittemmin muutettiin pk-seudulle ja yksinäisyyttä ei enää ole ollut, kun täällä puistossa saattaa parhaimmillaan olla 150lasta äiteineen :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin asiat aikalailla samanlailla, myös 21-vuotias ja tytär vajaa 1,5- vuotias. En koskaan oikeastaan ole ollut kovin menevää tyyppiä, mutta kotiäidiksi jäätyä olo tuntuu usein yksinäiseltä. Kavereilla kun ovat omat kiireensä töiden ja opiskelun kanssa, ja kaipaan usein itsekin takaisin töihin. Tosin, olisin kyllä lähtenytkin varmaan heti äitiysloman päätyttyä, ellei kakkonen olisi ilmoitellut tulostaan ihan niin pian :) Mutta tuttua siis tuo, että välillä olo tuntuu niin yksinäiseltä. Vaikka tiedostankin sen itsestäni, etten paljoa kaipaa menoja ja olen aina viihtynyt hyvin itseksenikin, mutta silti.. Ja jotenkin tuntuu, ettei näitä kavereita edes kiinnosta tylsän kotiäidin seura, vaikken juurikaan ole muuttunut lapsen saatuanikaan.. En taida olla oikeen mikään neuvomaan, kun samassa veneessä tunnutaan olevan.. Mutta, lastani enkä tulevaa vaihtaisi mistään hinnasta, vaikka iso syy tähän tilanteeseen ovatkin :)
Opiskelin eri paikkakunnalla kuin kouluaikaiset ystäväni, joihin yhteydenpito jäi. Työn kautta tai lasten kautta ei ole uusia ystäviä tullut.
Neljän lapsen äiti, yksinäinen pian 20 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miltähän paikkakunnalta olet? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin eri paikkakunnalla kuin kouluaikaiset ystäväni, joihin yhteydenpito jäi. Työn kautta tai lasten kautta ei ole uusia ystäviä tullut.
Neljän lapsen äiti, yksinäinen pian 20 vuotta
Opiskelin eri paikkakunnalla kuin kouluaikaiset ystäväni, joihin yhteydenpito jäi. Työn kautta tai lasten kautta ei ole uusia ystäviä tullut.
Neljän lapsen äiti, yksinäinen pian 20 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain hyvänpäiväntuttuja. Sillä tavalla ne tulevat tutuiksi ja ehkä joku ystäväkin voi sieltä löytyä. Niin minä tein aikoinaan.
eli kaukana kaikesta. :D - ap
http://www.kankaanpaansrk.fi/ajankohtaista/seurakuntatietoja/
näiltä sivuilta löytyy varmaankin paikkoja ja aikoja
suomalaisessa kulttuurissa jotain täysin yllättävää: alkaa puhua tuntemattomalle ihmiselle. Käännä asiat päälaelleen. Ala jutella kaupoissa ihmisille small talkia säästä ja jos ovat juttutuulella, niin jatka juttua eteenpäin. Itse tiedän yhden hyvän ystävyyssuhteen, joka sai alkunsa kun eräs rouva alkoi jutella samanikäiselle kaupan kassalle.
Alue: Aihe vapaa
Jäi vähän epäselväksi.