"Mä haluan asua isin kanssa kun siellä saa pelata playstationia niin paljon kuin haluaa"
...mitäs siihen sitten sanoisi?
Minulla siis takana avioero henkisesti väkivaltaisesta miehestä. Hän pitää lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, jolloin tosiaan saa syödä karkkia ja jädeä, ja katsoa telkkaria pitkään ja pelata playstationia ihan niin paljon kuin haluaa.
Yritän itse kotona pitää rajoja ja sääntöjä, vaikka minulla opiskelijaäitinä on pärjäämisen kanssa välillä todella rankkaa.
Tuntuu tosi pahalta, kun tekee parhaansa kaikessa, minkä pystyy -- ja sitten lapsi sanoo näin. Enkä todellakaan halua lähteä tässä asiassa kilpailemaan lasten isän kanssa -- että meilläkin saisi pelata playstationia nonstop.
Kommentit (3)
Eihän sitä etää voi vaatia, että silloin harvoin kun hän lasta näkee, pitäisi pitää ihan samoja sääntöjä kuin lähillä, eikä saisi yhtään hemmotella.
Tää on niitä elämän vaikeita kiemuroita..
Sekin on ikävää, jos etä pyrkii kovin tiukasti kasvattamaan, ja hänestä tuleekin lapsen mielessä tylsä ja inhottava.
Jotku asiat nyt vain ovat sellaisia, että lapsi ymmärtää vanhemman tarkoittaneen hänen parastaan vasta aikuisena, jos silloinkaan.
Sain telkkarin, mieletöntä joustoa kotiintuloajoissa yms.
Myöhemmin käsitin että isä koitti myös helliä meitä lapsia koska hänellä oli kova ikävä.
Kotonasi on omat säännöt, pidä niistä kiinni. Mitä väliä sillä on jos lapsi pitää sääntöjä tylsinä?
Ei vanhemmuus ole mielyttämistehtävä.
Lähinnä ihmettelen miksi isä ei vietä aikaa lapsensa kanssa ja mene vaikka keilaamaan?
Koneelle dumppaaminen ei ole ajan viettämistä lapsen kanssa. Lapsi ymmärtää tämän kyllä vielä.
Äitini teki sen ison virheen että kun kyllästyi niin avautui siitä millainen isä on. Se millainen suhde naisella ja miehellä on ei ole verrannollinen lapsen ja vanhemman välillä. Pidän äitiäni katkerana kun noin teki. Suhde loppui ja sinun kanssa lapsella on jotain aitoa. Eikä sinulla ole sitä tuskaa että näet lasta kovin harvoin ja hyvittelet oloa lapselle.