Nykyihmisen ajattelutapa?
Minua ihmetyttää tämä ajattelutapa että "minä ansaitsen olla onnellinen ja onni kuuluu minulle millä hinnalla hyvänsä."
Sitten ihmetellään haukkujia ja arvostelijoita, jotka eivät vain tajua että haukuttu/arvosteltu tosiaan on oikeutettu tekemän mitä haluaa.
Kun nyt täälläkin on tasaisin välein näkynyt tuo kolmas pyörä-blogi, niin eksyin itsekin sinne...
Ja kyllä, ei se kovin mukavalta näyttää kun huoritellaan tätä likkaa, mutta sen asenne, voi luoja...
Ja sitten jotkut vielä tsemppaavat sitä!
Että sillä vaimolla ei ole mitään väliä, mutta Candyn pitää saada olla onnellinen sen miehen kanssa, ja touhuta mitä vaan.
Vaimo sitten taas on täysin itse aiheuttanut sen että häntä kohdellaan noin, tämän kirjoittaja "tietää" varmasti, koska mies on hänelle näin kertonut...
Pitääkö lapsia oikeasti nykyään kasvattaa siihen että uskovat että mitä tahansa saa tehdä kunhan itse on onnellinen?
Ei tarvitse pysähtyä miettimään miltä itsestään tuntuisi vastaavissa tilanteissa?
Minä haluan tuon lelun, joten otan sen.
Minä haluan 5 pullaa, eikä minua haittaa että 4 jää sitten ilman.
Minä olen tärkein ja maailman napa.
Kommentit (11)
mutta kyllä nykyään on vallalla melkoisen itsekeskeinen ajattelumalli ihan yhteiskunnallisestikin.
Yhteisöllisyys ja solidaarisuus ei nyt ole muotia.
Olin neljä vuotta päiväkodissa töissä, ja törmäsi kyllä niin mielenkiintoisiin kasvatusmenetelmiin...
"Mutta kun minä en halua ett Niko-Petteri joutuu pettymään"
"Tottakai Annikki-Lellikki saa tehdä mitä haluaa"
koska niin kuin joku pelkäsi, ei välttämättä siitä muut huomioon ottavuudesta odotakaan mitään palkintoa tai kiitosta. Pahimmassa tapauksessa kävellään "kiltin" yli kun muut ajattelevat omaa etuaan.
Tämä näkyy kyllä jo ihan aikuisten maailmassa. Ehkä ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä ja sitä kautta kiinnostusta muiden hyvinvointia kohtaan. Nyt piiri on kaventunut koskemaan omaa lähipiiriä, muista ei niin väliä. Valitettavasti. Näkyy esim. suhtautumisena vähäosaisiin, jenkkiläinen ajattelutapa on lisääntynyt meilläkin --> jokainen on oman onnensa seppä ja jos epäonnistut vika on sinussa, ei koskaan olosuhteissa.
17v on kuitenkin todella nuori, vaikka olisikin omasta mielestääm kovin kypsä.
Ja jos todellakin ollut vast 15v kun on tavannut tuon miehen niin...
Ei ole varmaan vaatinut mieheltä kovin paljon saadakseen tytön rakastumaan.
Vähän lahjoja, matkoja, lepertelyä....
Tottakai selittelyä miten kamala se vaimo on, ja mitään syytä ei ole miehessä.
Nuoren tytön mustavalkoisessa maailmassa mies on väärinymmärretty sankari, ja vaimo on hirviö...
Harmi että tuohon kuvioon liittyy pienet lapset, jos tarina on totta.
Mutta joo, ihmetyttää miten moni on näköjään sitä mieltä että on ihan oikein toimittu kirjoittajalta.
Se naapurin Pena on aika komee, on sillä vaimo ja pari muksuu mut kyl se varmaan olis ihan hyvä sängyssä...
Eihän se mitään hiattaa jos mä käyn vähän koekilemassa, kun mä haluun!
Ja sekin on mua kattonut vähän sillä silmällä.Kylä sen muija sit varmaan tajuu et mun oli pakko saada mitä haluun.
että kivikaudella lyötiin nuijalla päähän toista, jos haluttiin ne kaikki pullat.
Nyt ei voi lyödä. Pullat pitää kieroilla jotenkin tai olla ilman. Pullaakin on niin paljon että pullan arvo on romahtanut. Moni jättää kieroilutkin väliin, kun kyse on vaan pullasta ja maailmassa on paljon muutakin herkullista.
Jos itse olisin Candy niin nostaisin nahkatakista kaulukset pystyyn ja vetäisin vesikampauksen niskavilloille. Cä cä cä cä cädilläc cä cä cä cädilläc cä cä ä cä cä cädilläc.
T: Ex
Vaikea uskoa että aikuiset on näin vastuuttomia. :(
Tottakai tietty itsekkyys on ihan tervettä, mutta jotain rajaa...
Mokaanko ihan täysin jos kasvatan poikaani muita huomioon ottavaksi?
Kävellänkö sen yli surutta?
Pitääkö kasvattaa sitten myös siihen että muita saa kohdella miten tahansa?
Paska maailma.