Äidin työmatka 4 pv, lapsi 2,5 vuotta, soittaisitteko

etenkään kun se on isän toive. Olisimme sopineet ennen lähtöä tämän järjestelyn, ja olisimme myös sopineet, että jos lapsi itse haluaa soittaa, niin se on ok.

Ikävä tulee siitä, että lapsi ei saa pidettyä äidin mielikuvaa mielessä. Meillä tehtäisiin niin, että katseltaiduin valokuvia, soitellaan aamun illoin ja lapsi saisi nukkua äidin sängyssä,

Heh, nähtävästi tosi makuasioita, kun sain kaksi ihan päinvastaista vastausta.



Onkokohan tähän kellään kasvatusgurulla neuvoa?

ollaan oltu erossa. Oli reissussa sitten isä tai äiti tai molemmat, niin aina soitetaan vähintään kerran päivässä. Ja videopuheluita useimmiten. Ei meidän lapset ainakaan ikäväänsä kasvata niillä puheluilla. Päin vastoin, meillä ainakin helpottaa ikävä, kun saa jutella ja näkee, että vanhempi on edelleen olemassa ja ikävöi myös.

kahta kauheempi ikävä siitä =(



Joskus 4-5 vuotiaana poika itse sanoi lähtiessään mummulaan jossa paljon tykkää käydä ja olla parikin yötä välillä, että ei äiti soitella kun hänen tulee sitten niin kova ikävä että haluaa kotiin ja kuitenkin haluan olla mummulassa =)



Oli jotenkin liikuttavaa tuon ikäiseltä kuulla tollasta.

Minulla on lapsi 2 vuotta ja tämä oli ensimmäinen näin pitkä ero. Soittelin kyllä. Hyvin meni, lapsi eli normaalia arkea isänsä kanssa kotona eikä ikävöinyt paljon, vaikka yleensä on äidin perään kovasti. Mitään kasvatusgurun asiantuntemusta minulla ei ole, joten sopikaa asiasta keskenänne kuten hyvältä tuntuu.

Poissa silmistä, poissa mielestä. 4 päivää menee tosi nopeaan.

Muutenhan se luulee, että olet kadonnut kokonaan!

työmatkalla, kun lapsi oli muutamaa kuukautta ap:n lasta vanhempi.



Soitin lapselle joka päivä. (Tosin tulimme tähän lopputulokseen yhdessä miheni kanssa, eli siis miehenikin oli soittamisen kannalla). Näin jälkeenpäinkin tuntui hyvältä ratkaisulta: puhelu ei ainakaan kasvattanut lapsen ikävää.

meillä ei ole ikinä tehty noin, ettei soiteltasi. Eikä puhelimessa puhuminen ole koskaan aiheuttanut mitään ikävän kasvua.



Jos teillä on mies reissussa, niin ettekö anna hänenkään soitella, ettei oma ikävä kasva? Kyllä mulla ainakin puhelimessa puhuminen lieventää ikävää eikä kasvata sitä!

Minulla on miniläppärissä skype ja integroitu kamera. Ollaan sen avulla yhteyksissä joka päivä. Kävelen pitkin hotellihuonetta ja näytän, missä äiti on. Ikävä tulee, mutta helpottaa se, että saa vähän viettää "äitiaikaa". Ei se syliä korvaa, mutta helpottaa. Näin tein esim. kun lapsi oli 3,5 vuotta ja jouduin olemaan 10 päivää maapallon toisella laidalla.

"kasvatusguru", mutta nykyään ollaan käsittääkseni sitä mieltä, että yhteydenpito poissaolijaan on parempi tapa toimia kuin se, että poissaolojan "annetaan kadota".



Monessa päiväkodissakin jo ihan pientenkin kanssa katsellaan päivän aikana vanhempien valokuvia, puhutaan siitä, että vanhemmat ovat töissä soitetaan leikkipuhelimella vanhemmille jne.



#10

ja lapsi on tullut "puhelimeen" jos on ehtinyt tai viitsinyt - eli yleensä ei olla lapsen kanssa juteltu.

Olin vain kaksi yötä pois kun lapsi oli tuon ikäinen ja soitin useamman kerran ja lapsi sai soittaa minulle jos halusi. Eli olin saavutettavissa jos lapselle tuli sellainen olo. Kamala ajatus, että lasta suojellakseen ei olisi sen kanssa tekemisissä. Kai sinäkin haluat oman miehesi ja lapsen kuulumisia kuulla neljän päivän aikana, mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos et kuulisi lapsestasi mitään. Samalta tuntuu lapsestasi jos ei äidistä kuulu mitään, ei ne lapset niin erilaisia ole kuin aikuiset.

soittamisen kannalle, omasta mielestäni se olisi normaalimpaa kuin olla soittamatta.



Mies on sosiaalisesti vähän -no- erilainen kuin minä, joskus kun itse on pidemmällä reissulla skypetetään, mutta yleensä ei soita edes minulle...



ap

Minulla on aina välillä muutaman päivän työmatkoja ja joka kerta olen yrittänyt soittaa kotiin vähintään aamulla ja illalla. Lapset kohta 3 ja 5 vuotiaat. Puhelun aluksi saattaa lapsia itkettää, mutta meillä ainakin tilanne on helpottanut kun lasten kanssa juttelee ihan arkipäiväisiä asioita ja kyselee lasten kuulumisia. Itselle ainakin on ollut todella tärkeää kuulla lasten kuulumisia ja myös päästä sanomaan heille joka päivä, että äiti rakastaa, vaikka onkin muutaman päivän poissa. En mitenkään pystyisi olla soittamatta. :)